34. VIIKON PERJANTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Dan. 7:2-14)
Taivaan pilvien keskellä tuli Ihmisen Pojan kaltainen.
Luemme profeetta Danielin kirjasta.
Minä, Daniel, näin näyssäni yöllä, miten taivaan neljä tuulta panivat valtameren äkkiä kuohumaan. Merestä nousi neljä suurta eläintä, kaikki erilaisia. Ensimmäinen oli kuin leijona, ja sillä oli kotkan siivet. Minun katsellessani siltä revittiin siivet ja se nostettiin maasta ja pantiin seisomaan kahdelle jalalle kuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän. Ja katso, oli toinen eläin, karhun kaltainen, joka seisoi toisella suunnalla, ja sillä oli kolme kylkiluuta suussaan hampaitten välissä. Sille sanottiin: ”Nouse, syö paljon lihaa.”
Vielä minä näin, että oli kolmaskin eläin, kuin pantteri, jolla oli neljä linnunsiipeä selässään, ja sillä eläimellä oli neljä päätä, ja sille annettiin valta. Ja vielä minä näin yöllisessä näyssäni, että oli neljäs eläin, pelottava, kauhistuttava ja hyvin väkevä. Sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja ruhjoi kaiken ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin aikaisemmat eläimet, ja sillä oli kymmenen sarvea. Minä katselin niitä sarvia ja näin, että niiden väliin kasvoi vielä pieni sarvi, ja entisistä sarvista kolme irtosi sen tieltä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät, ihmisen silmien kaltaiset, ja suu, joka puhui suuria sanoja.
Kun minä sitä katselin, istuimet asetettiin paikoilleen, ja Ikiaikainen istuutui. Hänen pukunsa oli valkea kuin lumi ja hänen hiuksensa ja partansa kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Hänen luotaan lähti liikkeelle tulinen virta. Tuhannet ja taas tuhannet palvelivat häntä, miljoonat seisoivat odottaen hänen edessään. Oikeus asettui istumaan, ja kirjat avattiin.
Minun yhä katsellessani se eläin surmattiin niiden suurien sanojen vuoksi, jotka sarvi oli puhunut, ja sen ruumis tuhottiin, heitettiin roihuavaan tuleen. Myös muilta eläimiltä riistettiin valta, mutta niiden annettiin jäädä eloon määrähetkeensä saakka.
Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli Ihmisen Pojan kaltainen. Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Dan. 3:75, 76, 78, 77, 79, 80, 81. – 59b)
Kertosäe:
Kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti.
Kiittäkää Herraa, vuoret ja kukkulat,
kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kertosäe
Kiittäkää Herraa, maan kaikki kasvit,
kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kertosäe
Kiittäkää Herraa, lähteet,
kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kertosäe
Kiittäkää Herraa, meret ja virrat,
kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kertosäe
Kiittäkää Herraa, merieläimet ja kaikki mitä vesissä liikkuu,
kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kertosäe
Kiittäkää Herraa, kaikki taivaan linnut,
kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kertosäe
Kiittäkää Herraa, kaikki eläimet, villit ja kesyt,
kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kertosäe
Halleluja
(Luuk. 21:28)
Halleluja. Halleluja.
Nostakaa rohkeasti päänne pystyyn,
sillä teidän vapautuksenne on lähellä.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 21:29-33)
Nähdessänne tämän tapahtuvan te tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus esitti opetuslapsilleen vertauksen: ”Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.