7. VIIKON LAUANTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Sir. 17:1-15)
Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen.
Luemme Sirakin kirjasta.
Herra loi ihmisen maasta ja pani hänet jälleen palaamaan siihen. Hän sääti ihmiselle päivien ja vuosien määrän ja antoi vallan hallita kaikkea, mikä maan päällä elää. Hän varusti ihmiset jumalallisella voimallaan ja teki heidät omaksi kuvakseen. Kaiken, mikä elää, hän pani pelkäämään heitä, jotta he hallitsisivat villieläimiä ja lintuja. Hän antoi heille harkintakyvyn, kielen, silmät ja korvat ja sydämen ajattelemista varten. Hän täytti heidät tiedolla ja ymmärryksellä ja opetti, mikä on hyvää, mikä pahaa. He saivat sydämeensä Herran pelon, jotta oppisivat hänen tekojensa suuruuden. Siksi he kuuluttavat hänen tekojensa suuruutta ja ylistävät hänen pyhää nimeään. Herra antoi heidän käyttöönsä tiedon ja lahjoitti lain, joka antaa elämän. Hän solmi heidän kanssaan ikuisen liiton ja opetti heille käskynsä. Omin silmin he näkivät hänen suuren kirkkautensa, omin korvin kuulivat hänen mahtavan äänensä. Hän sanoi heille: ”Kavahtakaa kaikkea vääryyttä”, ja määräsi, miten on elettävä lähimmäisen kanssa. Herra näkee heidät, mitä teitä he kulkevatkin, he eivät pääse hänen katsettaan pakoon.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 103:13-14, 15-16, 17-18a. – vrt. 17)
Kertosäe:
Herran armo on ikuinen
niille, jotka pelkäävät häntä.
Niin kuin isä armahtaa lapsiaan,
niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät häntä.
Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme,
muistaa, että olemme maan tomua. Kertosäe
Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon:
kuin kedon kukka hän kukoistaa,
ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole
eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Kertosäe
Herran armo pysyy ajasta aikaan,
se on ikuinen niille, jotka pelkäävät häntä.
Polvesta polveen ulottuu hänen vanhurskautensa
kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan. Kertosäe
Halleluja
(vrt. Matt. 11:25)
Halleluja. Halleluja.
Ylistetty olet sinä, Isä, taivaan ja maan Herra,
sillä sinä ilmoitit valtakunnan salaisuudet lapsenmielisille.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Mark. 10:13-16)
Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.