8. VIIKON PERJANTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Sir. 44:1, 9-13)
Esi-isämme olivat hurskaita miehiä, heidän nimensä elää polvesta polveen.
Luemme Sirakin kirjasta.
Ylistäkäämme nyt kuuluisia miehiä, polvi polvelta kiittäkäämme esi-isiämme. Toisista ei muistoa jäänyt – he katosivat kuin heitä ei olisi ollutkaan, kuin he eivät olisi koskaan syntyneetkään, eivät lapsetkaan heidän jälkeensä. Mutta nämä, joista puhun, olivat hurskaita miehiä, eivätkä heidän hyvät tekonsa ole unohtuneet. Ne säilyvät heidän jälkeläisissään, heidän hyvä perintönsä pysyy polvesta polveen. Heidän pyhä liittonsa on myös jälkeläisten liitto, heidän ansiostaan siinä ovat jälkipolvetkin. Ikiaikoihin säilyy heidän sukunsa, heidän kunniansa ei ikinä häviä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 149:1-2, 3-4, 5-6a+9b. – 4a)
Kertosäe:
Herra rakastaa kansaansa.
Tai:
Halleluja.
Laulakaa Herralle uusi laulu,
kokoontukaa ja ylistäkää häntä, te Herran omat!
Iloitkoon Israel Luojastaan,
riemuitkoot Siionin asukkaat kuninkaastaan. Kertosäe
Ylistäkööt he tanssien hänen nimeään,
soittakoot hänen kiitostaan rummuin ja harpuin!
Herra rakastaa kansaansa,
hän auttaa heikkoja ja nostaa heidät kunniaan. Kertosäe
Iloitkoot Herran palvelijat hänen kunniastaan,
riemuitkoot silloinkin, kun on yölevon aika!
Heillä on huulillaan Jumalan ylistys.
Tämä on Herran palvelijoiden kunniatehtävä. Kertosäe
Halleluja
(vrt. Joh. 15:16)
Halleluja. Halleluja.
Minä valitsin teidät maailmasta, sanoo Herra,
että lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää,
sitä hedelmää joka pysyy.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Mark. 11:11-25)
Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone. Uskokaa Jumalaan.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Kansanjoukon huutaessa hoosiannaa Jeesus saapui Jerusalemiin. Hän meni temppeliin ja katseli siellä kaikkea, mutta koska oli jo myöhä, hän lähti kahdentoista opetuslapsensa kanssa Betaniaan.
Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä. Hän näki jonkin matkan päässä viikunapuun, joka oli lehdessä, ja meni katsomaan, löytyisikö siitä jotakin. Puun luo tultuaan hän ei kuitenkaan löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä vielä ei ollut viikunoiden aika. Silloin Jeesus sanoi puulle: ”Älköön kukaan enää ikinä syökö sinun hedelmääsi!” Hänen opetuslapsensa kuulivat tämän.
He tulivat Jerusalemiin, ja Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa myyjiä ja ostajia sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat eikä antanut kenenkään kulkea tavaraa kantaen temppelialueen kautta. Hän opetti ihmisiä näin: ”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone’? Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
Ylipapit ja lainopettajat kuulivat tämän ja miettivät, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä. He pelkäsivät häntä, koska hänen opetuksensa oli tehnyt ihmisiin voimakkaan vaikutuksen. Illan tultua Jeesus ja opetuslapset lähtivät kaupungin ulkopuolelle.
Kun he varhain aamulla kulkivat viikunapuun ohi, he näkivät sen kuivettuneen juuriaan myöten. Silloin Pietari muisti, mitä oli tapahtunut, ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, katso! Puu, jonka kirosit, on kuivettunut.” Jeesus sanoi heille: ”Uskokaa Jumalaan. Totisesti: jos joku sanoo tälle vuorelle: ’Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen!’, se myös tapahtuu, jos hän ei sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy kuin hän sanoo. Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän. Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.