9. VIIKON MAANANTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Tob. 1:3; 2:1b-8)
Tobit kulki totuuden tietä.
Luemme Tobitin kirjasta.
Minä, Tobit, olen kulkenut totuuden tietä ja noudattanut oikeudenmukaisuutta koko elämäni ajan. Uskollisesti olen avustanut sukulaisiani ja maanmiehiäni, jotka yhdessä minun kanssani tuotiin pakkosiirtolaisuuteen tänne Niniveen, Assyrian maahan.
Kansamme pyhänä viikkojuhlana kotonani järjestettiin pidot. Asetuin aterioimaan, mutta kun eteeni kannettiin pöytä ja näin sille asetetut monet ruokalajit, sanoin pojalleni Tobialle: ”Poikani, mene katsomaan, löytyisikö kaupungilta joku tänne Niniveen tuotu köyhä maanmiehemme, joka on koko sydämestään pysynyt uskollisena Herralle. Jos sellaisen löydät, tuo hänet tänne aterioimaan minun kanssani. Odotan sinua, poikani, kunnes palaat.”
Tobia lähti ulos etsiäkseen jonkun köyhän maanmiehemme, mutta tuli kohta takaisin ja sanoi: ”Isä!” ”Mitä nyt?” minä kysyin, ja hän jatkoi: ”Eräs maanmiehemme makaa kuolleena torilla. Hänet on kuristettu vähän aikaa sitten ja jätetty sinne.” Nousin kiireesti ja lähdin juhla-aterialta ennen kuin olin ehtinyt maistaa palaakaan. Siirsin ruumiin pois aukiolta ja jätin sen erääseen varastorakennukseen haudatakseni sen myöhemmin illalla, auringon laskettua. Kotiin palattuani peseydyin ja söin ruokani surullisin mielin. Muistin, mitä profeetta Aamos sanoo Betelistä: ”Teidän juhlanne muutetaan suruksi ja kaikki laulunne valitusvirsiksi.” Minä purskahdin itkuun. Kun aurinko oli laskenut, menin ulos, kaivoin haudan ja panin ruumiin siihen. Naapurini pilkkasivat minua ja sanoivat toisilleen: ”Eikö hänen enää tarvitse pelätä? Kerran hän jo joutui lähtemään pakosalle, kun sai noilla puuhillaan tappajat peräänsä, mutta siinä hän taas hautaa kuolleita.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 112:1-2, 3-4, 5-6. – 1a)
Kertosäe:
Hyvä on sen osa, joka pelkää Herraa.
Tai:
Halleluja.
Hyvä on sen osa, joka pelkää Herraa
ja rakastaa Herran käskyjä.
Hänen jälkeläisistään tulee maan mahtavia,
polvi polvelta saavat oikeamieliset siunauksen. Kertosäe
Vauraus ja rikkaus täyttää hänen kotinsa.
Hänen vanhurskautensa pysyy.
Pimeydessäkin koittaa oikeamieliselle valo.
Vanhurskas on anteeksiantava ja laupias. Kertosäe
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju,
hänet muistetaan ikuisesti. Kertosäe
Halleluja
(vrt. Ilm. 1:5)
Halleluja. Halleluja.
Jeesus Kristus, sinä olet luotettava todistaja,
kuolleista nousseiden esikoinen;
sinä rakastit meitä ja verelläsi päästit meidät synneistämme.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Mark. 12:1-12)
He ottivat kiinni rakkaan pojan, tappoivat hänet ja heittivät ulos viinitarhasta.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus alkoi puhua vertauksin ylipapeille, lainopettajille ja vanhimmille: ”Mies istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, louhi kallioon viinikuurnan ja rakensi vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viininviljelijöille ja muutti itse pois maasta.
Sovittuun aikaan hän lähetti palvelijansa viinitarhan viljelijöiden luo, jotta saisi heiltä osansa tarhan sadosta. Mutta nämä ottivat miehen kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät takaisin tyhjin käsin. Omistaja lähetti heidän luokseen toisen palvelijan, mutta tätäkin he pahoinpitelivät ja häpäisivät. Hän lähetti taas uuden palvelijan, ja tämän he tappoivat. Samoin kävi seuraavienkin: toiset he pieksivät, toiset tappoivat. Nyt oli jäljellä enää yksi, hänen rakas poikansa. Tämän hän lähetti vuokraajien luo viimeiseksi ajatellen: ’Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea.’ Mutta nämä sanoivat toisilleen: ’Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.’ He ottivat hänet kiinni, tappoivat hänet ja heittivät ulos viinitarhasta.
Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee? Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille. Olette kai lukeneet kirjoituksista tämän kohdan: ”Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme.”
Neuvoston jäsenet olisivat halunneet ottaa Jeesuksen kiinni, sillä he ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä. Mutta koska he pelkäsivät kansaa, he antoivat hänen olla ja lähtivät pois.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.