9. VIIKON PERJANTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Tob. 11:5-17)
Jumala on kurittanut minua, mutta nyt näen poikani.
Luemme Tobitin kirjasta.
Niinä päivinä Hanna istui ulkona ja katseli tielle, jota hänen poikansa oli lähtenyt kulkemaan. Kun Tobia tuli näkyviin, Hanna huusi pojan isälle: ”Tuolla poikasi tulee, ja se mies, joka lähti mukaan, on hänen kanssaan!”
Ennen kuin Tobia ehätti isänsä luo, Rafael sanoi hänelle: ”Isäsi silmät aukenevat, minä tiedän sen. Kun sivelet niihin kalan sappea, se kutistaa valkoiset täplät ja kuorii ne pois, ja isäsi saa näkönsä takaisin ja näkee taas päivänvalon.” Hanna juoksi heitä vastaan, heittäytyi poikansa kaulaan ja sanoi: ”Nyt olen nähnyt sinut, poikani! Nyt voin rauhassa kuolla.” Hän purskahti itkuun. Myös Tobit nousi vuoteeltaan ja kompuroi ulos ovesta. Tobia meni hänen luokseen kalan sappi kädessään, veti hänet lähelleen, puhalsi hänen silmiinsä ja sanoi: ”Rohkeutta, isä!” Sitten hän pani lääkettä Tobitin silmiin. Kun se alkoi kirvellä, Tobit hankasi silmiään kaksin käsin, ja täplät irtosivat ja putosivat pois silmänurkista. Tobit syleili poikaansa, itki ja sanoi: ”Minä näen sinut, poikani, silmieni valo!” Sitten hän sanoi: ”Kiitetty olkoon Jumala, kiitetty hänen suuri nimensä, kiitettyjä olkoot kaikki hänen pyhät enkelinsä! Olkoon hänen suuri nimensä meidän yllämme, olkoot kaikki enkelit iäti kiitettyjä! Hän on kurittanut minua, mutta nyt näen poikani Tobian.”
Tobit palasi sisälle taloon ja ylisti Jumalaa riemuissaan suureen ääneen. Tobia kertoi sitten isälleen, kuinka hyvin hänen matkansa oli mennyt: hän oli saanut haettua rahat ja ottanut Raguelin tyttären Saaran vaimokseen. ”Hän on tulossa tänne”, Tobia sanoi, ”hän on jo melkein Niniven portilla.” Iloissaan ja Jumalaa kiittäen Tobit lähti kaupunginportille miniäänsä vastaan. Niniveläiset hämmästyivät, kun näkivät hänen kulkevan kadulla täysissä voimissaan, kenenkään taluttamatta. Kaikille Tobit kuulutti, miten Jumala oli armahtanut häntä ja avannut hänen silmänsä. Poikansa vaimon Saaran tavatessaan hän siunasi tämän ja sanoi hänelle: ”Tervetuloa, tyttäreni. Kiitetty olkoon Jumala, joka toi sinut luoksemme, siunattu olkoon sinun isäsi, siunattu minun poikani Tobia ja sinä itse, tyttäreni. Tervetuloa kotiisi! Minä toivotan sinulle iloa ja siunausta. Käy sisään, tyttäreni.” Tuo päivä oli kaikille Niniven juutalaisille ilon päivä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 146:1b-2, 6c-7, 8-9a, 9bc-10. – 1b)
Kertosäe:
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Tai:
Halleluja.
Ylistä Herraa, minun sieluni!
Koko elinaikani minä ylistän Herraa,
Jumalalleni minä laulan ja soitan
niin kauan kuin elän! Kertosäe
Herra on iäti uskollinen.
Herra hankkii oikeutta sorretuille,
nälkäisille hän antaa leipää.
Herra päästää vangitut kahleista. Kertosäe
Herra antaa sokeille näön
ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Herra rakastaa oikeamielisiä,
hän suojelee muukalaisia. Kertosäe
Herra tukee leskiä ja orpoja,
mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.
Herra hallitsee ikuisesti.
Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Kertosäe
Halleluja
(Joh. 14:23)
Halleluja. Halleluja.
Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani,
sanoo Herra.
Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Mark. 12:35-37)
Kuinka he voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika?
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Siihen aikaan temppelissä opettaessaan Jeesus kysyi: ”Kuinka lainopettajat voivat sanoa, että Kristus on Daavidin poika? Daavid itse on Pyhän Hengen innoittamana sanonut: ’Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle.’
Daavid itse sanoo häntä herraksi. Kuinka hän silloin voi olla Daavidin poika?” Suuri kansanjoukko kuunteli Jeesusta halukkaasti.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.