12. TAMMIKUUTA TAI LOPPIAISEN JÄLKEINEN LAUANTAI
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Joh. 5:14-21)
Hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin.
Luemme apostoli Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä.
Rakkaani, tämä on se luottamus, joka meillä on Jumalan Poikaan, että hän kuulee meitä, mitä sitten pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun tiedämme hänen kuulevan kaikki pyyntömme, tiedämme myös, että saamme sen mitä häneltä pyydämme.
Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei johda kuolemaan, hän rukoilkoon ja siten antakoon hänelle elämän; tarkoitan niitä, joiden synti ei ole kuolemaksi. Mutta on myös syntiä, joka johtaa kuolemaan, ja sellaisen synnin vuoksi en kehota rukoilemaan. Kaikki vääryys on syntiä, mutta sellaistakin syntiä on, joka ei johda kuolemaan.
Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä. Hän, joka on syntynyt Jumalasta, varjelee jokaisen heistä, niin ettei Paha saa otetta. Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on Pahan vallassa. Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen. Ja tässä Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä.
Lapseni, pysykää erossa vääristä jumalista!
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 149:1-2, 3-4, 5-6a+9b. – 4a)
Kertosäe:
Herra rakastaa kansaansa.
Tai:
Halleluja.
Laulakaa Herralle uusi laulu,
kokoontukaa ja ylistäkää häntä, te Herran omat!
Iloitkoon Israel Luojastaan,
riemuitkoot Siionin asukkaat kuninkaastaan. Kertosäe
Ylistäkööt he tanssien hänen nimeään,
soittakoot hänen kiitostaan rummuin ja harpuin!
Herra rakastaa kansaansa,
hän auttaa heikkoja ja nostaa heidät kunniaan. Kertosäe
Iloitkoot Herran palvelijat hänen kunniastaan,
riemuitkoot silloinkin, kun on yölevon aika!
Heillä on huulillaan Jumalan ylistys.
Tämä on Herran palvelijoiden kunniatehtävä. Kertosäe
Halleluja
(Matt. 4:16)
Halleluja. Halleluja.
Kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon.
Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Joh. 3:22-30)
Sulhasen ystävä iloitsee sulhasta kuunnellessaan.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi. Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan.
Kerran Johanneksen opetuslapset kiistelivät erään juutalaisen kanssa puhdistautumisesta. Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: ”Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.” Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Kristus. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.