PÄÄSIÄISEN 5. VIIKON MAANANTAI
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Ap.t. 14:5-18)
Me julistamme teille hyvää sanomaa, että kääntyisitte näistä tyhjänpäiväisistä jumalista elävän Jumalan puoleen.
Luemme Apostolien teoista.
Niinä päivinä Ikonionissa juutalaiset johtomiehineen, mukanaan suuri joukko kaupunkilaisia, aikoivat jo käydä apostolien kimppuun ja kivittää heidät, mutta kun nämä huomasivat, mitä oli tekeillä, he pakenivat Lykaonian puolelle. Lystran ja Derben kaupungeissa ja lähiseuduilla he sitten julistivat evankeliumia.
Lystrassa oli mies, joka syntymästään saakka oli ollut rampa, jaloistaan voimaton, eikä ollut koskaan kyennyt kävelemään. Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. Hän sanoi kovalla äänellä: ”Nouse seisomaan! Oikaise jalkasi.” Mies hypähti pystyyn ja käveli.
Kun ihmiset näkivät, mitä Paavali oli tehnyt, he huusivat lykaonian kielellä: ”Jumalat ovat ihmishahmossa tulleet alas meidän luoksemme!” He kutsuivat Barnabasta Zeukseksi, Paavalia taas Hermekseksi, koska hän oli heistä kahdesta se, joka puhui. Kaupungin ulkopuolella olevan Zeuksen temppelin pappi toi härkiä ja seppeleitä portille toimittaakseen uhrin yhdessä väkijoukon kanssa.
Mutta kun apostolit, Barnabas ja Paavali, kuulivat tästä, he repäisivät vaatteensa ja ryntäsivät väkijoukon keskelle huutaen: ”Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin te. Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.” Näin puhuen he vaivoin saivat kansan estetyksi uhraamasta heille.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 115:1-2, 3-4, 15-16. – vrt. 1)
Kertosäe:
Älä meille, Herra, anna kunniaa,
vaan omalle nimellesi.
tai: Halleluja.
Älä meille, Herra, älä meille anna kunniaa,
mutta anna kunnia omalle nimellesi armosi ja totuutesi tähden.
Miksi saisivat vieraat kansat sanoa:
”Missä on heidän jumalansa?” Kertosäe
Meidän Jumalamme on taivaassa.
Kaiken, mitä hän tahtoo, hän myös tekee.
Muiden kansojen jumalat ovat hopeaa ja kultaa,
ihmiskätten työtä. Kertosäe
Siunatkoon teitä Herra,
hän, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Taivas on Herran,
maan hän on antanut ihmisille. Kertosäe
Halleluja
(Joh. 14:26)
Halleluja. Halleluja.
Pyhä Henki opettaa teille kaiken
ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Joh. 14:21-26)
Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää, opettaa teille kaiken.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”
Juudas – se toinen, ei Iskariot – sanoi hänelle: ”Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?” Jeesus vastasi: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.