PAASTONAJAN 2. VIIKON TORSTAI
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Jer. 17:5-10)
Kirottu on se, joka turvaa ihmisiin; siunattu on se,
joka luottaa Herraan.
Luemme profeetta Jeremian kirjasta.
Näin sanoo Herra: ”Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, mies, jonka sydän luopuu Herrasta! Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa, suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu.
Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.
Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee? Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset. Minä annan kullekin sen mukaan, miten hän elää ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 1:1-2, 3, 4+6. – Ps. 40:5a)
Kertosäe:
Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan.
Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin,
ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa
vaan löytää ilonsa Herran laista,
tutkii sitä päivin ja öin. Kertosäe
Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu:
se antaa hedelmän ajallaan,
eivätkä sen lehdet lakastu.
Hän menestyy kaikissa toimissaan. Kertosäe
Niin ei käy jumalattomien.
He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
Herra tuntee vanhurskaiden tien,
mutta jumalattomien tie päätyy tuhoon. Kertosäe
Säe ennen evankeliumia
(vrt. Luuk. 8:15)
Ylistys ja kunnia sinulle, Herra Jeesus.
Ylistys ja kunnia sinulle, Herra Jeesus.
Autuaita ne, jotka puhtain ja ehein sydämin säilyttävät Jumalan sanan
ja kestävinä tuottavat satoa.
Ylistys ja kunnia sinulle, Herra Jeesus.
EVANKELIUMI
(Luuk. 16:19-31)
Sinä sait hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa lohdun,
mutta sinä saat kärsiä tuskaa.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi fariseuksille: ”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.