19.1. PYHÄ HENRIK, PIISPA JA MARTTYYRI, HIIPPAKUNNAN JA KOKO SUOMEN SUOJELIJA, JUHLAPYHÄ
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Sir. 45:12-20, 4-5)
Hänen uskollisuutensa ja nöyryytensä tähden Herra pyhitti hänet,
valitsi hänet kaikkien joukosta.
Luemme Sirakin kirjasta.
Aaron sai turbaaninsa päälle kultaruusukkeen, otsakorun, jossa oli pyhä sinettikaiverrus; se oli voiman ja kunnian ylväs merkki, silmien ilo taidokkuudessaan ja kauneudessaan. Ennen häntä ei sellaista kauneutta ollut, eikä vieras ole koskaan sitä pukua kantanut, vaan hänen poikansa ja jälkeläisensä polvesta polveen. Aaronin ruokauhri poltetaan kokonaisuudessaan, ja tämä tapahtuu päivittäin kaksi kertaa. Mooses vihki hänet virkaan ja voiteli hänet pyhällä öljyllä, ja tästä tuli hänelle ja hänen jälkeläisilleen ikuinen liitto, joka pysyy yhtä kauan kuin taivas. Hänen tuli pappina palvella Jumalaa ja siunata kansaa hänen nimessään. Herra valitsi kaikkien joukosta juuri hänet uhraamaan pyhiä polttouhreja, suitsuttamaan suloisesti tuoksuvaa savua muistutukseksi Herralle ja kansan syntien sovitukseksi. Käskyillään Herra antoi hänelle vallan tulkita säädöksiä ja määräyksiä ja opettaa säädökset Jaakobille, saattaa Israelin tietoon Herran laki. Hän sai autiomaassa vastaansa toisen heimon miehiä, jotka olivat hänelle kateellisia: Datanin ja Abiramin miehet ja Korahin joukon, joita kaikkia ajoi katkera viha. Herra näki sen ja suuttui. Hehkuvassa vihassaan hän tuhosi heidät, teki kansan nähden tunnusteon ja poltti heidät tulensa liekeissä. Herra jakoi yhä enemmän Aaronille kunniaansa, antoi hänelle oman perintöosan: hän sai ensimmäisen sadon parhaat hedelmät, ja ennen muuta hän sai kyllälti leipää.
Hänen uskollisuutensa ja nöyryytensä tähden Herra pyhitti hänet, valitsi hänet kaikkien joukosta. Herra salli hänen kuulla äänensä, johdatti hänet tummaan pilveen ja antoi kasvotusten hänelle käskynsä, elämän ja ymmärryksen lain, jotta hän opettaisi sen säännökset Jaakobille, sen ohjeet ja määräykset Israelille.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Tai:
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Viis. 3:1-9)
Niin kuin alttarilla poltettavan uhrilahjan hän otti heidät vastaan.
Luemme Viisauden kirjasta.
Oikeamielisten sielut ovat Jumalan kädessä, eikä mikään kärsimys enää ulotu heihin. Ymmärtämättömien silmissä he ovat kuolleita, ja heidän poismenoaan pidetään onnettomuutena, heidän lähtöään täältä perikatona, mutta he ovat päässeet rauhaan. Ihmisten mielestä kuolema oli heille rangaistus, mutta he olivat täynnä kuolemattomuuden toivoa. Kevyesti heitä kuritettiin – runsaasti heitä siunataan. Jumala pani heidät kokeeseen ja havaitsi heidät kelvollisiksi. Niin kuin kultaa sulatusuunissa hän tutki ja koetteli heitä, niin kuin alttarilla poltettavan uhrilahjan hän otti heidät vastaan. Kun tilinteon hetki koittaa, he loistavat kirkkaasti, leimahtavat kuin kipinä olkilyhteessä. He saavat hallintaansa maailman kansat, he jakavat niille oikeutta, ja Herra on iäti heidän kuninkaansa. Ne, jotka turvaavat Herraan, ymmärtävät totuuden, ne, jotka pysyvät uskollisena rakkaudessa, saavat sijansa hänen luonaan. Hänen pyhiensä osaksi tulee armo ja laupeus, hän pitää valituistaan huolen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 126:1-2ab, 2cd-3, 4-5, 6. – 6)
Kertosäe:
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat.
Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,
se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua
ja riemu kajahti huuliltamme. Kertosäe
Silloin sanoivat vieraat kansat:
”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot,
niistä me saamme iloita. Kertosäe
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat. Kertosäe
Jotka itkien menevät kylvämään
vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin
lyhteet sylissään. Kertosäe
Tai:
(Ps. 124:2-3, 4-5, 7b-8. – 7a)
Kertosäe:
Me pääsimme pakoon kuin lintu pyytäjän paulasta.
Ellei Herra olisi ollut puolellamme,
kun viholliset hyökkäsivät kimppuumme,
meidät olisi nielty elävältä,
kun heidän vihansa myrsky nousi. Kertosäe
Vedet olisivat meidät vieneet,
tulvan aallot peittäneet,
vyöryvät vedet hukuttaneet. Kertosäe
Paula katkesi, ja me pääsimme irti.
Meidän apumme on Herran nimessä,
hänen, joka on luonut taivaan ja maan. Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(2. Kor. 5:14-20)
Jumala uskoi meille sovituksen viran.
Luemme apostoli Paavalin toisesta kirjeestä korinttilaisille.
Veljet, Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Kristuksessa Jumala sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Tai:
TOINEN LUKUKAPPALE
(Room. 8:31b-39)
Ei kuolema eikä elämä voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille.
Veljet, jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala – mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.”
Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Pyhän Henrikin sekvenssi
(Coetus noster), vapaaehtoinen
1. Soikoon riemu, pyhä, suuri,
Henrikin on juhla juuri,
jalo paimen, uskon muuri,
meille tarjoo riemun tään.
2. Taivaan ase armoitettu,
valikoitu, ylennetty,
kaunistettu, korotettu
kunnioista ylimpään.
3. Britanniassa syntyi hän,
sai Herran armon väkevän;
johdatuksest’ Ylimmän
piispaksi hän vihittiin.
4. Kuulu paimen Upsalan,
sankar’ uskon oikean,
sovassa ristin sotijan
Suomessa hän surmattiin.
5. Niin moni merkki, ilmestys
osoittaa, ett’ on pyhimys
hän jalo, että Jumalaa,
6. jot’ alttiisti hän palveli,
rakasti ja julisti,
palvella tulee, rakastaa.
7. Herran marttyyri, oot vaivas
palkkaa, jonk’ on pannut taivas,
korkeint’ ikikunniassa,
pyhäin seuras ihanassa
korotettu nauttimaan.
8. Meidät, jotka riemukkaina
kilvan kiitämme sua aina,
seuraan enkeleitten saata,
ilohon, jok’ ei voi laata,
autuaitten asumaan. Aamen.
Halleluja
Halleluja. Halleluja.
Hurskas esipaimenemme ja suojelijamme,
Henrik, jalo veritodistaja,
tee meidät osallisiksi kruunustasi oikeaa tietä kulkien.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Joh. 4:34-39a)
Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon
ja vien hänen työnsä päätökseen.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”
Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Tai:
EVANKELIUMI
(Matt. 10:28-33)
Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.