22.7. PYHÄ MARIA MAGDALENA, JUHLA
Omat lukukappaleet.
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Laul. l. 3:1-4a)
Löysin hänet, jota rakastan!
Luemme Laulujen laulusta.
Näin sanoo neito: ”Yöllä, kun lepäsin vuoteellani, minä kaipasin häntä, jota rakastan. Etsin häntä, mutta en löytänyt. Silloin päätin: minä lähden ulos, kierrän kaupungin kadut ja torit, etsin sieltä häntä, jota rakastan. Minä lähdin etsimään, mutta en löytänyt. Vastaani tuli vartijoita öisellä kierroksellaan. Minä kysyin heiltä: ”Oletteko nähneet häntä, jota rakastan?” Mutta kun jatkoin kulkuani, heti löysin hänet, jota rakastan!”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Tai:
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(2. Kor. 5:14-17)
Emme enää tunne Kristusta pelkästään inhimilliseltä kannalta.
Luemme apostoli Paavalin toisesta kirjeestä korinttilaisille.
Veljet, Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 63:2, 3-4, 5-6, 8-9. – 2b)
Kertosäe:
Sieluni janoaa sinua, Jumalani.
Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan.
Sieluni janoaa sinua,
ruumiini ikävöi sinua
ja uupuu autiomaassa ilman vettä. Kertosäe
Pyhäkössä saan nähdä sinut,
kokea sinun voimasi ja kirkkautesi.
Suurempi kuin elämä on sinun armosi.
Minun huuleni ylistävät sinua. Kertosäe
Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän,
minä kohotan käteni sinun nimeesi.
Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa,
ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin. Kertosäe
Sinä olet tullut avukseni,
ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.
Koko voimallani minä tarraudun sinuun,
ja sinun oikea kätesi tukee minua. Kertosäe
Halleluja
Halleluja. Halleluja.
Sano meille, Maria, mitä näit tiellä?
Näin elävän Kristuksen haudan ja ylösnousseen kunnian.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Joh. 20:1, 11-18)
Minä olen nähnyt Herran ja hän sanoi minulle näin.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.”
Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” – se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene veljieni luo ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”
Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.