KIRKKOVUODEN 19. SUNNUNTAI – VUOSI A
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Kun. 19:9a, 11-13a)
Seiso vuorella Herran edessä.
Luemme Ensimmäisestä kuninkaiden kirjasta.
Niinä päivinä, kun Elia oli noussut Horebille, Jumalan vuorelle, hän asettui yöksi luolaan. Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 85:9ab+10, 11-12, 13-14. – 8)
Kertosäe:
Herra, osoita meille laupeutesi, pelasta meidät!
Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu.
Hän lupaa rauhan kansalleen, pyhilleen.
Hän antaa apunsa niille, jotka häntä pelkäävät,
ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa. Kertosäe
Laupeus ja uskollisuus kohtaavat,
oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.
Uskollisuus versoo maasta
ja oikeus katsoo alas taivaasta. Kertosäe
Herra antaa kaiken hyvän,
maa antaa satonsa.
Herran edellä kulkee oikeus,
se valmistaa Herralle tien. Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(Room. 9:1-5)
Toivoisin, että itse olisin kirottu, jos se vain auttaisi veljiäni.
Luemme apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille.
Veljet, sanon totuuden Kristuksessa, en valehtele – sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä: Minulla on sydämessäni raskas suru ja lakkaamaton tuska. Toivoisin suorastaan, että itse olisin kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain auttaisi veljiäni, sukulaisiani lihan mukaan. Ovathan he israelilaisia, jotka Jumala on ottanut lapsikseen ja joille hän on antanut kirkkautensa. Heidän kanssaan hän on tehnyt liitot, heille hän on antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus lihan mukaan lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja
(Ps. 130:5)
Halleluja. Halleluja.
Minä odotan sinua, Herra, ja panen toivoni sinun sanaasi.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Matt. 14:22-33)
Käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Kun kansanjoukko oli tullut ravituksi, Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen. Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?” Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.