ADVENTIN 3. SUNNUNTAI – VUOSI B
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Jes. 61:1-2a, 10-11)
Minä iloitsen Herrasta.
Luemme profeetta Jesajan kirjasta.
Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta.
Minä iloitsen Herrasta, minun sieluni riemuitsee Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa. Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Luuk. 1:46-48, 49-50, 53-54. – Jes. 61:10b)
Kertosäe:
Minun sieluni riemuitsee Jumalastani.
Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. Kertosäe
Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät. Kertosäe
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa. Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(1. Tess. 5:16-24)
Varjelkoon Jumala teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herran tullessa.
Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä tessalonikalaisille.
Veljet, iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä Kristuksessa Jeesuksessa. Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta.
Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja
(Jes. 61:1, Luuk. 4:18)
Halleluja. Halleluja.
Herran henki on minun ylläni, hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Joh. 1:6-8, 19-28)
Teidän keskellänne on hän, jota te ette tunne.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat hänen kauttaan. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.
Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?” Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: ”En minä ole Kristus.” ”Mikä sitten?” he kysyivät. ”Oletko Elia?” ”En ole”, Johannes vastasi. ”Oletko se luvattu profeetta?” Hän vastasi: ”En.” Silloin he sanoivat: ”Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?” Johannes vastasi: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.”
Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. He kysyivät häneltä: ”Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Kristus, et Elia etkä se profeetta?” Johannes vastasi: ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.” Tämä tapahtui Jordanin tuolla puolen, Betaniassa, jossa Johannes oli kastamassa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.