KIRKKOVUODEN 12. SUNNUNTAI – VUOSI B

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Job 38:1, 8-11)
Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja.

Luemme Jobin kirjasta.

Herra vastasi Jobille myrskyn keskeltä puhuen: ”Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta? Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin. Minä laadin sille lait ja rajat ja asetin portit ja salvat sen tielle, sanoin: ’Tähän asti, ei edemmäs! Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja.’”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 107:23-24, 25-26, 28-29, 30-31. – 1)

Kertosäe:
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.

Tai:
Halleluja.

Ne, jotka nousivat laivoihin
ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä,
näkivät Herran teot,
syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa. Kertosäe

Herra käski, ja nousi myrskytuuli,
meri aaltoili rajusti.
He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin,
hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui. Kertosäe

Hädässään he huusivat avuksi Herraa,
ja Herra auttoi heidät ahdingosta.
Hän tyynnytti tuulen,
ja aallot hiljenivät. Kertosäe

He riemuitsivat, kun myrsky laantui
ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.
Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään,
ylistäkööt ihmeellisiä tekoja,
jotka hän on ihmisille tehnyt! Kertosäe

TOINEN LUKUKAPPALE
(2. Kor. 5:14-17)
Uusi on tullut tilalle.

Luemme apostoli Paavalin toisesta kirjeestä korinttilaisille.

Veljet, Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.

Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Halleluja
(Luuk. 7:16)

Halleluja. Halleluja.
Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta.
Jumala on tullut kansansa avuksi.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Mark. 4:35-41)
Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Tuona päivänä, illan tultua, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Nyt lähdemme vastarannalle.” Opetuslapset lähettivät väen pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen mukaansa. Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Opettaja, etkö näe, me hukumme!” Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: ”Vaikene, ole hiljaa!” Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Jeesus sanoi heille: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: ”Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.