KIRKKOVUODEN 4. SUNNUNTAI – VUOSI C
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Jer. 1:4-5, 17-19)
Minä määräsin sinut kansojen profeetaksi.
Luemme profeetta Jeremian kirjasta.
Kuningas Joosian päivinä minulle tuli tämä Herran sana: ”Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä tunsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut ja määräsin sinut kansojen profeetaksi. Lähde sinä, Jeremia, astu heidän eteensä ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä säiky heitä, muuten minä annan sinun joutua pelon valtaan heidän edessään. Minä teen sinusta tänä päivänä linnoitetun kaupungin, rautapatsaan ja pronssimuurin, jotta voit puolustautua, kun koko maa, Juudan kuninkaat, päämiehet, papit ja kansa nousevat sinua vastaan. Vaikka he ryhtyvät sotaan, he eivät sinua voita, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja pelastan sinut.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 71:1-2, 3-4a, 5-6ab, 15ab+17. – vrt. 15ab)
Kertosäe:
Minun suuni julistaa sinun pelastustasi, Herra.
Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut, vapahda minut!
Kuule minun pyyntöni ja auta minua. Kertosäe
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta.
Sinä, joka tahdot pelastaa minut,
sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani.
Jumala, pelasta minut pahojen käsistä. Kertosäe
Sinä olet minun toivoni, Herra,
Herra, minun turvani nuoruudesta asti.
Syntymästäni saakka olet ollut tukeni,
siitä saakka kun kohdusta minut päästit. Kertosäe
Minun suuni julistaa vanhurskauttasi,
koko päivän sinun pelastustasi.
Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori,
ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi. Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(1. Kor. 12:31 – 13:13)
Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus.
Mutta suurin niistä on rakkaus.
Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.
Veljet, tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi.
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Tai lyhyempi muoto:
(1. Kor. 13:4-13)
Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.
Veljet, rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja
(Luuk. 4:18)
Halleluja. Halleluja.
Herra on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 4:21-30)
Jeesusta, samoin kuin Eliaa ja Elisaa,
ei lähetetty ainoastaan juutalaisten luo.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus alkoi puhua synagogassa: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti.
Kuitenkin he sanoivat: ”Eikö tuo ole Joosefin poika?” Jeesus sanoi heille: ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”
Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.