PÄÄSIÄISEN 2. SUNNUNTAI ELI JUMALAN LAUPEUDEN SUNNUNTAI – VUOSI C
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Ap.t. 5:12-16)
Herraan uskovien määrä kasvoi yhä, niin miesten kuin naistenkin.
Luemme Apostolien teoista.
Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä. Uskovat pitivät yhtä ja kokoontuivat Salomon pylväikössä; kukaan muu ei rohjennut liittyä heidän seuraansa. Mutta kansa piti heitä suuressa arvossa, ja Herraan uskovien määrä kasvoi yhä, niin miesten kuin naistenkin. Ihmiset toivat sairaita kaduille ja panivat heidät vuoteille ja paareille, jotta Pietarin kulkiessa ohi edes hänen varjonsa koskettaisi jotakuta heistä. Myös Jerusalemin ympärillä olevista kaupungeista tuli ihmisiä suurin joukoin. He toivat mukanaan sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki nämä tulivat terveiksi.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 118:2-4, 22-24, 25-27a. – 1)
Kertosäe:
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Tai:
Halleluja.
Julista, sinä Israelin kansa: iäti kestää hänen armonsa.
Julista, sinä Aaronin suku: iäti kestää hänen armonsa.
Julistakaa, te Herran palvelijat: iäti kestää hänen armonsa. Kertosäe
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä! Kertosäe
Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.
Me siunaamme teitä Herran huoneesta.
Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille. Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(Ilm. 1:9-11a, 12-13, 17-19)
Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti.
Luemme Ilmestyskirjasta.
Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta. Herran päivänä Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani kovan äänen, kuin olisi torveen puhallettu. Ääni sanoi: ”Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle.”
Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli Ihmisen Pojan kaltainen. Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut. Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: ”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on nyt, ja se, mikä on myöhemmin tapahtuva.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja
(Joh. 20:29)
Halleluja. Halleluja.
Sinä uskot, Tuomas, koska sait nähdä minut, sanoo Herra.
Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Joh. 20:19-31)
Kahdeksan päivän kuluttua Jeesus tuli.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Viikon ensimmäisenä päivänä opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.