PÄÄSIÄISEN 4. SUNNUNTAI – VUOSI C
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Ap.t. 13:14, 43-52)
Me käännymme pakanoiden puoleen.
Luemme Apostolien teoista.
Niinä päivinä Barnabas ja Paavali jatkoivat Pergestä eteenpäin ja tulivat Pisidian Antiokiaan. Sapattina he menivät synagogaan ja asettuivat istumaan. Monet juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset liittyivät Paavalin ja Barnabaksen seuraan. Nämä puhuivat heille ja rohkaisivat heitä pysymään Jumalan armossa.
Seuraavana sapattina melkein koko kaupunki kerääntyi kuulemaan Herran sanaa. Kun juutalaiset näkivät väenpaljouden, kiihko valtasi heidät ja he kiistivät herjaten sen, mitä Paavali puhui. Silloin Paavali ja Barnabas sanoivat heille suorat sanat: ”Kaikkein ensimmäiseksi Jumalan sana oli julistettava teille. Mutta koska te torjutte sen ettekä pidä itseänne iankaikkisen elämän arvoisina, me käännymme pakanoiden puoleen. Herra on näet antanut meille tämän käskyn: ’Minä panen sinut valoksi kansoille, pelastukseksi maan ääriin saakka.’”
Tämän kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon. Herran sana levisi yli koko maakunnan. Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääviä ylhäisiä naisia ja kaupungin johtomiehiä Paavalia ja Barnabasta vastaan, niin että heitä alettiin vainota ja heidät karkotettiin siltä seudulta. Silloin Paavali ja Barnabas todisteeksi heitä vastaan pudistivat kaupungin pölyt jaloistaan ja siirtyivät Ikonioniin. Mutta opetuslapset olivat täynnä iloa ja Pyhää Henkeä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 100:1-2, 3, 5. – 3c)
Kertosäe:
Me olemme hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.
Tai:
Halleluja.
Iloitse, maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle!
Palvelkaa häntä iloiten,
tulkaa hänen eteensä riemuiten. Kertosäe
Tietäkää, että Herra on Jumala.
Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme,
hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Kertosäe
Hyvä on Herra!
Iäti kestää hänen armonsa,
hänen uskollisuutensa polvesta polveen. Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(Ilm. 7:9, 14b-17)
Karitsa kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille.
Luemme Ilmestyskirjasta.
Minä, Johannes, näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa. Yksi vanhimmista sanoi minulle: ”Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Halleluja
(Joh. 10:14)
Halleluja. Halleluja.
Minä olen hyvä paimen, sanoo Herra.
Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut. Halleluja.
EVANKELIUMI
(Joh. 10:27-30)
Minä annan lampailleni ikuisen elämän.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.