PITKÄPERJANTAI, JUHLALLINEN JUMALANPALVELUS HERRAN KÄRSIMISEN MUISTOKSI
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Jes. 52:13-53:12)
Meidän rikkomustemme tähden hänet oli lävistetty.
Luemme profeetta Jesajan kirjasta.
Katso, minun palvelijani menestyy: hänestä tulee korkea, ylhäinen ja suuri. Ja kuitenkin monet järkyttyivät hänet nähdessään – tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi, niin kammottavasti hänet oli runneltu. Mutta hän saattaa vielä ihmetyksiin kansat, hänet nähdessään kuninkaat mykistyvät, sillä sen, mitä heille ei koskaan kerrottu, sen he saavat nähdä, mistä he eivät ikinä ole kuulleet, sen he saavat nyt kokea. Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?
Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.
Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä lyövän ja kurittavan, mutta meidän rikkomustemme tähden hänet oli lävistetty, meidän pahojen tekojemme tähden ruhjottu. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut.
Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois – kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansani rikkomusten tähden. Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.
Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan. Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa. Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 31:2+6, 12-13, 15-16, 17+25. – Luuk. 23:46)
Kertosäe:
Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut!
Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi,
sinä uskollinen Jumala. Kertosäe
Vihamieheni pitävät minua pilkkanaan,
naapurit minua ivaavat, tuttavat karttavat.
Kaikki, jotka tulevat kadulla vastaan, kiertävät minut kaukaa.
Minut on unohdettu kuin olisin kuollut,
minut on hylätty kuin särkynyt ruukku. Kertosäe
Mutta minä turvaan sinuun, Herra,
ja sanon: ”Sinä olet minun Jumalani!”
Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.
Älä jätä minua vihollisteni ja vainoojieni armoille! Kertosäe
Katso jälleen palvelijasi puoleen,
pelasta minut armossasi.
Rohkaiskaa sydämenne, olkaa lujat,
kaikki te, jotka panette toivonne Herraan! Kertosäe
TOINEN LUKUKAPPALE
(Hepr. 4:14-16, 5:7-9)
Hän oppi kuuliaisuuden ja hänestä tuli pelastuksen tuoja niille,
jotka ovat hänelle kuuliaisia.
Luemme Kirjeestä heprealaisille.
Veljet, koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.
Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Säe ennen evankeliumia
(Fil. 2:8-9)
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
Kristus oli meidän tähtemme kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.
Kunnia ja ylistys sinulle, Kristus.
EVANKELIUMI
(Joh. 18:1-19:42)
Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistoria.
+: Kristus
C (chronista): kertoja
S (synagoga): muut henkilöt
C Luemme Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistorian Johanneksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus lähti opetuslapsineen Kidroninpuron toiselle puolen. Siellä oli puutarha, ja Jeesus ja opetuslapset menivät sinne. Myös Juudas, hänen kavaltajansa, tunsi paikan, koska Jeesus oli monesti ollut siellä opetuslastensa kanssa. Niinpä Juudas otti mukaansa sotilasosaston sekä ylipapeilta ja fariseuksilta saamiaan miehiä, ja he menivät puutarhaan lyhdyt, soihdut ja aseet käsissään.
Jeesus tiesi kaiken, mikä häntä odotti. Hän meni miehiä vastaan ja kysyi:
+ ”Ketä te etsitte?”
C Miehet vastasivat:
S ”Jeesusta, sitä nasaretilaista.”
C Jeesus sanoi:
+ ”Minä se olen.”
C Miesten joukossa oli myös Juudas, Jeesuksen kavaltaja. Kun Jeesus sanoi: ”Minä se olen”, he kaikki perääntyivät ja kaatuivat maahan. Jeesus kysyi uudelleen:
+ ”Ketä te etsitte?”
C He vastasivat:
S ”Jeesus Nasaretilaista.”
C Jeesus sanoi heille:
+ ”Johan minä sanoin, että se olen minä. Jos te minua etsitte, antakaa näiden toisten mennä.”
C Näin kävivät toteen hänen omat sanansa: ”Niistä, jotka olet haltuuni uskonut, en ole antanut yhdenkään joutua hukkaan.”
Simon Pietarilla oli miekka. Hän veti sen esiin ja sivalsi ylipapin palvelijalta oikean korvan irti; palvelija oli nimeltään Malkos. Mutta Jeesus sanoi Pietarille:
+ ”Pane miekkasi tuppeen! Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?”
C Sotilaat, joita komensi korkea upseeri, ja juutalaisten lähettämät miehet vangitsivat nyt Jeesuksen, panivat hänet köysiin ja veivät hänet ensiksi Hannaksen luo. Hannas oli senvuotisen ylipapin Kaifaksen appi. Juuri Kaifas oli antanut juutalaisille neuvon, että olisi parasta, jos yksi mies kuolisi koko kansan puolesta.
Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan. Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle, mutta opetuslapsi, joka tunsi ylipapin, meni puhumaan porttia vartioivalle palvelustytölle ja toi Pietarin sisälle pihaan. Palvelustyttö sanoi Pietarille:
S ”Et kai sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?”
C Pietari vastasi:
S ”En ole.”
C Oli kylmä, ja siksi palvelijat ja vartijat olivat sytyttäneet hiilivalkean ja lämmittelivät sen ääressä. Myös Pietari seisoi heidän joukossaan lämmittelemässä.
Ylipappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan. Jeesus vastasi:
+ ”Minä olen puhunut julkisesti, koko maailman kuullen. Olen aina opettanut synagogissa ja temppelissä, kaikkien juutalaisten kokoontumispaikoissa. Salassa en ole puhunut mitään. Miksi sinä minulta kysyt? Kysy kuulijoiltani, mitä olen heille puhunut. He kyllä tietävät, mitä olen sanonut.”
C Jeesuksen vastattua näin yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi:
S ”Noinko sinä vastaat ylipapille?”
C Jeesus sanoi miehelle:
+ ”Jos puhuin väärin, osoita, mikä puheessani oli sopimatonta. Jos taas puhuin oikein, miksi lyöt minua?”
C Hannas lähetti Jeesuksen köysissä ylipappi Kaifaksen luo.
Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat hänelle:
S ”Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?”
C Pietari kielsi:
S ”En ole.”
C Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle:
S ”Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan.”
C Pietari kielsi taas, ja samassa lauloi kukko.
Kaifaksen luota Jeesus vietiin maaherran palatsiin. Oli varhainen aamu. Juutalaiset eivät itse menneet palatsiin sisälle, etteivät saastuisi vaan voisivat syödä pääsiäisaterian. Niinpä Pilatus tuli ulos heidän luokseen ja kysyi:
S ”Mistä te syytätte tätä miestä?”
C He vastasivat:
S ”Jos hän ei olisi rikollinen, emme luovuttaisi häntä sinulle.”
C Pilatus sanoi:
S ”Pitäkää itse hänet ja tuomitkaa hänet oman lakinne mukaan.”
C Mutta juutalaiset sanoivat:
S ”Meidän ei ole lupa tuomita ketään kuolemaan.”
C Näin tapahtui, jotta Jeesuksen sanat kävisivät toteen. Hän oli aiemmin ilmaissut, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa. Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä:
S ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?”
C Jeesus vastasi:
+ ”Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?”
C Pilatus sanoi:
S ”Olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?”
C Jeesus vastasi:
+ ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.”
C Pilatus sanoi:
S ”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?”
C Jeesus vastasi:
+ ”Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuudesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.”
C Pilatus kysyi:
S ”Mitä on totuus?”
C Tämän sanottuaan Pilatus meni taas ulos juutalaisten luo ja sanoi heille:
S ”En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen. Tapana on, että minä pääsiäisjuhlan aikana teidän mieliksenne päästän vapaaksi yhden vangin. Tahdotteko, että vapautan juutalaisten kuninkaan?”
C Silloin he alkoivat huutaa:
S ”Ei häntä! Päästä Barabbas!”
C Barabbas oli rosvo. Nyt Pilatus käski ruoskia Jeesuksen. Sotilaat väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan. Toinen toisensa jälkeen he tulivat hänen eteensä ja sanoivat:
S ”Ole tervehditty, juutalaisten kuningas”,
C ja läimäyttivät häntä kasvoihin.
Pilatus meni taas ulos ja sanoi juutalaisille:
S ”Minä tuon hänet tänne osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen.”
C Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi:
S ”Katso: ihminen!”
C Kun ylipapit ja heidän miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan:
S ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!”
C Pilatus sanoi heille:
S ”Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa. Minä en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään.”
C Juutalaiset vastasivat:
S ”Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika.”
C Tämän kuullessaan Pilatus kävi yhä levottomammaksi. Hän meni takaisin palatsiin ja kysyi Jeesukselta:
S ”Mistä sinä olet lähtöisin?”
C Mutta Jeesus ei vastannut hänelle. Pilatus sanoi:
S ”Etkö puhu, vaikka minä kysyn? Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?”
C Jeesus vastasi:
+ ”Sinulla ei olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut.”
C Pilatus yritti nyt saada Jeesuksen vapautetuksi. Mutta juutalaiset huusivat:
S ”Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä! Joka korottaa itsensä kuninkaaksi, nousee keisaria vastaan.”
C Nämä sanat kuultuaan Pilatus toi Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelleen niin sanotulle Kivipihalle, jonka hepreankielinen nimi on Gabbata. Tämä tapahtui pääsiäisen valmistuspäivänä puolenpäivän aikaan. Pilatus sanoi juutalaisille:
S ”Tässä on teidän kuninkaanne.”
C Juutalaiset huusivat:
S ”Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!”
C Pilatus sanoi heille:
S ”Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?”
C Mutta ylipapit vastasivat:
S ”Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari.”
C Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi.
Jeesusta lähdettiin viemään. Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle:
S ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’”
C Pilatus vastasi:
S ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.”
C Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen:
S ”Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.”
C Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana: ”He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa.” Juuri näin sotilaat tekivät.
Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen:
+ ”Nainen, tämä on poikasi!”
C Sitten hän sanoi opetuslapselle:
+ ”Tämä on äitisi!”
C Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä. Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi:
+ ”Minun on jano.”
C Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi:
+ ”Se on täytetty.”
C Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.
(Tässä polvistutaan hetkeksi mietiskelemään.)
C Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas. Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta. Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta. Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: ”Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta.” Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: ”He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.”
Tämän jälkeen muuan Joosef, joka oli kotoisin Arimatiasta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia. Pilatus suostui pyyntöön, ja Joosef tuli ja otti ruumiin alas. Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa mirhan ja aaloen seosta. Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa. Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään. He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.