Rogito – asiakirja pyhän isän Franciscuksen lempeästä poisnukkumisesta
Paavi Franciscuksen kuoleman, hautajaisten ja hautaamisen pyhäksi muistamiseksi
Kanssamme toivon pyhiinvaeltajana, oppaana ja matkakumppanina kohti suurta päämäärää, taivasta, johon meidät on kutsuttu, kulkenut ja rakastettu kirkon paimen Franciscus siirtyi tästä maailmasta Isän luo pyhän vuoden 2025 huhtikuun 21. päivänä, kello 7.35 [8.35 Suomen aikaa] aamulla, kun pääsiäisen valo valaisi oktaavin toista päivää, enkelin maanantaita [toista pääsiäispäivää]. Koko kristillinen yhteisö, erityisesti köyhät, antoi ylistyksen Jumalalle hänen palveluksestaan, jota hän oli osoittanut rohkeasti ja uskollisesti evankeliumille ja Kristuksen mystiselle morsiamelle [kirkolle].
Franciscus oli 266. paavi. Hänen muistonsa säilyy kirkon ja koko ihmiskunnan sydämessä.
Jorge Mario Bergoglio, joka valittiin paaviksi 13. maaliskuuta 2013, syntyi Buenos Airesissa 17. joulukuuta 1936 piemontelaisten siirtolaisten perheeseen. Hänen isänsä Mario oli kirjanpitäjä rautateillä ja hänen äitinsä Regina Sivori huolehti kodista ja viiden lapsen kasvatuksesta. Saatuaan kemianteknikon tutkinnon hän valitsi pappiskutsumuksen tien: hän astui aluksi hiippakunnalliseen seminaariin ja 11. maaliskuuta 1958 Jeesuksen seuran [jesuiittojen] novisiaattiin. Hän suoritti humanistiset opinnot Chilessä ja, palattuaan vuonna 1963 Argentiinaan, valmistui vuonna 1963 filosofiasta Pyhän Joosefin kollegiossa San Miguelissa. Hän toimi kirjallisuuden ja psykologian opettajana Santa Fén Tahrattoman sikiämisen kollegiossa sekä Buenos Airesin Pelastajan kollegiossa. Hänet vihki papiksi 13. joulukuuta 1969 arkkipiispa Ramón José Castellano. Jesuiittojen ikuiset lupaukset hän antoi 22. huhtikuuta 1973. Hän toimi noviisimestarina Villa Barilarissa San Miguelissa, teologisen tiedekunnan opettajana, jesuiittaprovinssin neuvonantajana ja kollegion rehtorina, kunnes hänet 31. heinäkuuta 1973 nimitettiin Argentiinan jesuiittojen provinsiaaliksi. Vuoden 1986 jälkeen hän vietti joitakin vuosia Saksassa viimeistelläkseen väitöskirjansa ja palattuaan Argentiinaan kardinaali Antonio Quarracino otti hänet läheiseksi avustajakseen. 20. toukokuuta 1992 paavi Johannes Paavali II nimitti hänet Aucan titulaaripiispaksi ja Buenos Airesin apulaispiispaksi. Hän otti piispan motoksi Miserando atque eligendo [Armahtaen ja valiten] ja sijoitti vaakunaansa IHS-monogrammin, Jeesuksen seuran tunnuksen. 3. kesäkuuta 1997 hänet nimitettiin Buenos Airesin seuraaja-arkkipiispaksi, ja kardinaali Quarracinon kuoltua seurasi tätä 28. helmikuuta 1998 arkkipiispana, Argentiinan priimaksena, itäisten riitusten uskovien ordinariuksena ja katolisen yliopiston suurkanslerina. Paavi Johannes Paavali II nimitti hänet kardinaaliksi konsistorissa 21. helmikuuta 2001 ja myönsi hänelle pyhän Roberto Bellarminon titulaarikirkon. Seuraavana lokakuuna hän toimi piispainsynodin kymmenennen yleiskokouksen apulaisesittelijänä.
Hän oli yksinkertainen ja syvästi rakastettu paimen arkkihiippakunnassaan, jossa hän liikkui kaikkialla – myös metrolla ja linja-autoilla. Hän asui tavallisessa asunnossa ja valmisti itse illallisensa, niin hän tunsi olevansa kansansa joukossa.
Benedictus XVI:n luopumisen jälkeen koolle kutsutut kardinaalit valitsivat hänet paaviksi 13. maaliskuuta 2013, ja hän otti nimekseen Franciscus, koska tahtoi tuon Assisin pyhimyksen esimerkin mukaan omistaa sydämensä ennen kaikkea maailman köyhimmille. Siunausten parvekkeelta [loggia delle benedizioni] hän esittäytyi sanoen: ”Veljet ja sisaret, hyvää iltaa! Ja nyt aloitamme tämän matkan – piispa ja kansa. Tämän Rooman kirkon matkan. Kirkon, joka rakkaudessa johtaa kaikkia kirkkoja. Matkan, joka on veljeyden, rakkauden ja luottamuksen matka meidän välillämme.” Ja kumartaen päätään hän lisäsi: ”Pyydän teitä rukoilemaan Herraa, että hän siunaisi minua: rukouksella, jolla kansa pyytäisi siunausta piispalleen.” 19. maaliskuuta, pyhän Joosefin juhlapyhänä, hän aloitti virallisesti Pietarin viran hoitamisen.
Aina erityisellä huomiolla viimeisiin ja yhteiskunnan hylkäämiin keskittyen Franciscus valitsi heti vaalinsa jälkeen asuinpaikakseen Domus Sanctae Marthae -vierastalon, koska ei voinut elää ilman suoraa yhteyttä ihmisiin. Ensimmäisestä kiirastorstain illasta lähtien hän halusi viettää eukaristian asettamisen muistoa [kiirastorstain iltamessua] Vatikaanin ulkopuolella, vieraillen vankiloissa, kehitysvammaisten keskuksissa ja huumeriippuvaisten hoitopaikoissa. Hän kehotti pappeja olemaan aina valmiita jakamaan laupeuden sakramenttia, lähtemään rohkeasti sakaristoista eksyneiden lampaiden luo ja pitämään kirkon ovet avoinna niille, jotka haluavat kohdata Isän Jumalan kasvot.
Franciscus hoiti Pietarin virkaa uupumattomalla omistautumisella, erityisesti edistäen vuoropuhelua muslimien ja muiden uskontojen edustajien kanssa. Hän kutsui heitä yhteisiin rukoustilaisuuksiin ja allekirjoitti heidän kanssaan julkilausumia rauhan edistämiseksi eri uskontoihin kuuluvien ihmisten välillä – kuten asiakirjan ihmisten veljeydestä, jonka hän allekirjoitti 4. helmikuuta 2019 Abu Dhabissa sunnijohtaja al-Tayyebin kanssa. Hänen rakkautensa köyhiin, vanhuksiin ja lapsiin johti maailman köyhien päivän, isovanhempien päivän ja lasten päivän perustamiseen. Hän sääti myös Jumalan sanan sunnuntain.
Enemmän kuin yksikään edeltäjistään hän laajensi kardinaalikollegiota: hän kutsui koolle kymmenen konsistoria, joissa hän nimitti 163 kardinaalia – 133 äänivaltaista ja 30 ei-äänivaltaista – 73 eri maasta. Näistä 23:ssa ei ollut aiemmin ollut kardinaalia. Hän kutsui koolle viisi piispainsynodin istuntoa: kolme tavallista yleiskokousta (perheestä, nuorista ja synodaalisuudesta), yhden ylimääräisen kokouksen perheestä ja yhden erityiskokouksen Pan-Amazonian aluetta varten.
Monesti hän kohotti äänensä viattomien puolustamiseksi. Covid-19-pandemian puhjettua hän halusi illalla 27. maaliskuuta 2020 rukoilla yksin Pietarinkirkon aukiolla, jonka pylväikkö symbolisesti syleili Roomaa ja maailmaa, koko ihmiskunnan puolesta, joka oli peloissaan ja murtuneena tuntemattoman vitsauksen alla. Hänen paaviutensa viimeisiä vuosia leimasivat lukuisat vetoomukset rauhan puolesta, pirstaleina käytävää kolmatta maailmansotaa vastaan – erityisesti Ukrainassa, mutta myös Palestiinassa, Israelissa, Libanonissa ja Myanmarissa.
Vietettyään 10 päivän sairaalajakson Agostino Gemelli -klinikalla 4. heinäkuuta 2021 tehdyn kirurgisen toimenpiteen vuoksi, Franciscus palasi sinne 14. helmikuuta 2025 kolmenkymmenenkahdeksan vuorokauden ajaksi molemminpuolisen keuhkokuumeen vuoksi. Palattuaan Vatikaaniin hän vietti viimeiset viikkonsa Casa Santa Martassa, hoitaen Pietarin virkaa loppuun saakka samalla intohimolla, vaikka ei ollutkaan kokonaan toipunut. Pääsiäispäivänä 20. huhtikuuta 2025 hän ilmestyi vielä kerran Pyhän Pietarin basilikan keskusparvekkeelle antaakseen juhlallisen Urbi et Orbi -siunauksen.
Paavi Franciscuksen opetustyö oli hyvin rikas. Hän todisti yksinkertaisesta ja nöyrästä tyylistä, joka pohjautui avoimuuteen lähetystyötä kohtaan, apostoliseen rohkeuteen ja laupeuteen. Hän oli tarkka varomaan kirkossa itseensä käpertymisen ja hengellisen maailmallisuuden vaaraa. Apostolisen työnsä ohjelman hän esitti apostolisessa kehotuskirjeessään Evangelii gaudium (24. marraskuuta 2013). Hänen keskeisiin asiakirjoihinsa kuuluivat neljä kiertokirjettä: Lumen fidei (29. kesäkuuta 2013), joka käsittelee uskoa Jumalaan; Laudato si’ (24. toukokuuta 2015), joka ottaa esiin ekologiset ongelmat ja ihmiskunnan vastuun ilmastokriisissä; Fratelli tutti (3. lokakuuta 2020), joka käsittelee ihmisten veljeyttä ja sosiaalista ystävyyttä; ja Dilexit nos (24. lokakuuta 2024), joka käsittelee omistautumista Jeesuksen pyhimmälle sydämelle. Hän julkaisi seitsemän apostolista kehotuskirjettä, 39 apostolista konstituutiota ja lukuisia apostolisia kirjeitä – joista suurin osa motu proprio -muodossa – sekä kaksi bullaa pyhien vuosien koollekutsumiseksi. Lisäksi hän antoi uskonnonopetusta yleisvastaanotoilla ja piti puheita eri puolilla maailmaa. Hän perusti sihteeristöt viestintää ja taloutta varten sekä maallikoiden, perheen ja elämän dikasterion [viraston] samoin kuin kokonaisvaltaisen inhimillisen kehityksen edistämisen dikasterion. Hän uudisti Rooman kuurian julkaisemalla apostolisen konstituution Praedicate Evangelium (19. maaliskuuta 2022). Hän uudisti avioliiton mitättömyyttä koskevan kanonisen prosessin sekä itäisten kirkkojen oikeusjärjestelmässä (CCEO) että latinalaisessa kirkossa (CIC) (Motu proprio Mitis et misericors Iesus ja Motu proprio Mitis Iudex Dominus Iesus) ja tiukensi lainsäädäntöä, joka koskee alaikäisiin tai haavoittuviin henkilöihin kohdistuneita rikoksia papiston taholta (Motu proprioVos estis lux mundi).
Franciscus jätti meille kaikille ihmeellisen todistuksen ihmisyydestä, pyhästä elämästä ja yleismaailmallisesta isyydestä.
Paavi Franciscuksen ruumis,
hän eli 88 vuotta, 4 kuukautta ja 4 päivää.
Hän johti yleismaailmallista kirkkoa
12 vuotta 1 kuukautta ja 8 päivää.
Elä aina Kristuksessa, pyhä isä!
[Allakirjoitukset]
Rogito on asiakirja, joka suljetaan paavin arkkuun, kun se suljetaan ennen hautajaisia.