Paavi Franciscuksen julistamat säännöt aneiden myöntämisestä vuoden 2025 tavallisen riemuvuoden aikana
”Nyt on tullut uuden riemuvuoden aika: jälleen kerran pyhä ovi avataan ja kaikkia kutsutaan kokemaan elävästi Jumalan rakkaus” (Spes non confundit, 6). Vuoden 2025 tavallisen riemuvuoden julistusbullassa pyhä isä kutsuu kaikkia kristittyjä tulemaan toivon pyhiinvaeltajiksi nykyisessä historian vaiheessa, jossa ”muistamatta menneisyyden kauhutapahtumia ihmiskunta kohtaa uuden koettelemuksen, kun monet kansat kärsivät julmuudesta ja väkivallasta” (Spes non confundit, 8). Tämä on hyve, joka on löydettävä uudelleen ajan merkkien kautta. Näistä merkeistä, ”joihin sisältyy Jumalan pelastavaa läsnäoloa tarvitsevien ihmissydänten kaipaus, tulisi tulla toivon merkkejä” (Spes non confundit, 7). Tämä toivo tulee ennen kaikkea ammentaa Jumalan armosta ja hänen laupeutensa täyteydestä.
Jo vuoden 2015 erityisen laupeuden riemuvuoden julistusbullassa paavi Franciscus korosti, kuinka ane sai siinä yhteydessä ”erityisen tärkeän merkityksen”, koska Jumalan laupeus ”muuttuu Isän aneeksi, joka Kristuksen morsiamen kautta saavuttaa anteeksiannon saaneen syntisen ja vapauttaa hänet kaikista jäljellä olevista synnin seurauksista” (Misericordiae vultus, 22). Samaan tapaan nyt pyhä isä toteaa, että aneiden lahja ”auttaa meitä ymmärtämään Jumalan rajattoman laupeuden. Ei ole sattumaan, että muinoin termit ’laupeus’ (misericordia) ja ’ane’ (indulgentia) olivat keskenään vaihtokelpoisia, ilmauksina Jumalan anteeksiannon täyteydestä, joka ei tunne rajoja” (Spes non confundit, 23). Ane on siis riemuvuoden erityistä armoa.
Näin myös vuoden 2025 tavallisen riemuvuoden yhteydessä, paavi Franciscuksen tahdon mukaisesti, tämä ”Laupeuden tuomioistuin” [so. Apostolinen katumustuomioistuin], jonka tehtävänä on huolehtia kaikesta aneiden myöntämiseen ja saamiseen liittyvästä, pyrkii innostamaan uskovien sydämiä tavoittelemaan ja vaalimaan hurskasta halua saada ane armon lahjana, joka on jokaisen pyhän vuoden erityinen ja ainutlaatuinen piirre. Samalla se antaa uskoville seuraavat ohjeet riemuvuoden aneen saamisesta, ”jotta tämä käytäntö olisi hedelmällinen” (Spes non confundit, 23).
Vuoden 2025 tavallisen riemuvuoden aikana kaikki muut aneiden myöntämiset pysyvät voimassa. Kaikki uskovat, jotka todellisesti katuvat syntejään, irtaantuvat kaikesta synnistä (vrt. Enchiridion Indulgentiarum (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), IV ed., norm. 20, § 1), toimivat rakkauden hengessä, puhdistautuvat katumuksen sakramentilla ja uudistuvat pyhällä ehtoollisella sekä rukoilevat paavin rukoustarkoitusten puolesta, voivat pyhän vuoden aikana seuraavin tavoin kirkon aarteistosta saada täydellisen aneen eli syntiensä täydellisen anteeksiannon ja sovituksen, joka voidaan myös omistaa kiirastulessa olevien sielujen hyväksi esirukouksen muodossa:
I. Pyhiinvaellukset
Uskovat, toivon pyhiinvaeltajat, voivat saada pyhän isän myöntämän riemuvuoden aneen, jos he tekevät hurskaan pyhiinvaelluksen:
mihin tahansa riemuvuoden pyhään paikkaan: osallistuen siellä hartaasti pyhään messuun (aina kun liturgiset ohjeet sallivat, suositellaan ensisijaisesti käyttämään juhlavuoden omaa messua tai votiivimessua: sovun edistämiseksi, syntien anteeksisaamiseksi, rakkauden lahjan saamiseksi ja kansojen yksimielisyyden edistämiseksi), kristillisen initiaation sakramenttien tai sairaanvoitelun rituaalimessuun, Jumalan sanan liturgiaan, hetkipalvelukseen (lukupalvelus, laudes, vesper), ristintien hartauteen, ruusukkorukoukseen, Akathistos-hymniin, katumuksen viettoon, joka päättyy henkilökohtaisiin ripittäytymisiin, kuten katumuksen rituaalin (muoto II) mukaisesti on määrätty;
Roomassa: vähintään yhteen neljästä suuresta paavillisesta basilikasta: Pyhän Pietarin basilikaan Vatikaanissa, Lateraanin Pyhän Pelastajan basilikaan, Santa Maria Maggioren basilikaan tai Pyhän Paavalin basilikaan muurien ulkopuolella;
Pyhällä maalla: vähintään yhteen seuraavista kolmesta basilikasta: Pyhän haudan basilika Jerusalemissa, Syntymän basilika Betlehemissä tai Ilmoituksen basilika Nasaretissa;
muissa hiippakunnissa: katedraalikirkkoon tai muihin kirkkoihin ja pyhiin paikkoihin, jotka paikallinen piispa on määrännyt. Piispat ottakoot huomioon uskovien tarpeet sekä sen tärkeyden, että pyhiinvaelluksen merkitys säilyy elävänä koko sen symbolisessa voimassa, joka ilmaisee palavan tarpeen kääntymykseen ja sovintoon.
II. Vierailut pyhillä paikoilla
Samoin uskovat voivat saada riemuvuoden aneen, jos he yksin tai ryhmässä vierailevat hartaasti missä tahansa riemuvuoden paikassa ja viipyvät siellä sopivan ajan eukaristisessa adoraatiossa ja mietiskelyssä ja päättävät tämän rukoilemalla Isä meidän -rukouksen, lausumalla uskontunnustuksen missä tahansa sen virallisessa muodossa sekä esittämällä rukouspyyntöjä Marialle, Jumalanäidille, jotta tänä pyhänä vuotena kaikki ”voisivat kokea Marian, äideistä hellimmän, läheisyyden, joka ei koskaan hylkää lapsiaan” (Spes non confundit, 24).
Riemuvuoden erityisenä aikana voidaan edellä mainittujen merkittävien pyhiinvaelluspaikkojen lisäksi vierailla myös seuraavissa pyhissä paikoissa samoilla edellytyksillä:
Roomassa: Jerusalemin pyhän ristin basilika, Veranon pyhän Laurentiuksen basilika, Pyhän Sebastianuksen basilika (suositellaan lämpimästi niin kutsuttua ”seitsemän kirkon pyhiinvaellusta”, joka oli erityisen rakas pyhälle Filippo Nerille), Jumalan rakkauden -pyhäkkö, Sassian Pyhän Hengen kirkko, Tre Fontanen Pyhän Paavalin kirkko, joka on apostolin marttyyrikuoleman paikka, kristityt katakombit; juhlavuoden reittien kirkot, jotka kuuluvat Iter Europeumiin sekä Euroopan naispyhimyksille ja kirkon opettajille omistetut kirkot (Santa Maria sopra Minerva -basilika, Santa Brigida Campo de’ Fiorilla, Santa Maria della Vittorian kirkko, Trinità dei Montin kirkko, Trasteveren Pyhän Cecilian basilika, Campo Marzion Sant’Agostino -basilika);
muualla maailmassa: Assisin kaksi pientä paavillista basilikaa, Pyhän Franciscuksen basilika ja Santa Maria degli Angeli -basilika; Loreton Marian, Pompein Marian ja Padovan Pyhän Antoniuksen paavilliset basilikat; mikä tahansa pienempi basilika, katedraalikirkko, konkatedraali, Marian pyhäkkö sekä, uskovien tarpeet huomioiden, mikä tahansa merkittävä kollegiaattikirkko tai pyhäkkö, jonka hiippakunnan tai eparkian piispa on valinnut, kuten myös kansalliset tai kansainväliset pyhäköt, jotka ovat ”pyhiä vieraanvaraisuuden paikkoja, jotka synnyttävät toivoa” (Spes non confundit, 24) ja jotka piispainkokoukset ovat määränneet tätä tarkoitusta varten.
Todella katuvaiset uskovat, jotka eivät voi osallistua juhlallisiin viettoihin, pyhiinvaelluksiin tai hartaudellisiin vierailuihin vakavista syistä (kuten esimerkiksi kaikki klausuurassa elävät nunnat ja munkit, vanhukset, sairaat, vangit sekä ne, jotka sairaalassa tai muissa hoitopaikoissa palvelevat jatkuvasti sairaita), voivat saada riemuvuoden aneen samoilla edellytyksillä, jos he hengessä liittyvät läsnä oleviin uskoviin, erityisesti silloin, kun paavin tai hiippakuntapiispojen sanoja välitetään viestintävälineiden kautta, ja rukoilevat omassa kodissaan tai siellä, missä heidän esteensä heitä pidättelee (esimerkiksi luostarin, sairaalan, hoitokodin tai vankilan kappelissa), Isä meidän -rukouksen, uskontunnustuksen missä tahansa sen virallisessa muodossa sekä muita pyhän vuoden tarkoituksia vastaavia rukouksia ja tarjoavat samalla kärsimyksensä tai elämänsä vaikeudet Jumalalle.
III. Laupeuden ja katumuksen teot
Lisäksi uskovat voivat saada riemuvuoden aneen, jos he hartaalla mielellä osallistuvat retretteihin, hengellisiin harjoituksiin tai koulutustilaisuuksiin, joissa käsitellään Vatikaanin II kirkolliskokouksen asiakirjoja ja Katolisen kirkon katekismusta pyhän isän tarkoittamalla tavalla kirkossa tai jossain muussa sopivassa paikassa.
Huolimatta säädöksestä, jonka mukaan on mahdollista saada vain yksi täydellinen ane päivässä (vrt. Enchiridion Indulgentiarum, IV ed., norm. 18, § 1), uskovat, jotka suorittavat rakkauden teon kiirastulessa olevien sielujen puolesta ja jotka käyvät asianmukaisesti ehtoollisella toisen kerran samana päivänä, voivat saada täydellisen aneen kahdesti saman päivän aikana, mutta tätä voidaan soveltaa ainoastaan edesmenneisiin (tämä tarkoittaa eukaristian vieton yhteydessä; vrt. kaan. 917 ja Paavillinen kanonisen lain autenttisen tulkinnan komissio, Responsa ad dubia, 1, 11. heinäkuuta 1984). Tämän kaksinkertaisen uhrin kautta toteutuu kiitettävä yliluonnollisen rakkauden harjoitus, sillä Kristuksen mystisen ruumiin yhteydessä maan päällä vielä vaeltavat uskovat ovat yhteydessä heihin, jotka ovat jo päättäneet maallisen vaelluksensa, sen tosiasian nojalla, että ”rukouksen voimasta riemuvuoden ane on tarkoitettu erityisesti niille, jotka ovat käyneet edellämme, jotta he voivat saavuttaa täyden laupeuden” (Spes non confundit, 22).
Mutta erityisesti juuri ”pyhänä vuotena meitä kutsutaan olemaan konkreettisia toivon merkkejä vaikeuksissa oleville veljillemme ja sisarillemme” (Spes non confundit, 10): siksi ane liitetään myös laupeuden ja katumuksen tekoihin, joilla todistetaan aloitetusta kääntymyksestä. Uskovia rohkaistaan Kristuksen esimerkin ja käskyn mukaisesti suorittamaan useammin rakkauden ja laupeuden tekoja, erityisesti niiden sisartemme ja veljiemme hyväksi, joita painavat erilaiset taakat. Uskovia kehotetaan erityisesti löytämään uudelleen ruumiilliset laupeudentyöt: ”nälkäisten ruokkiminen, janoisten juottaminen, alastomien vaatettaminen, kodittomien majoittaminen, sairaiden ja vankien luona käyminen, kuolleiden hautaaminen” (Misericordiae vultus, 15). Samalla heidän tulisi myös löytää uudelleen hengelliset laupeudentyöt: ”epätietoisten neuvominen, tietämättömien opettaminen, syntisten rohkaiseminen parannukseen, murheellisten lohduttaminen, vääryyksien anteeksiantaminen, väärän kohtelun kärsivällinen kestäminen, Jumalan rukoileminen elävien ja kuolleiden puolesta” (Misericordiae vultus, 15).
Samoin uskovat voivat saada riemuvuoden aneen, jos he menevät tapaamaan veljiään ja sisariaan, jotka ovat vaikeuksissa tai muuten avun tarpeessa (sairaat, vangit, yksinäiset vanhukset, vammaiset jne.), ikään kuin tehden pyhiinvaelluksen Kristuksen luo, joka on läsnä heissä (vrt. Matt. 25:34-36), ja täyttäen tavalliset hengelliset, sakramentaaliset ja rukoukseen liittyvät ehdot. Uskovat voivat ilman muuta toistaa tällaisia vierailuja pyhän vuoden aikana ja saada jokaisella käynnillä täydellisen aneen, jopa päivittäin.
Juhlavuoden täydellisen aneen voi saada myös erilaisten aloitteiden kautta, jotka toteuttavat konkreettisella ja anteliaalla tavalla katumuksen henkeä, joka on kuin riemuvuoden sielu. Tämä voidaan tehdä erityisesti löytämällä uudelleen perjantain katumusluonteen arvo. Esimerkiksi pidättäytymällä katumuksen hengessä ainakin yhtenä päivänä turhista ajanvietteistä (sekä todellisista että virtuaalisista, kuten median ja sosiaalisen median aiheuttamista häiriöistä) ja tarpeettomasta kulutuksesta (esimerkiksi paastoamalla tai harjoittamalla pidättäytymistä kirkon yleisten sääntöjen ja piispojen ohjeiden mukaisesti) sekä lahjoittamalla kohtuullinen summa rahaa köyhille. Lisäksi ane voidaan saada tukemalla uskonnollisia tai sosiaalisia hankkeita, erityisesti sellaisia, jotka edistävät elämän puolustamista ja suojelua kaikissa sen vaiheissa ja elämän laadun parantamista: hylättyjen lasten, vaikeuksissa olevien nuorten, apua tarvitsevien tai yksinäisten vanhusten sekä eri maista tulevien siirtolaisten hyväksi, ”jotka jättävät kotimaansa etsiessään parempaa elämää itselleen ja perheilleen” (Spes non confundit, 13). Lisäksi ane voidaan saada omistamalla sopiva osa vapaa-ajastaan vapaaehtoistyöhön, joka hyödyttää yhteisöä, tai muihin vastaaviin henkilökohtaisiin sitoumuksiin.
Kaikki hiippakuntien tai eparkioiden piispat sekä heihin kanonisen oikeuden mukaan rinnastettavat henkilöt voivat riemuvuoden aikana, sopivimpana päivänä, antaa paavillisen siunauksen pääjuhlan yhteydessä katedraalissa ja juhlavuoden kirkossa. Tähän siunaukseen liittyy täydellinen ane, jonka kaikki uskovat voivat saada täyttäessään tavalliset ehdot ja vastaanottaessaan kyseisen siunauksen.
Jotta parannuksen sakramentille pääsy ja jumalallisen anteeksiannon saaminen avainten vallan kautta helpottuisi pastoraalisesti, paikallisia ordinariuksia kehotetaan antamaan katedraaleissa ja riemuvuoden ajalle nimetyissä kirkoissa rippejä kuuleville kaniikeille ja papeille erityiset toimivaltuudet forum internumin osalta. Itäisten kirkkojen uskovien osalta tämä viittaa CCEO:n kaanoniin 728, § 2, ja mahdollisessa varaustapauksessa kaanoniin 727, pois lukien selvästi ne tapaukset, jotka mainitaan kaanonissa 728, § 1. Latinalaisen kirkon uskovien osalta annetaan toimivaltuudet, jotka määritellään CIC:n kaanonissa 508, § 1.
Tähän liittyen tämä katumustuomioistuin kehottaa kaikkia pappeja tarjoamaan anteliaasti ja omistautuneesti uskoville mahdollisimman laajan pääsyn pelastuksen välineille. Tämä tarkoittaa esimerkiksi aikataulujen sopimista ja julkaisemista ripin kuulemista varten yhdessä naapuriseurakuntien kirkkoherrojen tai kirkkojen rehtorien kanssa, olemista tavoitettavissa rippituolissa, säännöllisten ja tiheästi toistuvien katumushetkien järjestämistä sekä myös sellaisten pappien hyödyntämistä, jotka ikänsä vuoksi eivät enää hoida määriteltyjä pastoraalisia tehtäviä mutta voivat edelleen osallistua tähän palveluun. Mahdollisuuksien mukaan on myös hyvä muistaa Misericordia Dei -motu proprio -asiakirjan mukaisesti pastoraalinen suositus kuulla rippejä myös pyhän messun vieton aikana.
Helpottaakseen ripin kuulemiseen liittyvää tehtävää Apostolinen katumustuomioistuin, pyhän isän valtuuttamana, määrää, että papit, jotka osallistuvat riemuvuoden pyhiinvaelluksiin oman hiippakuntansa ulkopuolella tai seuraavat niitä, voivat käyttää samoja toimivaltuuksia, jotka heidän laillinen auktoriteettinsa on heille myöntänyt heidän omassa hiippakunnassaan. Lisäksi Apostolinen katumustuomioistuin myöntää erityisiä valtuuksia Rooman paavillisten basilikoiden rippi-isille, kaniikeille, jotka toimivat rippi-isinä, tai hiippakunnallisille rippi-isille, jotka on nimitetty yksittäisissä kirkollisissa hallintoyksiköissä.
Rippi-isät, opetettuaan rakkaudellisesti uskoville niiden syntien vakavuudesta, joihin liittyy kirkollinen varaus tai rangaistus, määräävät pastoraalisen rakkauden hengessä sopivia sakramentaalisia katumustekoja. Näiden tulisi mahdollisimman paljon ohjata uskovia pysyvään parannukseen ja, tapausten luonteesta riippuen, kehottaa heitä hyvittämään aiheuttamansa pahennukset ja vahingot.
Tämä katumustuomioistuin kehottaa lopuksi piispoja, joilla on kolminkertainen tehtävä opettaa, hallita ja pyhittää, huolehtimaan siitä, että he selittävät selkeästi tässä esitetyt määräykset ja periaatteet uskovien pyhittymiseksi. Heidän tulisi erityisesti ottaa huomioon paikalliset olosuhteet, kulttuuri ja perinteet. Kullekin kansalle sen sosiokulttuurisia erityispiirteitä vastaava katekeesi voi tehokkaasti tuoda esille evankeliumin ja kristillisen sanoman kokonaisuuden ja juurruttaa näin syvemmälle sydämiin halun tähän ainutlaatuiseen lahjaan, joka saadaan kirkon välitystehtävän kautta.
Tämä asetus on voimassa koko vuoden 2025 tavallisen riemuvuoden ajan, jollei mitään muuta määrätä.
Annettu Roomassa Apostolisessa katumustuomioistuimessa 13. toukokuuta 2024
autuaan Fatiman Neitsyt Marian muistopäivänä.
Kardinaali Angelo De Donatis, ylin katumustuomari
Mons. Krzysztof Nykiel, sijaishoitaja