Dekreetti paavi Benedictus XVI:n motu proprion ”Summorum Pontificum” toteuttamiseksi
Heinäkuun 7. päivänä tänä vuonna pyhä Isä Benedictus XVI julkaisi motu proprion ”Summorum Pontificum”. Motu proprio astuu voimaan syyskuun 14. päivänä. Asiakirjassa hän ilmaisee huolensa oikeasta Jumalan kunnioittamisesta kirkon liturgiassa. Hän tahtoo myös vastata asiaa koskeviin hartaisiin pyyntöihin ja noudattaa auliisti niiden toivomusta, jotka tuntevat kiintymystä messuliturgian vanhempaan muotoon. Samalla hän toivoo, että tämä liturginen aloite edistää sovintoa Pius X:n yhteisön kanssa.
Hiippakunnassamme on joitakin uskovia, jotka kaipaavat vanhempaa liturgiaa. Tämän motu proprion myötä he saavat myös meidän hiippakunnassamme mahdollisuuden viettää roomalaisen riituksen vanhempaa muotoa. Näiden uskovien odotuksiin vastataan motu proprion määräysten, liturgisten sääntöjen ja hiippakuntamme käytännöllisten mahdollisuuksien mukaisesti.
Tässä tilanteessa tahtoisin muistuttaa siitä, että nykyisin on olemassa kaksi yleisesti tunnettua yhteisöä, jotka viettävät virallisesti perinteistä, paavi Pius V:n messukirjan mukaista ns. tridentiinistä messua. Toinen niistä on Pyhän Pius X:n pappisyhteisö (Fraternitas Sacerdotalis Sancti Pii X, lyhenne ”FSSPX”), jota tiedotusvälineissä nimitetään perustajansa nimen mukaan kansanomaisesti myös ”lefebvristiseksi”. Yhteisön perusti Vatikaanin II kirkolliskokouksen jälkeen ranskalainen arkkipiispa Marcel Lefebvre, koska hän ei tunnustanut konsiilin päätöksiä ja liturgista uudistusta ja piti niitä modernistisena harhaoppina. Yhteisön päämaja sijaitsee Ecônessa, Sveitsissä. Tämä yhteisö ei ole täydessä yhteydessä pyhän isän kanssa. Paavi Johannes Paavali II:n suurista ponnisteluista huolimatta yhteisö on arkkipiispa Lefebvren johdolla eronnut katolisesta kirkosta. Se on siis skismaattinen yhteisö.
Pius X:n yhteisöstä on pidettävä selvästi erillään Pyhän (apostoli) Pietarin pappisyhteisö (Fraternitas Sacerdotalis Sancti Petri, lyhenne FSSP). Sen perustivat aikaisemmat Pius X:n yhteisön jäsenet, jotka halusivat pysyä täydessä yhteydessä pyhän isän kanssa. Paavi Johannes Paavali II:lta he saivat myös luvan viettää liturgiaa vanhan riituksen mukaisesti.
Paavi Benedictus XVI:n motu proprion aiheena on roomalaisen liturgian käyttö vuoden 1962 messukirjan mukaisessa muodossa. Sitä käytettiin yleisesti ennen messuliturgian uudistusta, joka toteutettiin koko kirkossa Vatikaanin II:n kirkolliskokouksen jälkeen vuonna 1970.
Uudistettu roomalainen liturgia ja erityisesti pyhän messun riitus ei ollut mikään modernismin ilmaus kirkossa. Vatikaanin II konsiilin päätösten mukaisesti se otettiin käyttöön paavi Paavali VI:n suostumuksella, jotta uskovat voisivat täysin ja aktiivisesti osallistua liturgiaan ja kokea henkilökohtaisesti Jeesuksen Kristuksen uhrin. Kansankielten käyttämisen tarkoitus on, että uskovat voivat ensinnäkin täydellisesti ymmärtää liturgiaa ja myös yhdistyä henkilökohtaisesti Jeesukseen Kristukseen ja yhdistää elämänsä kuorman häneen, joka uhraa itsensä. Siten he voivat hedelmällisemmin osallistua eukaristiaan.
Aikaisemman messun ottaminen käyttöön ei merkitse uudistuksen kumoamista eikä paluuta menneisyyteen. Siten vuoden 1970 messukirjan mukaisen messun viettäminen pysyy kirkon elämässä – kuten pyhä isä korostaa – aina tavallisena roomalaisen riituksen muotona. Vanhempi liturgia on sen sijaan vain saman riituksen erityinen rinnakkaismuoto.
Jotta motu proprio toteutuisi koko hiippakunnassa samalla tavalla ja jotta seurakunnissa ei syntyisi väärinkäsityksiä asiakirjan yksityisten tulkintojen tähden, vahvistan seuraavat seikat:
1. Samoin kuin pyhä isä usein tekee, minäkin pyydän hartaasti kaikkia uskovia, jotka kaipaavat messunvieton aikaisempaa muotoa, että he asettavat etusijalle seurakunnan ja hiippakunnan yhteisön ykseyden ja välttämättömän uskontodistuksen seurakunnan edessä.
2. Pyydän kaikilta uskovilta keskinäistä kunnioitusta. Erilaiset liturgiset mieltymykset eivät missään tapauksessa saa seurakuntalaisten henkilökohtaisissa suhteissa aiheuttaa suvaitsevuuden ja arvostuksen puutetta. Sellaiset asenteet eivät ole kristillisen lähimmäisenrakkauden mukaisia.
3. Koska uudistettu roomalainen liturgia pysyy liturgian päämuotona, kaikki julkiset päämessut hiippakunnassamme vietetään edelleen ainoastaan vuoden 1970 messukirjan mukaisesti.
4. Kaikissa seurakuntakirkoissa sekä julkisissa ja puolittain julkisissa (myös ei-katolisissa) kappeleissa, joissa tavallisesti vietetään messua uskoville (silloinkin kun se ei tapahdu joka sunnuntai), ei messun vanhempaa muotoa saa käyttää samaan aikaan kuin tähän asti on vietetty uudistettua roomalaista messua. Uudistettua roomalaista messua ei toisin sanoen saa korvata vanhemmalla liturgialla. Tämä koskee sunnuntaita sekä juhlapäiviä ja juhlapyhiä.
5. Pyydettäessä messun vanhempaa muotoa ei myöskään pidä unohtaa, että pienen hiippakuntamme papeilla on vähän mahdollisuuksia vastata myönteisesti jokaisen ryhmän pyyntöihin. Siksi ketään pappia ei pitäisi painostaa viettämään messun vanhempaa muotoa usein ja säännöllisesti.
6. Jokainen hiippakunnassamme työskentelevä pappi saa aina omien mahdollisuuksiensa mukaisesti viettää messun vanhemmassa muodossa niille uskovien ryhmille, jotka sitä pyytävät. Hän on velvollinen ottamaan huomioon paavin motu proprion, kaikki liturgiset säännöt sekä tämän dekreetin.
7. Jokainen pappi saa aina halutessaan viettää messun yksityisesti vanhemman liturgian mukaan. Hän on velvollinen ottamaan huomioon kaikki voimassa olevat liturgiset määräykset.
8. a. Sääntökuntien yksityiskappeleissa messun vanhempaa muotoa saa käyttää vain esimiehen luvalla.
b. Pappi saa myös yksityisesti käyttää messun vanhempaa muotoa sääntökuntien yksityiskappelissa vain esimiehen luvalla.
c. Kun maallikot osallistuvat liturgiaan sääntökuntien julkisissa ja puolijulkisissa kappeleissa (esim. Stella Marisin vieraskodissa ja suuressa kappelissa, karmeliittasisarten kappelissa Espoossa, Rakkauden Lähetyssisarten kappelissa Helsingissä ja Studium Catholicumissa), tulee noudattaa samoja sääntöjä kuin seurakuntakirkoissa ja julkisissa kappeleissa.
9. a. Ryhmä uskovia saa aina kutsua ulkomailta papin, joka viettää messua vanhemmassa muodossa. Kanonisten määräysten mukaan tämän papin tulee kuulua roomalaiskatoliseen kirkkoon ja olla ilman kanonisia esteitä. Jos tällainen pappi tulisi säännöllisesti hiippakuntaamme, hän tarvitsee piispan antaman luvan (kuten jokainen muukin pappi, joka säännöllisesti täyttää pastoraalista tehtävää hiippakunnassamme).
b. Pius X:n yhteisöön kuuluva pappi ei saa viettää messua meidän uskovillemme, koska hän ei ole täydessä yhteydessä pyhän isän kanssa.
10. Kontakteissa Pius X:n yhteisöön tulee noudattaa säädöksiä interkommuuniosta. Vain poikkeuksellisesti saa osallistua Pius X:n yhteisöön kuuluvan papin viettämään messuun. Tällöinkään ei saa osallistua kommuunioon, koska tämä yhteisö ei ole täydessä yhteydessä katolisen kirkon kanssa.
11. a. Uskonnonopetuksessa tulee selittää lapsille, mikä messun vanhempi muoto on ja miksi sitä vietetään poikkeuksellisesti. Keskeisenä julkisessa katekeesissa ja julkisessa uskonnollisessa koulutuksessa (esim. kesäleireillä) pysyy edelleen uudistettu roomalainen liturgia, jota vietetään pääsääntöisesti suomeksi.
b. Koska eukaristia on aina ykseyden ja kirkon yhteisön juhla, ensikommuunion saa viettää ainoastaan roomalaisen riituksen uudemman muodon mukaisesti.
c. Ei saa unohtaa, että monet lapset ja nuoret eivät lainkaan tiedä, mikä messun vanhempi muoto on. Vanhemmilla on tosin oikeus oman harkintansa mukaan perehdyttää lapsensa riituksen vanhempaan muotoon. Heidän ei kuitenkaan pidä unohtaa, että lapset siten voivat helposti vieraantua kirkon yhteisöstä. Kun he tulevat aikuisiksi, he voivat tuntea itsensä kirkossa aivan vieraiksi ja jättää kirkon. Siksi haluaisin pyytää kaikkia vanhempia käymään lasten kanssa – kuten tähän asti – säännöllisesti seurakunnan päämessussa.
12. Ilman piispan lupaa ei kirkkojen ja kappeleiden alttareita saa siirtää tai muuttaa. Tämä koskee myös alttareita julkisissa ja puolijulkisissa sääntökuntien kappeleissa, joissa maallikot tavallisesti osallistuvat messuun.
Helsingissä 6.8.2007
+ Józef Wróbel SCJ
Helsingin piispa