Paimenkirje Uskon vuosi

Helsingin piispan,
monsignore Teemu Sipon SCJ
paimenkirje

Uskon vuosi

 Hyvät hiippakuntalaiset,

Paavi Benedictus XVI julisti lähes vuosi sitten, että koko kirkko viettää 11.10.2012–24.11.2013 Uskon vuotta. Sen aloituspäivämäärä on sekä Vatikaanin II kirkolliskokouksen alkamispäivämäärä 50 vuotta sitten, että Katolisen kirkon katekismuksen julkaisemisen päivämäärä 20 vuotta sitten. Uskon vuoden päätöspäivänä 24.11.2013 vietetään juhlallisesti Kristuksen kuninkuuden juhlaa.

[Uskon vuoden tarkoitus]

Pyhä isä on kirjoittanut Uskon vuoden saatteeksi apostolisen kirjeen nimeltä ”Porta fidei”, ”Uskon ovi”. Siinä paavi Benedictus sanoo, että usko ikään kuin avaa oven Jumalan yhteyteen ja pääsyn kirkkoon. On vain astuttava kynnyksen yli, jotta voi kuulla Jumalan sanaa ja antaa Jumalan armon vaikuttaa ja muovata elämäänsä. Kun ihminen kulkee tuon oven kautta uskon piiriin, hänelle avautuu elämänpituinen matka, joka alkaa kasteesta, jonka kautta saamme tuntea Jumalan isäksemme. Tuo matka päättyy kuoleman kautta ikuiseen elämään, joka on Herran Jeesuksen ylösnousemuksen hedelmä.

Kristuksen tahto on Pyhän Hengen lahjan kautta vetää kaikki häneen uskovat hänen omaan kirkkau-teensa. Kolminaisuuden tunnustaminen — Isän, Pojan ja Pyhän Hengen tunnustaminen – merkitsee uskomista yhteen Jumalaan, joka on rakkaus: Isä, joka lähetti Poikansa aikojen täyttyessä meidän pelastukseksemme; Jeesus Kristus, joka kuolemansa ja ylösnousemuksensa salaisuudessa lunasti maailman; Pyhä Henki, joka johtaa kirkkoa läpi vuosisatojen, odottaessamme Herran kunniakasta jälleentulemista. (vrt. Porta fidei, 1)

Pyhä isä haluaa herättää ihmiset pohtimaan kristillistä uskoa, koska se voi johdattaa heidät pelastukseen ja elämän täyteyteen. Uskon vuoden tärkeänä tehtävänä on johdattaa kirkon jäsenet parempaan oman uskonsa tuntemiseen. Sen kautta heidän uskonsa voi tulla eläväksi, vahvaksi ja puhtaaksi. Näin usko voi tulla koettavaksi todellisuudeksi. Sen kauneus ja totuus voivat avautua ihmiselle suurena aarteena. Kuin itsestään uskova alkaa ilmaista uskoaan myös muille. Paavi kirjoittaa: ”Meillä on tilaisuus tunnustaa uskomme ylösnousseeseen Herraan katedraaleissamme ja kirkoissamme ympäri maailmaa, kodeissamme ja perheissämme, jotta jokainen kokisi vahvan tarpeen tuntea paremmin ja välittää tuleville sukupolville kaikkien aikojen uskon. Löytäkööt sääntökunnat, seurakunnat ja kaikki vanhat ja uudet kirkolliset yhteisöt tämän vuoden aikana tilaisuuden tunnustaa uskonsa julkisesti.” (Porta fidei, 8) Kuitenkin paavi lisää, että usko ja sen tunnustaminen ovat lopulta Pyhän Hengen lahja meille.

[Haasteet Helsingin hiippakunnalle]

Kun ajattelen omaa hiippakuntaamme, on myönnettävä, että tilanteemme on haastava uskon kasvamisen ja uskon tunnustamisen kannalta. Olemme pieni ja hajallaan oleva vähemmistö laajassa maassa. Katolilaiset koostuvat monista eri kansallisuuksista, monista ryhmistä, joilla on oma kielensä, kulttuurinsa, tapansa ja traditionsa. Yhteisöjen ja seurakuntien muodostaminen on varsinkin laajojen seurakuntien paimenille haastavaa. Uskonnonopetus – uskon välittäminen – lapsille ja nuorille on suuri ponnistus hiippakunnalle, seurakunnille, opettajille ja perheille.

Yhteiskuntamme on kovaa vauhtia maallistumassa. Vieraantuminen kirkosta ja uskosta lisääntyy, samoin kuin kielteisyys uskontoja ja kirkkoja kohtaan. Varsinkin vaikutusvaltaisin ja suurin kristillinen yhteisö, katolinen kirkko, saa osakseen kritiikkiä, joka tulee esiin erityisesti mediasta. Kuva kirkostamme muodostuu yksipuolisesti kielteiseksi.

[Uskonvakaumus vastaus haasteisiin]

Siksi me katolilaiset tarvitsemme vankkaa uskon vakaumusta ja rohkeutta kulkea uskon tietä, vaikka joutuisimme kulkemaan vastatuuleen. Me tarvitsemme itsenäistä, yhteiskunnan joitakin ilmiöitä kyseenalaistavaa asennetta, varsinkin moraalikysymyksissä. Meidän tehtävämme on olla merkkinä ympäristöllemme uskostamme Jumalaan ja hänen hyvyyteensä. Me voimme olla evankeliumin mukaisesti ikään kuin ”maan suolana” ja ”ylhäällä vuorella olevana kaupunkina”, josta “valo loistaa” (Matt. 5). Meidän uskomme vaikuttaa ja säteilee myös ympäristöömme – ei vähiten toimeliaan lähimmäisenrakkauden kautta. Meitä rohkaisee ja lohduttaa tietoisuus siitä, että meitäkin koskee lupaus, jonka Kristus antoi opetuslapsilleen: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:20)

[Miten voimme tehdä uskon vuodesta hedelmällisen]

Hiippakunnassamme on pohdittu, miten viettäisimme Uskon vuotta, miten voisimme syventää uskoamme, miten se voisi tulla hedelmälliseksi, miten elää paremmin sen mukaisesti ja todistaa siitä. Uskoa edistääkseen Pohjoismaiden piispainkonferenssi on päättänyt, että jokainen piispa julkaisee kaksi saarnaa uskontunnustuksen lauseista. Saarnat julkaistaan kaikissa Pohjoismaissa. Seurakunnissa on sunnuntaimessuissa tarkoitus pitää Uskon vuotta esillä saarnoissa sekä hartauksissa ja esitelmissä. Lisäksi kehotetaan muodostamaan rukous- ja keskusteluryhmiä. Niissä voidaan käydä läpi uskontunnustusta ja Katolisen kirkon katekismusta, joka on yksi Vatikaanin II kirkolliskokouksen tärkeistä hedelmistä. Aivan oma merkityksensä on sakramenttien, erityisesti eukaristian vietolla Uskon vuotena. Pyhän messun harras viettäminen on aina uskon syvällisin ilmaus ja sydän. Siitä pulppuaa ravintoa ja voimaa kaikille ja koko kirkon ruumiiseen. Myös ripin sakramentti tarjoaa yhä uudelleen kokemuksen Jumalan armahtavaisuudesta ja uuden alun mahdollisuudesta.

Yhdessä rukoileminen, keskustelu – kaikki tämä rakentaa uskoamme. Mutta myös yksityinen uskoon perehtyminen ja rukous tulevat meille avuksi. Viime vuonna ilmestyi Vatikaanin II kirkolliskokouksen mukainen suomenkielinen rukouskirja, josta voi ammentaa hengelliselle elämälleen iloa ja voimaa. Hetkipalvelus ja ruusukkorukous ovat kaikkien ulottuvilla. Kaikki nämä rakentavat uskoamme ja tekevät meidät myös kykeneviksi todistamaan uskostamme – ei vain sanoin, vaan myös omalla elämällämme – vakuuttavasti ja iloisesti! Tässä todistamisessa voimme tuntea yhteyttä monien meitä lähellä olevien eri yhteisöihin kuuluvien kristittyjen kanssa.

Pietarin ensimmäisessä kirjeessä sanotaan: ”Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” (1. Piet. 1:5b-9)

Johdattakoon Jumalanäiti Neitsyt Maria meitä Poikansa Kristuksen luo ja pyytäköön häntä siunaamaan uskon vuotemme.

Helsingissä lokakuussa 2012

+ Teemu Sippo SCJ
Helsingin piispa