Liturgia

Liturginen vuosi

Roomalaisen messukirjan johdannosta:

17. Vuoden mittaan kirkko viettää Kristuksen koko salaisuutta: hänen ihmiseksi tulemisestaan helluntaihin ja hänen tulemisensa odotukseen asti.

I Kolmipäiväinen pääsiäisjuhla

18. Koska Herra Kristus lunasti ihmiset ja kirkasti Jumalan täydellisesti ennen kaikkea pääsiäissalaisuuden kautta, kun hän kuolemallaan meidän kuolemamme voitti ja ylösnousemuksellaan elämän uudisti, ovat Herran kärsimiseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvät kolme päivää koko kirkkovuoden huipentuma. Syystä sanotaankin, että sitä huipentumaa, mitä sunnuntai merkitsee viikolle, pääsiäinen merkitsee koko vuodelle.

19. Kristuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemuksen kolmipäiväinen pääsiäisjuhla alkaa kiirastorstain iltamessusta, saavuttaa keskipisteensä pääsiäisyönä ja päättyy pääsiäissunnuntain vesperiin.

20. Pitkänäperjantaina ja mahdollisesti myös pyhän viikon lauantaina pääsiäisyön vigiliaan saakka vietetään kaikkialla pääsiäispaastoa.

21. Pääsiäisvigilia, pyhä yö, jolloin Kristus nousi kuolleista, on “kaikkien vigilioiden äiti”. Valvoen kirkko odottaa sinä yönä Herran ylösnousemusta ja viettää sitä pyhin sakramentein. Siksi koko vigilia onkin vietettävä yöllä, niin että se aloitetaan vasta auringon laskettua tai päätetään ennen auringon nousua pääsiäissunnuntaina.

II Pääsiäisaika

22. Viidenkymmenen päivän aikaa ylösnousemuksen sunnuntaista helluntaisunnuntaihin vietetään kuin yhtä ainoaa juhlapäivää tai pikemminkin “suurta Herran päivää”. Nämä ovat ne päivät, joina erityisesti lauletaan “Halleluja”.

23. Tämän ajan sunnuntait ovat pääsiäissunnuntaita, ja ne ovat järjestykseltään, ylösnousemuksen sunnuntain jälkeen, pääsiäisen toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes ja seitsemäs sunnuntai. Tämä viidenkymmenen pyhän päivän aika päättyy helluntaisunnuntaihin.

24. Pääsiäisajan ensimmäiset kahdeksan päivää muodostavat pääsiäisoktaavin, ja niitä vietetään kuin Herran juhlapyhiä.

25. Neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisen jälkeen vietetään Kristuksen taivaaseenastumisen juhlaa. Siellä, missä tämä päivä ei ole pakollinen juhlapyhä, sitä vietetään pääsiäisen seitsemäntenä sunnuntaina (vert. 7).

26. Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeiset arkipäivät helluntaita edeltävä lauantai mukaan luettuna valmistavat Pyhän Hengen, Lohduttajan, tulemiseen.

III Paastonaika

27. Paastonajan tarkoituksena on valmistaa pääsiäisen viettoon. Paastonajan liturgia valmistaa toisaalta katekumeeneja johdattamalla heitä kristillisen initiaation eri asteiden kautta ja toisaalta uskovia kasteen muistamisen ja katumuksenteon kautta, virittäytymään pääsiäisen salaisuuden viettoon.

28. Paastonaika kestää tuhkakeskiviikosta kiirastorstain iltamessun alkuun. Tuhkakeskiviikosta pääsiäisyöhön asti ei lauleta Hallelujaa.

29. Tuhkakeskiviikkona, jota on kaikkialla pidettävä paastopäivänä, toimitetaan tuhkan jakaminen.

30. Tämän ajan sunnuntait ovat nimeltään paaston ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs ja viides sunnuntai. Kuudes sunnuntai, joka aloittaa pyhän viikon, on “Herran kärsimisen palmusunnuntai”.

31. Pyhän viikon päämääränä on muistella Kristuksen kärsimistä, alkaen hänen messiaanisesta tulostaan Jerusalemiin. Kiirastorstaiaamuna piispa viettää yhdessä papistonsa kanssa konselebraatiomessua. Tässä messussa hän siunaa pyhät öljyt ja valmistaa krisman.

IV Jouluaika

32. Vuosittain toistuvan pääsiäissalaisuuden vieton jälkeen Kirkko pitää arvokkaimpana Herran syntymän ja hänen ensimmäisten ilmestymistensä viettoa, joka tapahtuu jouluajalla.

33. Jouluaika kestää joulun ensimmäisestä vesperistä Herran ilmestymisen jälkeiseen sunnuntaihin tai tammikuun 6. päivän jälkeiseen sunnuntaihin.

34. Jouluaattoillan messua vietetään iltamessuissa joko ensimmäisen vesperin edellä tai sen jälkeen 24. päivänä joulukuuta. Vanhan roomalaisen perinteen mukaisesti jouluna voidaan viettää messua kolme kertaa: yöllä, aamulla ja päivällä.

35. Joululla on oma oktaavinsa, jonka järjestys on seuraava:

a. Oktaavin jollekin päivälle osuvana sunnuntaina tai sen puuttuessa 30. joulukuuta vietetään pyhän perheen juhlaa,
b. 26. joulukuuta Stefanuksen, ensimmäisen marttyyrin, juhlaa,
c. 27. joulukuuta apostolin ja evankelistan Johanneksen juhlaa,
d. 28. joulukuuta viattomien lasten juhlaa,
e. 29., 30. ja 31. joulukuuta ovat jouluoktaavin päiviä;
f. 1. päivänä tammikuuta, jouluoktaavin viimeisenä päivänä, vietetään Pyhän Jumalansynnyttäjän Marian juhlapyhää, jonka yhteydessä muistetaan sitä päivää, jona Vapahtaja sai nimen Jeesus.

36. Se sunnuntai, joka sattuu tammikuun toiseksi tai viidenneksi päiväksi tai niiden väliin, on nimeltään toinen joulun jälkeinen sunnuntai.

37. Herran ilmestymistä vietetään 6. päivänä tammikuuta, jos tuo päivä on pakollinen juhlapyhä. Jos se ei ole säädetty juhlapyhä, Herran ilmestymisen juhlapyhää vietetään tammikuun toisen ja kahdeksannen päivän välisenä sunnuntaina (vert. 7).

38. Tammikuun 6. päivän jälkeisenä sunnuntaina vietetään Herran kasteen juhlaa.

V Adventtiaika

39. Adventtiaika on luonteeltaan kahdenlainen. Toisaalta valmistaudutaan viettämään joulun juhlapyhiä, joina muistellaan Jumalan Pojan ensimmäistä tulemista ihmisten luokse. Toisaalta tämä muisteleminen kuitenkin ohjaa sydämet odottamaan Kristuksen toista tulemista aikojen lopussa. Näiden molempien piirteidensä vuoksi adventtiaika on hartaan ja iloisen odotuksen aikaa.

40. Adventtiaika alkaa sen sunnuntain ensimmäisestä vesperistä, joka on 30. päivänä marraskuuta tai sitä lähinnä, ja päättyy joulun ensimmäisen vesperin edellä.

41. Tämän ajan sunnuntait ovat nimeltään adventin ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs sunnuntai.

42. Arkipäivät joulukuun 17.-24. päivään ovat jo suoranaista valmistautumista Herran syntymään.

VI Kirkkovuoden tavallinen aika

43. Niiden aikojen lisäksi, joilla on erityinen leimansa, vuodessa on vielä 33 tai 34 viikkoa, jolloin ei erityisesti korosteta mitään Kristuksen salaisuuden puolta erikseen, vaan pikemminkin vietetään Kristuksen salaisuutta koko täyteydessään, varsinkin sunnuntaisin. Tätä vuoden aikaa sanotaan kirkkovuoden tavalliseksi ajaksi.

44. Kirkkovuoden tavallinen aika alkaa maanantaina, joka seuraa tammikuun kuudennen päivän jälkeistä sunnuntaita, ja kestää ensin tuhkakeskiviikkoa edeltävään tiistaihin. Se alkaa uudelleen helluntain jälkeisenä maanantaina ja päättyy adventin ensimmäisen sunnuntain ensimmäisen vesperin edellä. Tänä aikana käytetään niitä liturgisia tekstejä, joita messukirjassa ja hetkirukousten kirjassa on annettu tämän ajan sunnuntaita ja arkipäiviä varten.

Pyhä liturgia

Katolisen kirkon katekismuksesta:

Liturgiassaan kirkko viettää … Kristuksen salaisuutta, jotta uskovat eläisivät siitä ja todistaisivat siitä maailmalle: ”Liturgiassa näet ’meidän lunastuksemme työ toimitetaan’ etenkin eukaristian jumalallisessa uhrissa. Se on uskovien paras keino elävästi kokea ja todistaa toisille Kristuksen salaisuudesta ja oikean kirkon todellisesta luonteesta.” (KKK 1068)

Liturgia on Kristuksen työnä myös hänen kirkkonsa toimintaa. (KKK 1071)

“Pyhä liturgia ei ole kirkon ainoa toiminto”; evankelioimisen, uskon ja kääntymyksen täytyy kulkea sen edellä. (KKK 1072)

Liturgia on myös osallistumista rukoukseen, jonka Kristus osoittaa Isälle Pyhässä Hengessä. Siinä kaikki kristillinen rukous löytää lähteensä ja päämääränsä. (KKK 1073)

Liturginen katekeesi pyrkii johdattamaan Kristuksen salaisuuteen … etenemällä näkyvästä näkymättömään, kuvaavasta kuvattuun. (KKK 1075)

Kirkon liturgiassa siunataan ja palvotaan Isää Jumalaa kaikkien luomiseen ja pelastukseen sisältyvien siunauksien lähteenä, joilla hän on siunannut meitä Pojassaan antaakseen meille Hengen, joka tekee meidät Jumalan lapsiksi. (KKK 1110)

Kristuksen toiminta liturgiassa on sakramentaalista, koska Pyhän Hengen voima tekee siinä hänen pelastussalaisuutensa läsnäolevaksi; koska Kristuksen ruumis, kirkko, on ikään kuin sakramentti (merkki ja välikappale), jossa Pyhä Henki vaikuttaa pelastuksen salaisuuden; koska pyhiinvaeltava kirkko liturgisten toimitusten kautta – ikään kuin esimakuna – jo osallistuu taivaalliseen liturgiaan. (KKK 1111)

Pyhän Hengen tehtävä kirkon liturgiassa on valmistaa seurakuntaa kohtaamaan Kristus, muistuttaa Kristuksesta ja tehdä hänet havaittavaksi seurakunnan uskolle, tehdä muuttavalla voimallaan Kristuksen pelastustyö läsnäolevaksi ja toimivaksi ja saada yhteyden lahja tuottamaan hedelmää kirkossa. (KKK 1112)