Perheen oikeuksien peruskirja

Paavillinen perheneuvosto:
Perheen oikeuksien peruskirja

jonka Pyhä istuin on esittänyt kaikille henkilöille, instituutioille ja viranomaisille, jotka ovat tekemisissä perheen tehtävän kanssa tämän päivän maailmassa

22. lokakuuta 1983

”Perheen oikeuksien peruskirjan” lähtökohta on Roomassa 1980 pidetyn ”kristillisen perheen tehtävää nykymaailmassa” käsitelleen piispainsynodin tekemä esitys (vrt. propositio 42). Hänen pyhyytensä paavi Johannes Paavali II myöntyi synodin esitykseen apostolisessa kehotuskirjeessään Familiaris consortio (46) ja antoi Pyhän istuimen tehtäväksi valmistella perheen oikeuksien peruskirjan esitettäväksi asianomaisille tahoille ja viranomaisille.

On tärkeää, että nyt esiteltävän peruskirjan luonne ja tyylilaji ymmärretään oikein. Asiakirja ei esitä avioliiton ja perheen dogmaattista tai moraaliteologiaa, vaikka se heijastaakin kirkon ajattelua tästä asiasta. Se ei myöskään ole menettelyohje kysymykseen liittyville henkilöille tai instituutioille. Peruskirja eroaa myös yksinkertaisesta perheeseen liittyvien teoreettisten periaatteiden julistuksesta. Sen sijaan se pyrkii esittämään kaikille aikalaisillemme, olivatpa he kristittyjä tai eivät, mahdollisimman täydellisen ja johdonmukaisen ilmaisun niistä perusoikeuksista, jotka ovat luontaisia sille luonnolliselle ja yleismaailmalliselle yhteisölle, jonka perhe muodostaa.

Peruskirjassa lausutut oikeudet tulevat julki ihmisen omassatunnossa ja koko ihmiskunnan yhteisissä arvoissa. Kristillinen näkemys on läsnä tässä peruskirjassa sinä jumalallisen ilmoituksen valona, joka valaisee perheen luonnollista todellisuutta. Nämä oikeudet pohjautuvat viime kädessä siihen lakiin, jonka Luoja on piirtänyt jokaisen ihmisen sydämeen. Yhteiskunta on kutsuttu puolustamaan näitä oikeuksia kaikkia loukkauksia vastaan ja kunnioittamaan ja edistämään niitä niiden sisällön kokonaisuudessa.

Esitetyt oikeudet on ymmärrettävä ”peruskirjan” erityisen luonteen mukaisesti. Joissakin tapauksissa ne viittaavat oikeisiin ja varsinaisiin oikeudellisesti sitoviin normeihin. Muissa tapauksissa ne ilmaisevat perustavia edellytyksiä ja periaatteita, joita lainsäädännön on pantava täytäntöön ja joita perhepolitiikan on kehitettävä. Kaikissa tapauksissa ne ovat profeetallinen vetoomus perheinstituution puolesta, jota on kunnioitettava ja puolustettava kaikkea riistoa vastaan.

Melkein kaikki nämä oikeudet sisältyvät jo muihin kirkon ja kansainvälisen yhteisön asiakirjoihin. Tämä asiakirja pyrkii kehittelemään niitä edelleen, määrittelemään ne yhä selkeämmin ja liittämään ne toisiinsa orgaaniseksi, johdonmukaiseksi ja järjestelmälliseksi esitykseksi. Tekstin liitteenä ovat viittaukset lähteisiin ja kirjallisuuteen, joista jotkin ilmaisut on otettu.

Perheen oikeuksien peruskirjan esittää nyt Pyhä istuin, katolisen kirkon hallinnon keskeinen ja korkein elin. Asiakirjaa rikastuttavat lukuisat huomautukset ja näkemykset, jotka on saatu vastauksena laajaan neuvonpitoon koko kirkon piispainkokousten ja eri kulttuurien asiantuntijoiden kanssa.

Peruskirja on osoitettu ensi sijassa hallituksille. Vahvistaessaan yhteiskunnan parhaaksi yhteistä tietoisuutta perheen olennaisista oikeuksista peruskirja tarjoaa kaikille, jotka osaltaan vastaavat yhteisestä hyvästä, esimerkin ja vertauskohdan lainsäädännön ja perhepolitiikan laatimiseen ja opastusta toimintaohjelmiin.

Samalla Pyhä istuin luottavasti esittää tämän asiakirjan hallitustenvälisten kansainvälisten järjestöjen huomioon, jotka toimialueellaan ja huolehtiessaan ihmisoikeuksien puolustamisesta ja edistämisestä eivät voi jättää huomiotta tai sallia perheen perusoikeuksien loukkauksia.

Peruskirja on luonnollisesti osoitettu myös perheille itselleen. Se pyrkii vahvistamaan niissä tietoisuutta perheen korvaamattomasta tehtävästä ja asemasta. Se toivoo voivansa innoittaa perheitä täyttämään velvollisuutensa siten, että perheen asemaa arvostetaan ja se tunnustetaan yhä selvemmin nykymaailmassa.

Peruskirja on lopuksi osoitettu kaikille ihmisille, jotta he sitoutuisivat tekemään kaiken mahdollisen sen takaamiseksi, että perheen oikeuksia suojellaan ja että perheinstituutiota lujitetaan koko ihmiskunnan parhaaksi niin tänään kuin tulevaisuudessa.

Tuodessaan julki tämän peruskirjan koko maailman piispojen edustajien toivomuksesta Pyhä istuin vetoaa erityisesti kaikkiin kirkon jäseniin ja laitoksiin, jotta nämä todistaisivat selkeästi siitä kristillisestä vakaumuksesta, joka koskee perheen korvaamatonta tehtävää, ja pitäisivät huolta siitä, että perheet ja vanhemmat saavat tarpeellista tukea ja rohkaisua täyttääkseen Jumalan heille antaman tehtävän.

Perheen oikeuksien peruskirja

Esipuhe

Ottaen huomioon, että:

A) ihmisoikeuksilla, vaikka ne ilmaistaankin yksilön oikeuksina, on perustava yhteisöllinen ulottuvuus, joka ilmenee luontaisella ja elintärkeällä tavalla perheessä,

B) perhe perustuu avioliittoon, siihen miehen ja naisen väliseen toisiaan täydentävään ja läheiseen elämänyhteyteen, joka on saatettu voimaan vapaasti solmitun ja julkisesti ilmaistun avioliiton purkamattomalla siteellä ja joka on avoin elämän edelleen välittämiselle,

C) avioliitto on luonnollinen instituutio, jolle yksin on uskottu elämän edelleen välittämisen tehtävä,

D) perhe, luonnollinen yhteisö, on olemassa ennen valtiota tai mitään muuta yhteisöä ja sillä on omia luovuttamattomia oikeuksia,

E) perhe muodostaa paljon enemmän kuin vain oikeudellisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen yksikön, nimittäin rakkauden ja solidaarisuuden yhteisön, joka ainutlaatuisella tavalla soveltuu opettamaan ja välittämään kulttuurisia, eettisiä, yhteiskunnallisia, henkisiä ja hengellisiä arvoja, jotka ovat olennaisia sen omien ja yhteiskunnan jäsenten kehitykselle ja hyvinvoinnille,

F) perhe on paikka, jossa eri sukupolvet kohtaavat ja auttavat toisiaan kasvamaan inhimillisessä viisaudessa ja sovittamaan yksilön oikeudet yhteen muiden sosiaalisen elämän vaatimusten kanssa,

G) perheellä ja yhteiskunnalla, joita elintärkeät ja orgaaniset siteet liittävät toisiinsa, on toisiaan täydentävä tehtävä jokaisen ihmisen ja ihmiskunnan parhaan puolustamisessa ja edistämisessä,

H) eri kulttuurien kokemus kautta historian on osoittanut yhteiskunnan tarpeen tunnustaa perheinstituutio ja puolustaa sitä,

I) yhteiskunnan ja erityisesti valtion ja kansainvälisten järjestöjen on suojeltava perhettä poliittis-, taloudellis-, sosiaalis- ja oikeudellisluonteisin toimin, jotka tähtäävät perheen ykseyden ja vakauden lujittamiseen, niin että se voi toteuttaa sille ominaista tehtävää,

J) perheen oikeudet, perustarpeet, hyvinvointi ja arvot, vaikka ne joissakin tapauksissa saavat osakseen lisääntyvää turvaa, jäävät usein huomiotta eikä ole harvinaista, että lait, instituutiot ja sosioekonomiset ohjelmat heikentävät niitä,

K) monien perheiden on pakko elää köyhyyden oloissa, jotka estävät niitä täyttämästä tehtäväänsä arvokkuutensa mukaisesti,

L) katolinen kirkko, joka on tietoinen siitä, että ihmisen, yhteiskunnan ja kirkon hyvä kulkee perheen kautta, on pitänyt tehtäväänsä kuuluvana julistaa kaikille Jumalan ihmisluontoon kirjoittamaa suunnitelmaa avioliitosta ja perheestä, tukea näitä kahta instituutiota ja puolustaa niitä kaikilta niitä vastaan hyökkääviltä,

M) vuonna 1980 pidetty piispainsynodi nimenomaan suositti, että laadittaisiin perheen oikeuksien peruskirja ja saatettaisiin se kaikkien asianosaisten saataville,

Pyhä istuin neuvoteltuaan piispainkokousten kanssa esittää nyt tämän PERHEEN OIKEUKSIEN PERUSKIRJAN ja vetoaa kaikkiin valtioihin, kansainvälisiin järjestöihin ja kaikkiin asianosaisiin instituutioihin ja henkilöihin, jotta ne kunnioittaisivat näitä oikeuksia ja varmistaisivat, että ne tehokkaasti tunnustetaan ja niitä noudatetaan.

Artikla 1.

Jokaisella ihmisellä on oikeus vapaasti valita elämäntapansa ja näin solmia avioliitto ja perustaa perhe tai jäädä naimattomaksi.

a. Jokaisella miehellä ja jokaisella naisella, joka on saavuttanut avioliiton solmimisiän ja jolla on tähän tarvittavat ominaisuudet, on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaista syrjintää; oikeudellisia rajoituksia tämän oikeuden käyttämiselle, ovatpa ne luonteeltaan pysyviä tai väliaikaisia, voidaan asettaa vain itse avioliittoinstituution ja sen yhteiskunnallisen ja julkisen merkityksen vakavasta ja objektiivisesta vaatimuksesta, ja niiden on kunnioitettava kaikissa tapauksissa ihmisen arvokkuutta ja perusoikeuksia.

b. Niillä, jotka haluavat solmia avioliiton ja perustaa perheen, on oikeus odottaa yhteiskunnalta sellaisia moraalisia, kasvatuksellisia, sosiaalisia ja taloudellisia oloja, jotka antavat heille mahdollisuuden käyttää oikeuttaan solmia avioliitto kypsästi ja vastuullisesti.

c. Julkisten viranomaisten on tuettava avioliiton institutionaalista arvoa; naimattomien parien asemaa ei tule sijoittaa samalle tasolle kuin asianmukaisesti solmittujen avioliittojen.

Artikla 2.

Avioliittoa ei voida solmia muuten kuin asianmukaisesti ilmaistulla aviopuolisoiden vapaalla ja täydellä suostumuksella.

a. Asianmukaisesti kunnioittaen perheiden perinteistä roolia ohjata joissakin kulttuureissa lastensa ratkaisuja on vältettävä kaikkea painostusta, joka estää jonkun henkilön valitsemisen aviopuolisoksi.

b. Tulevilla aviopuolisoilla on oikeus uskonnonvapauteen. Tämän oikeuden loukkauksena olisi pidettävä sitä, että avioliiton ennakkoedellytykseksi asetetaan omantunnon vastaisesti uskon kieltäminen tai jonkin uskon tunnustaminen.

c. Aviopuolisoilla on miehen ja naisen välisessä luonnollisessa toisiaan täydentävyydessä sama arvokkuus ja yhtäläiset oikeudet avioliiton suhteen.

Artikla 3.

Aviopuolisoilla on luovuttamaton oikeus perustaa perhe ja päättää syntyvien lasten syntymän ajoituksesta ja lukumäärästä ottaen täysin huomioon velvollisuutensa itseään, jo syntyneitä lapsiaan, perhettä ja yhteiskuntaa kohtaan oikeassa arvojärjestyksessä ja sen objektiivisen moraalijärjestyksen mukaisesti, joka sulkee pois turvautumisen ehkäisyyn, sterilisaatioon ja aborttiin.

a. Sellaisten julkisten viranomaisten ja yksityisten organisaatioiden toimet, jotka millään tavalla pyrkivät rajoittamaan avioparien vapautta päättää lapsistaan, ovat vakava loukkaus ihmisen arvokkuutta ja oikeudenmukaisuutta vastaan.

b. Kansainvälisissä suhteissa taloudellista apua kansojen kehittymiseksi ei saa asettaa riippuvaksi ehkäisy-, sterilisaatio- tai aborttiohjelmien hyväksymisestä.

c. Perheellä on oikeus saada yhteiskunnalta apua lasten synnyttämisessä ja kasvattamisessa. Niillä aviopareilla, joilla on suuri perhe, on oikeus asianmukaiseen apuun eikä heihin saa kohdistaa syrjintää.

Artikla 4.

Ihmiselämää on ehdottomasti kunnioitettava ja suojeltava sikiämisen hetkestä alkaen.

a. Abortti loukkaa suoranaisesti ihmisolennon perustavanlaatuista oikeutta elämään.

b. Ihmisen arvokkuuden kunnioittaminen sulkee pois kaiken ihmissikiöön kohdistuvan kokeellisen manipulaation tai hyväksikäytön.

c. Kaikki sellaiset puuttumiset ihmisen geneettiseen perimään, jotka eivät tähtää poikkeavuuksien korjaamiseen, ovat loukkaus ruumiillisen koskemattomuuden oikeutta vastaan ja ovat ristiriidassa perheen hyvän kanssa.

d. Lapsilla on sekä ennen syntymää että sen jälkeen oikeus saada erityistä suojaa ja apua samoin kuin heidän äideillään raskauden aikana ja kohtuullisena aikana lapsen syntymän jälkeen.

e. Kaikilla lapsilla, ovatpa he syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella, on yhtäläinen oikeus yhteiskunnan suojaan kokonaisvaltaisen persoonallisen kehityksensä vuoksi.

f. Orpojen ja niiden lasten, jotka ovat vailla vanhempiensa tai holhoojiensa apua, tulee saada erityistä suojaa yhteiskunnalta. Valtion on kasvatiksi ottamisen ja adoption suhteen huolehdittava lainsäädännöstä, jonka turvin soveliaat perheet voivat ottaa vastaan kotiinsa lapsia, jotka tarvitsevat pysyvää tai väliaikaista hoitoa. Tämän lainsäädännön on samanaikaisesti kunnioitettava vanhempien luonnollisia oikeuksia.

g. Vammaisilla lapsilla on oikeus saada kotona ja koulussa ympäristö, joka soveltuu heidän inhimilliseen kehitykseensä.

Artikla 5.

Koska vanhemmat ovat antaneet elämän lapsilleen, heillä on alkuperäinen, ensisijainen ja luovuttamaton oikeus kasvattaa heitä. Heidät on siksi tunnustettava lastensa ensimmäisiksi ja pääasiallisiksi kasvattajiksi.

a. Vanhemmilla on oikeus kasvattaa lapsiaan moraalisen ja uskonnollisen vakaumuksensa mukaisesti ottaen huomioon ne perheen kulttuuritraditiot, jotka edistävät lapsen arvokkuutta ja parasta. Heidän tulee myös saada yhteiskunnalta tarvitsemaansa apua ja tukea täyttääkseen asianmukaisesti kasvatustehtävänsä.

b. Vanhemmilla on oikeus valita vapaasti ne koulut tai muut keinot, jotka ovat tarpeen heidän lastensa kasvattamiseksi oman vakaumuksensa mukaisesti. Viranomaisten tulee taata, että julkisia avustuksia jaetaan siten, että vanhemmat ovat todella vapaita käyttämään tätä oikeuttaan joutumatta kantamaan epäoikeudenmukaisia taakkoja. Vanhempien ei tule joutua kantamaan suoraan tai epäsuorasti sellaisia ylimääräisiä kustannuksia, jotka estävät tai epäoikeudenmukaisesti rajoittavat tämän vapauden toteutumista.

c. Vanhemmilla on oikeus varmistaa se, että heidän lapsiaan ei pakoteta osallistumaan opetukseen, joka ei ole sopusoinnussa heidän oman moraalisen ja uskonnollisen vakaumuksensa kanssa. Erityisesti sukupuolikasvatus on vanhempien perustava oikeus ja se tulee aina toteuttaa vanhempien tarkan valvonnan alaisena, tapahtuupa se kotona tai vanhempien valitsemissa ja valvomissa kasvatusta antavissa instituutioissa.

d. Vanhempien oikeuksia loukataan, jos valtio säätää pakollisen kasvatusjärjestelmän, josta kaikki uskonnollinen kasvatus on suljettu pois.

e. Vanhempien ensisijaista oikeutta kasvattaa lapsiaan on tuettava kaikessa yhteistyössä vanhempien, opettajien ja kouluviranomaisten välillä ja erityisesti sellaisissa osallistumismuodoissa, joiden tarkoituksena on antaa kansalaisille sananvaltaa koulujen toiminnassa ja koulutuspolitiikan laatimisessa ja soveltamisessa.

f. Perheellä on oikeus odottaa, että joukkoviestimet ovat yhteiskunnan rakentamisen myönteinen väline ja vahvistavat perheen perusarvoja. Samalla perheellä on oikeus suojautua asianmukaisesti, erityisesti nuorimpien jäsentensä osalta, joukkotiedotuksen kielteisiltä vaikutuksilta ja väärinkäytöltä.

Artikla 6.

Perheellä on oikeus olla olemassa ja edistyä perheenä.

a. Julkisten viranomaisten tulee kunnioittaa ja edistää jokaisen perheen arvokkuutta, laillista riippumattomuutta, yksityisyyttä, koskemattomuutta ja vakautta.

b. Avioero loukkaa itse avioliitto- ja perheinstituutiota.

c. Laajemman perheen järjestelmää tulee siellä, missä se on olemassa, arvostaa ja auttaa toteuttamaan yhä paremmin perinteistä yhteisvastuun ja keskinäisen avunannon tehtäväänsä samalla kuitenkin kunnioittaen ydinperheen oikeuksia ja perheen jokaisen jäsenen omaa arvokkuutta.

Artikla 7.

Jokaisella perheellä on oikeus elää vapaasti todeksi omaa uskonnollista kotielämäänsä vanhempien ohjaamana sekä oikeus julkisesti tunnustaa ja levittää uskoa, osallistua julkiseen jumalanpalvelukseen ja vapaasti valitsemiinsa uskonnollisiin kasvatusohjelmiin joutumatta kärsimään syrjintää.

Artikla 8.

Perheellä on oikeus harjoittaa yhteiskunnallista ja poliittista tehtäväänsä yhteiskunnan rakentamiseksi.
a. Perheillä on oikeus muodostaa yhdistyksiä toisten perheiden ja instituutioiden kanssa täyttääkseen sopivasti ja tehokkaasti perheen tehtävää sekä suojellakseen perheen oikeuksia, edistääkseen sen parasta ja tuodakseen esiin sen etunäkökohtia.

b. Perheiden ja perheyhdistysten laillinen tehtävä on tunnustettava taloudellisella, yhteiskunnallisella, oikeudellisella ja kulttuurisella tasolla suunniteltaessa ja toteutettaessa ohjelmia, jotka koskettavat perhe-elämää.

Artikla 9.

Perheillä on oikeus voida turvautua julkisten viranomaisten asianmukaiseen perhepolitiikkaan oikeudellisella, taloudellisella, yhteiskunnallisella ja verotuksellisella alueella joutumatta minkään syrjinnän kohteeksi.

a. Perheillä on oikeus sellaisiin taloudellisiin oloihin, jotka takaavat heille heidän arvokkuutensa ja täyden kehityksensä kannalta asianmukaisen elintason. Heitä ei tule estää hankkimasta ja säilyttämästä yksityisomaisuutta, joka tukee vakaata perhe-elämää. Perintöä ja omaisuuden siirtoa koskevien lakien tulee kunnioittaa perheenjäsenten tarpeita ja oikeuksia.

b. Perheillä on oikeus sellaisiin sosiaalialan toimenpiteisiin, jotka ottavat huomioon heidän tarpeensa erityisesti toisen tai molempien vanhempien ennenaikaisen kuoleman, toisen aviopuolison hylätyksi joutumisen, onnettomuuden, sairauden, invaliditeetin tai työttömyyden tapauksissa tai silloin, kun perheen on kannettava ylimääräisiä taakkoja omien jäsentensä vanhuuden, ruumiillisen tai henkisen vamman tai lasten kasvatuksen takia.

c. Vanhuksilla on oikeus saada omassa perheessään tai, milloin tämä ei ole mahdollista, soveltuvissa laitoksissa ympäristö, joka antaa heille mahdollisuuden elää viimeiset vuotensa rauhassa harjoittaen toimintoja, jotka ovat sopusoinnussa heidän ikänsä kanssa ja jotka antavat heille mahdollisuuden osallistua yhteiskunnan elämään.

d. Perheen oikeudet ja tarpeet ja erityisesti perheen ykseyden arvo tulee ottaa huomioon rangaistuspolitiikassa ja -lainsäädännössä siten, että pidätetty pysyy yhteydessä perheeseensä ja että perhe saa asianmukaista tukea pidätysaikana.

Artikla 10.

Perheillä on oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen järjestykseen, jossa työnteon organisointi sallii sen jäsenten elävän yhdessä eikä estä perheen ykseyttä, hyvinvointia, terveyttä tai vakautta ja tarjoaa myös mahdollisuuden terveelliseen virkistymiseen.

a. Työstä saatavan palkan tulee olla riittävä perheen perustamiseen ja ylläpitämiseen arvokkaasti joko ”perhepalkaksi” kutsutun sopivan palkkauksen tai muiden yhteiskunnallisten toimien avulla, kuten perhelisien tai toisen vanhemman kotona tekemän työn korvaamisen avulla. Palkkauksen tulee olla sellainen, ettei äitien ole pakko olla työssä kodin ulkopuolella perhe-elämän ja erityisesti lasten kasvatuksen tappioksi.

b. Äidin kotona tekemä työ tulee tunnustaa ja sitä on kunnioitettava sen arvon takia, joka sillä on perheen ja yhteiskunnan kannalta.

Artikla 11.

Perheellä on oikeus kohtuulliseen asuntoon, joka soveltuu perhe-elämään ja perheen jäsenten lukumäärään, sellaisessa ympäristössä, joka tarjoaa peruspalvelut perheen ja yhteisön elämälle.

Artikla 12.

Siirtolaisperheillä on oikeus samaan suojaan, joka suodaan muille perheille.

a. Siirtolaisperheillä on oikeus siihen, että heidän kulttuuriaan kunnioitetaan ja että he saavat tukea ja apua integroituakseen siihen yhteisöön, jonka hyväksi he antavat panoksensa.

b. Siirtotyöläisillä on oikeus perheensä jälleenyhdistymiseen niin pian kuin mahdollista.

c. Pakolaisilla on oikeus saada apua julkisilta viranomaisilta ja kansainvälisiltä järjestöiltä helpottaakseen perheittensä jälleenyhdistymistä.

Lähteet ja kirjallisuus

Esipuhe

A. Leo XIII, Rerum novarum, 9; Gaudium et spes, 24.
B. Johannes XXIII, Pacem in terris, osa 1; Gaudium et spes, 48, 50; Johannes Paavali II, Familiaris consortio, 19; Codex Iuris Canonici, 1056.
C. Gaudium et spes, 50; Paavali VI, Humanae vitae, 12; Familiaris consortio, 28.
D. Rerum novarum, 9, 10; Familiaris consortio, 45.
E. Familiaris consortio, 43.
F. Gaudium et spes, 52; Familiaris consortio, 21.
G. Gaudium et spes, 52; Familiaris consortio, 42, 45.
I. Familiaris consortio, 45.
J. Familiaris consortio, 46.
K. Familiaris consortio, 6, 77.
L. Familiaris consortio, 3, 46.
M. Familiaris consortio, 46.

Artikla 1.
Rerum novarum, 9; Pacem in terris, osa 1; Gaudium et spes, 26;
Yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus, 16,1.
a. Codex Iuris Canonici, 1058, 1077; Ihmisoikeuksien julistus, 16,1.
b. Gaudium et spes, 52; Familiaris consortio. 81.
c. Gaudium et spes, 52; Familiaris consortio 81, 82.

Artikla 2.
Gaudium et spes, 52; Codex Iuris Canonici, 1057; Ihmisoikeuksien julistus, 16,2.
a. Gaudium et spes, 52.
b. Dignitatis humanae, 6.
c. Gaudium et spes, 49; Familiaris consortio, 19, 22; Codex Iuris Canonici 1135; Ihmisoikeuksien julistus 16,1.

Artikla 3.
Paavali VI, Populorum progressio, 37; Gaudium et spes, 50, 87; Humanae vitae, 10; Familiaris consortio, 30, 46.
a. Familiaris consortio, 30.
b. Familiaris consortio, 30.
c. Gaudium et spes, 50.

Artikla 4.
Gaudium et spes, 51; Familiaris consortio, 26.
a. Humanae vitae, 14; Uskonopin kongregaation julistus abortista 18.11.1974; Familiaris consortio, 30.
b. Paavi Johannes Paavali II:n puhe paavilliselle tiedeakatemialle 23.10.1982.
d. Ihmisoikeuksien julistus, 25,2; Konventio lapsen oikeuksista, johdanto, 4.
e. Ihmisoikeuksien julistus, 25,2.
f. Familiaris consortio, 41.
g. Familiaris consortio, 77.

Artikla 5.
Pius XI, Divini illius Magistri, 27-34; Gravissimum educationis, 3; Familiaris consortio, 36; Codex Iuris Canonici, 793, 1136.
a. Familiaris consortio, 46.
b. Gravissimum educationis, 7; Dignitatis humanae, 5; Paavi Johannes Paavali II:n kirje uskonnonvapaudesta ja Helsingin päätösasiakirjasta niiden kansojen valtionpäämiehille, jotka allekirjoittivat Helsingin päätösasiakirjan, 4b; Familiaris consortio, 40; Codex Iuris Canonici, 797.
c. Dignitatis humanae, 5; Familiaris consortio, 37, 40.
d. Dignitatis humanae, 5; Familiaris consortio, 40.
e. Familiaris consortio, 40; Codex Iuris Canonici, 796.
f. Paavi Paavali VI:n sanoma kolmatta maailman viestintäpäivää varten 1969; Familiaris consortio, 76.

Artikla 6.
Familiaris consortio, 46.
a. Rerum novarum, 10; Familiaris consortio, 46: Kansainvälinen sopimus kansalais- ja poliittisista oikeuksista, 18.
b. Gaudium et spes, 48, 50.

Artikla 7.
Dignitatis humanae, 5; Uskonnonvapaus ja Helsingin päätösasiakirja, 4b; Sopimus kansalais- ja poliittisista oikeuksista, 18.

Artikla 8.
Familiaris consortio, 44, 48.
a. Apostolicam actuositatem, 11; Familiaris consortio, 46, 72.
b. Familiaris consortio, 44, 45.

Artikla 9.
Johannes Paavali II, Laborem exercens, 10, 19; Familiaris consortio, 45; Ihmisoikeuksien julistus, 16,3, 22; Kansainvälinen sopimus taloudellisista, yhteiskunnallisista ja kulttuurioikeuksista, 10,1.
a. Johannes XXIII, Mater et magistra. osa II: Ihmisen työstä, 10; Familiaris consortio, 45; Ihmisoikeuksien julistus, 22, 25; Sopimus taloudellisista, yhteiskunnallisista ja kulttuurioikeuksista, 7,a,ii.
b. Familiaris consortio, 45, 46; Ihmisoikeuksien julistus, 25,1; Sopimus taloudellisista, yhteiskunnallisista ja kulttuurioikeuksista, 9, 10,1, 10,2.
c. Gaudium et spes, 52; Familiaris consortio, 27.

Artikla 10.
Laborem exercens, 19; Familiaris consortio, 77; Ihmisoikeuksien julistus, 233.
a. Laborem exercens, 19; Familiaris consortio, 23, 81.
b. Familiaris consortio, 23.

Artikla 11.
Apostolicam actuositatem, 8; Familiaris consortio, 81; Sopimus taloudellisista, yhteiskunnallisista ja kulttuurioikeuksista, 11,1.

Artikla 12.
Familiaris consortio, 77; Euroopan sosiaalinen peruskirja, 19.