Paavi Franciscuksen pääsiäisviesti Urbi et orbi -siunauksen yhteydessä 12.4.2020
Rakkaat veljet ja sisaret, iloista pääsiäistä!
Tänään kirkon julistus kaikuu ympäri maailman: ”Jeesus Kristus on noussut ylös” – ”Totisesti hän on noussut!”
Uutena liekkinä tämä ilosanoma nousee esiin yön keskellä: yön keskellä sellaisessa maailmassa, jolla on edessään valtavia haasteita ja jota paraikaa pitää puristuksissaan koko ihmiskuntaa koetteleva pandemia. Tänä yönä kirkon ääni huutaa: ”Kristus, toivoni, on noussut ylös!” (Pääsiäissekvenssi).
Tämä on erilainen ”tartunta”, viesti, joka välittyy sydämestä toiseen, sillä jokainen ihmissydän odottaa tätä ilosanomaa. Se on toivon tartunta: ”Kristus, toivoni, on noussut ylös!” Mikään maaginen kaava ei hävitä ongelmia. Ei, sellainen ei ole myöskään Kristuksen ylösnousemus. Sitä vastoin sellainen on rakkauden voitto kaiken pahan juuresta, voitto, joka ei ”ohita” kärsimystä ja kuolemaa vaan kulkee niiden kautta, avaa reitin syvyyksiin ja muuttaa pahan hyväksi: tämä on Jumalan voiman ainutlaatuinen tunnusmerkki.
Ylösnoussut Herra on myös Ristiinnaulittu, ei kukaan muu. Kunniakkaassa ruumiissaan hänellä on häviämättömät haavat, haavat, jotka ovat tulleet toivon ikkunoiksi. Kääntäkäämme katseemme häneen, jotta hän voisi parantaa kärsivän ihmiskunnan haavat.
Tänään ajatukseni kääntyvät ensimmäisenä niiden puoleen, jotka ovat suoraan joutuneet koronaviruksen vaikutuksen alaisiksi: sairaiden puoleen, kuolleiden puoleen, heidän perheenjäsentensä puoleen, kun he surevat läheistensä menettämistä joskus jopa vailla mahdollisuutta sanoa jäähyväisiä. Ottakoon elämän Herra valtakunnassaan vastaan kuolleet ja suokoon lohdutusta ja toivoa niille, jotka yhä kärsivät, varsinkin vanhuksille ja yksinäisille. Älköön hän koskaan pidättäkö lohdutustaan ja apuaan niiltä, jotka ovat erityisen haavoittuvia, kuten hoitokotien asukkailta, tai jotka asuvat kasarmeilla tai vankiloissa. Monet joutuvat elämään tämän pääsiäisen yksinäisyydessä keskellä pandemian aiheuttamia huolia ja vaikeuksia, fyysisistä kärsimyksistä aina taloudellisiin vaikeuksiin saakka.
Tämä tauti ei ole vain kieltänyt meiltä inhimillistä läheisyyttä, vaan se on myös estänyt mahdollisuuden ottaa henkilökohtaisesti vastaan se lohdutus, joka virtaa sakramenteista, varsinkin eukaristiasta ja ripistä. Monissa maissa ei ollut mahdollista päästä näille sakramenteille, mutta Herra ei ole jättänyt meitä yksin! Rukouksen yhdistyneinä me olemme vakuuttuneita siitä, että hän on laskenut kätensä meidän päällemme (vrt. Ps. 139:5) ja vakuuttanut meille: Älkää pelätkö, ”Olen ylösnoussut ja olen vielä luonasi” (vrt. Roomalainen messukirja, pääsiäissunnuntain messu, alkuvirsi).
Suokoon Jeesus, meidän pääsiäisemme, voimaa ja toivoa lääkäreille ja hoitajille, jotka uupumukseen saakka ja joskus oman terveytensä kustannuksella antavat kaikkialla todistuksen huolenpidosta ja rakkaudesta lähimmäisiämme kohtaan. He saavat meidän kiitollisuutemme ja myötätuntomme, samoin kuin ne kuuluvat kaikille siviiliyhteiskunnan välttämättömien palveluiden hyväksi ahkerasti työskenteleville sekä poliiseille ja sotilaille, jotka ovat monissa maissa auttaneet ihmisiä vaikeuksien ja kärsimyksen keskellä.
Näinä viikkoina miljoonien ihmisten elämä on muuttunut yht’äkkiä. Monille kotona pysyminen on antanut mahdollisuuden pohdiskella asioita, vetäytyä pois kiireellisestä elämänmenosta, olla yhdessä rakkaiden kanssa ja nauttia heidän seurastaan. Toisaalta monille tämä on myös huolen täyttämää aikaa epävarmasta tulevaisuudesta, lakkautusuhan alla olevista työpaikoista ja muista tämän kriisin seurauksista. Kannustan siksi poliittisia johtajia työskentelemään aktiivisesti yhteisen hyvän edistämiseksi, tarjoamaan välineitä ja resursseja, joita tarvitaan ihmisarvoiseen elämään, ja mahdollisuuksien mukaan auttamaan ihmisiä palaamaan takaisin normaaliin päivittäiseen elämänmenoon.
Nyt ei sovi olla välinpitämätön. Koko maailma kärsii ja tarvitsee yhteyttä pandemian edessä. Suokoon ylösnoussut Jeesus toivoa kaikille köyhille, niille, jotka elävät syrjäseuduilla, pakolaisille ja kodittomille. Älkäämme hylätkö näitä kaikkein haavoittuvimpia veljiämme ja sisariamme, jotka elävät kaupungeissa ja syrjäseuduilla kaikkialla maailmassa. Pitäkäämme huolta siitä, ettei heiltä puutu elämään välttämättömiä asioita (joita on entistä vaikeampi löytää, kun kaupat on suljettu), kuten lääkkeitä ja varsinkin sopivaa terveydenhoitoa. Nykytilanteessa lievennettäköön myös kansainvälisiä pakotteita, sillä ne vaikeuttavat niiden kohdemaita antamaan asianmukaista apua kansalaisilleen. Ja annettakoon kaikille kansakunnille mahdollisuus vastata tämän hetken suurimpiin haasteisiin vähentämällä velkataakkaa, tai jopa antamalla se kokonaan anteeksi, sillä se raskauttaa köyhimpien maitten talouden tasapainoa.
Nyt ei sovi olla itsekeskeinen. Haaste, jonka edessä seisomme, on kaikille yhteinen. Se ei erottele eri ihmisten välillä. Koronaviruksesta kärsivien monien alueiden joukosta ajattelen erityisesti Eurooppaa. Toisen maailmansodan jälkeen tämä manner kykeni nousemaan jälleen kerran, kiitos sen konkreettisen solidaarisuuden hengen, jonka avulla se onnistui voittamaan menneet vihollisuudet. On hyvin tärkeää varsinkin nykytilanteessa pitää huolta siitä, etteivät nämä vihollisuudet jälleen voimistu vaan että kaikki huomaavat olevansa osa yhteistä ihmisperhettä ja tukevat toinen toisiaan. Euroopan unioni on tällä hetkellä valtavan haasteen edessä. Siitä riippuu niin unionin kuin koko maailman tulevaisuus. Älkäämme hukatko lisätilaisuutta osoittaa solidaarisuutta, myös uudenlaisia ratkaisuja hyödyntäen. Ainoa vaihtoehto on erityisten päämäärien itsekäs tavoittelu ja houkutus palata menneisyyteen, mikä uhkaisi vakavasti tulevien sukupolvien rauhallista rinnakkaineloa ja kehitystä.
Nyt ei sovi jakaantua. Valaiskoon Kristus, meidän rauhamme, kaikkia niitä, jotka kantavat vastuuta konfliktitilanteissa, niin että heillä olisi rohkeutta tukea maailmanlaajuisen aselevon aikaansaamista maailman joka kolkassa. Nyt ei ole aika jatkaa aseiden tuottamista ja kauppaamista ja tuhlata niihin valtavia rahasummia, kun tuota rahaa pitäisi käyttää ihmisten hoitamiseen ja elämien pelastamiseen. Olkoon tämä aika ennemminkin hetki, jolloin lopetetaan pitkä, suurta verenvuodattamista vaatinut sota rakkaassa Syyriassa, konflikti Jemenissä ja Irakin ja Libanonin väkivaltaisuudet. Olkoon tämä se aika, jolloin israelilaiset ja palestiinalaiset jatkavat vuoropuheluaan löytääkseen pysyvän ja kestävän ratkaisun ja voisivat elää rauhassa. Päättykööt myös Ukrainan itäosissa elävien ihmisten kärsimykset. Loppukoot myös niin moniin viattomiin ihmisiin kohdistuvat terrori-iskut eri Afrikan maissa.
Nyt ei sovi unohtaa. Käsillä olevan kriisin takia emme saisi unohtaa monia muita kriisejä, joista niin monet ihmiset kärsivät. Olkoon elämän Herra lähellä kaikkia aasialaisia ja afrikkalaisia, jotka ovat keskellä vakavia humanitaarisia kriisejä, esimerkiksi Cabon provinssissa Mosambikin pohjoisosissa. Pitäköön hän lämpiminä niiden monien pakolaisten sydämet, jotka ovat joutuneet lähtemään pois kodeistaan sotien, kuivuuden tai nälän takia. Suojelkoon hän maastamuuttajia ja pakolaisia, joista monet ovat lapsia ja jotka asuvat kestämättömissä olosuhteissa, etenkin Libyassa ja Kreikan ja Turkin välisellä rajalla. Enkä tahdo unohtaa Lesboksen saarta. Tukekoon hän myös Venezuelassa todellisten ja välittömien ratkaisujen saavuttamista, jotta kansainvälinen apu pääsisi perille vakavista poliittisista, sosioekonomisista ja terveydellisistä ongelmista kärsivän kansan avuksi.
Rakkaat veljet ja sisaret,
välinpitämättömyys, itsekeskeisyys, jakaantuneisuus ja unohtaminen eivät ole sanoja, joita haluamme kuulla tänä aikana. Haluamme kieltää ne ikuisesti! Mutta ne näyttävät voimistuvan aina, kun pelko ja kuolema valtaavat mielemme, kun emme anna Herramme Jeesuksen valloittaa sydäntämme ja elämäämme. Kristus on jo voittanut kuoleman ja avannut meille tien ikuiseen pelastukseen; karkoittakoon hän pimeyden kärsivästä ihmisyydestämme ja johdattakoon hän meidät hänen kunniakkaan päivänsä valoon, päivän, jolla ei ole loppua.
Tällaisin ajatuksin toivotan teille kaikille onnellista pääsiäistä.
Franciscus
