24. VIIKON MAANANTAI VUOSI I 

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Tim. 2:1-8)
Rukoilkaa kaikkien ihmisten puolesta Jumalaa, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat.

Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle.

Rakkaani, kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi, kun oikea aika oli tullut. Tämän sanoman julistajaksi ja apostoliksi minut on asetettu. Puhun totta, en valehtele. Minut on pantu kansojen opettajaksi, opettamaan niille uskoa ja totuutta. Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen puhtain mielin, ilman vihaa ja ilman epäilyä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 28:2, 7, 8-9. – 6)

Kertosäe:
Kiitetty olkoon Herra!
Hän on kuullut avunpyyntöni.

Kuule minun rukoukseni,
kun huudan sinua avuksi
ja kohotan käteni temppelisi pyhintä kohti. Kertosäe

Herra on minun voimani ja kilpeni,
häneen minä luotan.
Minä sain avun, ja minun sydämeni riemuitsee,
minä laulan ja ylistän Herraa. Kertosäe

Herra on kansansa voima,
voideltunsa apu ja turva.
Pelasta kansasi ja siunaa perintöosaasi,
kaitse ja kanna heitä nyt ja aina. Kertosäe

Halleluja
(Joh. 3:16)

Halleluja. Halleluja.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan
Poikansa,
jotta jokainen, joka häneen uskoo, saisi iankaikkisen elämän.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Luuk. 7:1-10)
Tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan, kun Jeesus oli puhunut kaiken sanottavansa kansan kuullen, hän lähti Kapernaumiin. Erään sadanpäällikön palvelija oli kuolemansairaana. Sadanpäällikkö piti palvelijaa suuressa arvossa, ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia pyytämään, että Jeesus tulisi ja pelastaisi palvelijan hengen. He tulivat Jeesuksen luo ja vetosivat häneen sanoen: ”Se mies ansaitsee apusi. Hän rakastaa meidän kansaamme, ja meidän synagogammekin on hänen rakennuttamansa.”

Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti ystäviään tuomaan hänelle sanaa: ”Herra, älä vaivaa itseäsi. Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.” Jeesus hämmästyi näistä sanoista. Hän kääntyi perässään tulevan ihmisjoukon puoleen ja sanoi: ”Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa.” Kun Jeesusta vastaan lähetetyt miehet palasivat taloon, he tapasivat palvelijan terveenä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.