33. VIIKON LAUANTAI VUOSI I 

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Makk. 6:1-13)
Niiden pahojen tekojen vuoksi, jotka tein Jerusalemissa, minä kuolen suruun.

Luemme Ensimmäisestä makkabilaiskirjasta.

Niinä päivinä, kun kuningas Antiokhos joukkoineen marssi ylänköalueiden halki, hän kuuli Elymais-nimisestä Persian kaupungista. Sen kerrottiin olevan kuuluisa rikkauksistaan, hopeasta ja kullasta, ja siellä oli myös hyvin rikas temppeli, jossa oli kultaisia kilpiä sekä aseita ja haarniskoita. Nämä oli sinne jättänyt Makedonian kuningas Aleksanteri, Filippoksen poika, joka oli ensimmäinen kaikkien kreikkalaisten kuningas. Antiokhos päätti ryöstää kaupungin. Hän marssi sen luo ja yritti vallata sen, mutta ei onnistunut, sillä hänen aikeensa olivat tulleet kaupunkilaisten tietoon ja he ryhtyivät taisteluun häntä vastaan. Antiokhoksen oli paettava, ja katkerin mielin hän suuntasi kulkunsa kohti Babylonia.

Silloin Persiaan tuli sanansaattaja, joka kertoi hänelle, että Juudeaan lähtenyt armeija oli kärsinyt tappion. Lysias oli marssinut sinne suuren sotajoukon kärjessä, mutta israelilaiset olivat saaneet yliotteen. He olivat nyt entistä vahvempia, sillä he olivat ryöstäneet voittamiltaan joukoilta aseita, varusteita ja muuta sotasaalista. He olivat myös repineet alas iljetyksen, jonka kuningas oli käskenyt pystyttää Jerusalemiin polttouhrialttarin päälle, ja he olivat jälleen ympäröineet temppelin korkeilla muureilla ja linnoittaneet myös Bet-Surin, kuninkaalle kuuluvan kaupungin.

Kun Antiokhos sai tämän viestin, hän tyrmistyi ja menetti mielenrauhansa. Hän murehti suunnitelmiensa kariutumista niin kovin, että sairastui ja joutui vuoteen omaksi. Hän makasi vuoteessaan päiväkausia, sillä syvä masennus sai vähän väliä hänet valtaansa. Hän ymmärsi kuolevansa pian, ja silloin hän kutsui koolle kaikki ystävänsä ja sanoi heille: ”En saa enää nukutuksi, ja sydämeni on murheen murtama. Olen miettinyt, miksi olen joutunut tällaiseen vaivaan ja ahdinkoon. Minähän olin hyvä kuningas, kansani rakastama hallitsija! Mutta nyt muistan ne pahat teot, jotka tein Jerusalemissa: minä anastin sieltä kaikki kulta- ja hopeaesineet ja lähetin syyttä suotta joukkoni tuhoamaan Juudean asukkaat. Nyt ymmärrän, että juuri tämän vuoksi minun on käynyt näin. Minä kuolen suruun ja tuskaan vieraassa maassa.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 9:2-3, 4+6, 16b+19. – vrt. 15)

Kertosäe:
Minä riemuitsen sinun pelastuksestasi, Herra.

Minä kiitän sinua, Herra, koko sydämestäni,
kerron sinun ihmeelliset tekosi.
Minä iloitsen ja riemuitsen sinusta,
ylistän sinun nimeäsi, Korkein. Kertosäe

Sinun edessäsi kääntyivät viholliseni pakoon,
kaatuivat ja suistuivat tuhoon.
Sinä jyrisit kansoille, tuhosit jumalattomat,
heidän nimensä sinä pyyhit pois ikiajoiksi. Kertosäe

Jumalattomien jalat tarttuivat ansaan
– itse he olivat sen virittäneet.
Jumala ei unohda köyhää ainiaaksi,
sorrettujen toivo ei raukea tyhjiin. Kertosäe

Halleluja
(vrt. 2. Tim. 1:10)

Halleluja. Halleluja.
Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on kukistanut kuoleman
ja tuonut valoon elämän evankeliumin kautta.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Luuk. 20:27-40)
Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan Jeesuksen luo tuli muutamia saddukeuksia, niitä, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ”Opettaja, Mooses on säätänyt näin: ’Jos miehen veli kuolee ja tältä jää vaimo mutta ei lasta, miehen tulee ottaa veljensä vaimo ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä otti vaimon ja kuoli lapsettomana. Silloin toinen otti hänet, sitten kolmas, ja vuorollaan kaikki seitsemän. Kaikki he kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. Lopuksi nainenkin kuoli. Kenen vaimo tämä nainen on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona.”

Jeesus vastasi heille: ”Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi. Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä.”

Jotkut lainopettajista sanoivat tähän: ”Hyvin vastasit, opettaja.” Silloin ei enää kenelläkään ollut rohkeutta kysyä häneltä mitään.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.