Paavin tervehdys suomalaiselle ekumeeniselle delegaatiolle 17. tammikuuta 2014
Paavi Franciscus otti perjantaina 17. tammikuuta 2014 vastaan piispa Teemu Sipon SCJ, arkkipiispa Kari Mäkisen (lut.) ja arkkipiispa Leon (ort.) johtaman suomalaisen ekumeenisen delegaation, joka on perinteiseen tapaan pyhiinvaelluksella Roomassa pyhän Henrikin juhlan merkeissä. Ohessa on suomennettuna paavin tervehdyspuhe.
Rakkaat veljet ja ystävät Suomesta,
”Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille” (Room. 1:7). Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi, kuten jo yli 25 vuoden ajan ovat tehneet edeltäjäni, autuas Johannes Paavali II sekä Benedictus XVI ottaessaan vastaan ekumeenisen delegaationne pyhän Henrikin, Suomen suojelijan, juhlan merkeissä.
Apostoli kysyy korinttilaisilta, joiden kesken on hajaannusta: ”Onko Kristus jaettu?” (1. Kor. 1:13). Tämä kysymys on valittu huomenna alkavan kristittyjen ykseyden rukousviikon teemaksi. Tänään sama kysymys asetetaan meille. Vaikka muutamat eivät enää pidä kirkon täyden ja näkyvän ykseyden saavuttamista mahdollisena päämääränä, meitä kutsutaan olemaan luopumatta ekumeenisista ponnistuksista ja olemaan uskollisia sille, mitä itse Herra Jeesus pyysi Isältä: että ”he kaikki olisivat yhtä” (Joh. 17:21).
Nykyään ekumenian tiellä ja kristittyjen välisissä suhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia ensi sijassa siksi, että tunnustamme uskoamme sellaisten yhteiskuntien ja kulttuurien kontekstissa, joissa yhä vähemmän on läsnä viittaus Jumalaan ja kaikkeen siihen, mikä muistuttaa elämän transsendenttisesta ulottuvuudesta. Huomaamme tämän ennen kaikkea mutta ei yksinomaan Euroopassa. Juuri siksi on välttämätöntä, että todistuksemme keskittyy uskomme keskukseen, julistukseen Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi hänen Pojassaan Kristuksessa. Tämä on se paikka, jossa meidän on kasvettava keskinäisessä yhteydessä ja ykseydessä, edistettävä hengellistä ekumeniaa, joka syntyy suoraan Jeesuksen opetuslapsilleen uskomasta rakkauden käskystä. Tähän ulottuvuuteen viittasi myös Vatikaanin II kirkolliskokous: ”Tätä sydämen kääntymystä ja pyhää elämänvaellusta sekä kristittyjen ykseyden puolesta kannettuja yksityisiä ja julkisia rukouksia on pidettävä ikään kuin koko ekumeenisen liikkeen sieluna, ja niitä voidaan syystä nimittää hengelliseksi ekumeniaksi” (dekreetti Unitatis redintegratio 8). Ekumenia on hengellinen prosessi, joka toteutuu uskollisessa kuuliaisuudessa Isälle, Kristuksen tahdon täyttämisessä ja Pyhän Hengen johdattamana.
Pyytäkäämme siis väsymättä Jumalan armon apua ja Pyhän Hengen valoa, joka johtaa meidät koko totuuteen ja tuo sovinnon ja yhteyden. Uudistan lämpimän tervetulotoivotukseni ja pyydän sydämestäni Jumalan siunausta teille, kaikille kristityille Suomessa ja koko maallenne.
KATT / L’Osservatore Romano
