Piispa Teemu Sipon saarna Kristittyjen ykseyden rukousviikon juhlajumalanpalveluksessa
Rakkaat kristityt,
Kuulimme äsken evankelista Luukkaan kertomuksen siitä, miten Jeesus julkisen toimintansa alkuvaiheessa vierailee myös kotikaupunkinsa Nasaretin synagogassa. Evankelista kertoo, miten Jeesus tietoisena omasta kutsumuksestaan lukee Jesajan kirjan kohdan, jossa sanotaan:
”Herran Henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta” (Luuk. 4:18-19).
Tähän Jeesus lisää: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen” (Luuk. 4:21).
Näin ei puhu pelkkä profeetta, vaan kerrassaan Jumalan lähettämä Messias, Jumalan Poika.
Jos luemme Luukkaan kertomusta eteenpäin, meille selviää kuulijoiden reaktio Jeesuksen sanomaan. Nasaretin asukkaat tuntevat Jeesuksen ja ihastelevat häntä, mutta puhelevat myös keskenään ja sanovat: ”Eikö tämä ole Joosefin poika?”
Jeesus huomaa, miten vaikeaa hänen kotikaupunkinsa asukkaiden on ottaa hänet vastaan, ja kertoo sitten myös kaksi esimerkkiä siitä, miten aikoinaan profeetat Elias ja Elisa paransivat vierasmaalaisia eivätkä ollenkaan omia kansalaisiaan. Nasaretilaiset närkästyvät tästä niin kovin, että tahtoivat työntää Jeesuksen jyrkänteeltä alas kuolemaan. Jeesus kuitenkin kulkee heidän keskeltään pois.
Jeesus oli kotikaupunkinsa asukkaille liian tuttu, liian tavallinen. He eivät kyenneet ottamaan häntä uskoen vastaan Messiaana, Jumalan Poikana. Me voimme ymmärtää tämän Luukkaan kertomuksen myös kuvana siitä, että suurin osa juutalaisesta kansasta torjui Jeesuksen, joka lopuksi joutui todella kärsimään ristinkuoleman, juuri sen vuoksi, että hän ilmaisi olevansa Jumalan lähettämä pelastaja.
Jeesuksen otti uskoen vastaan lopulta vain verrattain pieni joukko hänen opetuslapsiaan. Mutta sitäkin suurempi oli heidän vaikutuksena, joka tuntuu yhä kristittyjen suuressa yhteisössä. Kristuksen voima näkyy vuosisataisesta kristittyjen historiasta. Mutta aina on ollut, ja tänäänkin on monia, jotka torjuvat Jeesuksen, niitä jotka eivät usko häneen. Periaatteessa syy on siis sama kuin Nasaretin asukkaiden kohdalla: Tuo Jeesus on niin inhimillinen, kuinka on mahdollista ajatella että hän olisi Jumalan Poika?
Oli Jeesuksen torjumisen syy nykyään mikä tahansa, meidän kristittyjen olisi syytä katsoa myös peiliin ja kysyä itseltämme: annammeko me oikean kuvan uskostamme ja kristillisestä elämästä, jotta jotakin Kristuksen Vapahtajan rakkaudesta loistaisi meidän kauttamme ihmisille? Annammeko me Kristuksesta hyvän todistuksen, jotta ihmiset voisivat ottaa hänet helpommin vastaan? Tuossa todistuksessa kyse on usein enemmän itse elämän todistuksesta kuin vain sanoista. Pyhä Franciscus Assisilainen kehotti veljiään: ”Julistakaa aina ilosanomaa ja jos tarpeellista, sanokaa myös jotakin!” Ihmisillä on oikeus nähdä meidän kristittyjen elämässä jotakin Kristuksesta. Tästä syystä onkin tärkeää, että olemme myös lähellä häntä, että seuraamme hänen jalanjälkiään, että olemme rukouksessa ja hiljaisuudessa yhteydessä häneen, että otamme hänet esikuvaksemme rakkaudesta lähimmäisiin.
Kun tämänvuotisen kristittyjen ykseyden rukousviikon teemana on apostoli Paavalin kysymys ”Onko Kristus jaettu?”, vastaus tietenkin on ”ei ole”. Mutta valitettavasti me häneen uskovat olemme monella tavalla jakaantuneita toisistamme. Kristikunta on jaettu. Syy vuosisatoja kestäneeseen kristittyjen jakaantumiseen ei varmaankaan ole pääasiallisesti meissä. Kuitenkin todistus Kristuksesta jää vajavaiseksi, jos me kristityt emme ole yhtä, jos emme pyri ykseyteen. Kristus rukoilee Isää opetuslastensa ykseyden puolesta, ”jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut”, kuten luemme Johanneksen evankeliumista. Ainoastaan ykseydessä me olemme vakuuttavia todistuksessamme Kristuksesta. Siksi lähestykäämme häntä. Sillä mitä lähempänä olemme Kristusta ja hänen asenteitaan, sitä lähempänä olemme myös toinen toisiamme.
Rukoilkaamme:
Isän tahdosta, Pyhän Hengen lähettämänä ja voideltuna sinä, Herra Jeesus Kristus, julistit köyhille hyvää sanomaa, vangituille vapautusta, sokeille näkönsä saamista, sorretuille vapauteen pääsemistä ja Herran riemuvuotta. Luo keskuuteemme ykseys. Anna meidän sinun pelastuksestasi osallisina olla myös rakkautesi ja rauhasi välikappaleita. Sinä joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
Piispa Teemu Sipon saarna Kristittyjen ykseyden rukousviikon juhlajumalanpalveluksessa 25.1.2014 Helsingin vanhassa kirkossa.
KATT / Kuva: Sirpa-Maija Vuorinen, SEN
