Admirabile signum: apostolinen kirje seimen merkityksestä ja arvosta

Paavi Franciscuksen apostolinen kirje Admirabile signum seimen merkityksestä ja arvosta. 1.12.2019

1.

Seimen ihmeellinen merkki, joka on kristikansalle niin rakas, herättää aina hämmästystä ja ihmetystä. Jeesuksen syntymän kuvaaminen merkitsee Jumalan Pojan ihmiseksitulemisen salaisuuden julistamista yksinkertaisella ja iloisella tavalla. Seimiasetelma on todellakin kuin elävä evankeliumi, joka nousee esiin pyhän Raamatun sivuilta. Mietiskellessämme joulun tapahtumaa meitä kutsutaan lähtemään hengelliselle matkalle. Meitä vetää puoleensa Jumalan nöyryys, Jumalan, joka tuli ihmiseksi kohdatakseen jokaisen ihmisen. Ja ymmärrämme, että hän rakastaa meitä niin suuresti, että tulee yhdeksi meistä, jotta meistäkin voisi tulla yhtä hänen kanssaan.

Tällä kirjeellä haluan rohkaista kaunista perinteistä tapaa valmistella perheissämme seimi joulua edeltävinä päivinä, kuten myös tapaa rakentaa seimi työpaikoille, kouluihin, sairaaloihin, vankiloihin, aukioille… Mielikuvituksen ja luovuuden avulla mitä erilaisimmista materiaaleista syntyy pieniä kauniita mestariteoksia. Opimme siihen jo lapsina, kun isä, äiti ja isovanhemmat välittävät meille tämän iloisen, täynnä kansanhurskauden rikkautta olevan tavan. Toivon, että tätä tapaa ei koskaan menetetä, vaan sielläkin, missä se on jäänyt pois käytöstä, se uudelleen löydettäisiin ja elvytettäisiin.

2.

Seimen alkuperä on ennen kaikkea muutamissa yksityiskohdissa, joita evankeliumi kertoo Jeesuksen syntymästä Betlehemissä. Evankelista Luukas sanoo yksinkertaisesti, että Maria ”synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa” (2:7). Jeesus asetetaan seimeen, latinaksi sitä kutsutaan nimellä praesepium.

Tullessaan tähän maailmaan Jumalan Poika löytää sijan sieltä, minne eläimet tulevat syömään. Heinät ovat ensimmäinen makuusija hänelle, joka on paljastava olevansa ”leipä, joka on tullut alas taivaasta” (Joh. 6:41). Tuohon symboliikkaan viittasi jo pyhä Augustinus, monien muiden kirkkoisien ohella: ”Seimeen asetettuna hän tuli ruoaksemme” (Serm. 189,4). Seimi todellakin sisältää monia Jeesuksen elämän salaisuuksia ja tuo ne lähelle jokapäiväistä elämäämme.

Mutta palatkaamme seimen alkuperään sellaisena kuin sen tunnemme. Kuvitelkaamme olevamme Greccion kylässä lähellä Rietiä. Pyhä Franciscus pysähtyi siellä todennäköisesti paluumatkaltaan Roomasta, jossa hän 29. marraskuuta 1223 oli saanut paavi Honorius III:lta vahvistuksen Säännölleen. Tehtyään aiemmin matkan Pyhälle maalle nuo Greccion luolat muistuttivat häntä erityisellä tavalla Betlehemin maisemista. On myös mahdollista, että tätä ”Assisin pientä köyhää” olivat koskettaneet Roomassa Santa Maria Maggioren basilikassa olevat Jeesuksen syntymää kuvaavat mosaiikit lähellä juuri sitä paikkaa, jossa vanhan perimätiedon mukaan säilytetään seimen puukappaleita.

Fransiskaaniset lähteet kertovat yksityiskohtaisesti, mitä Grecciossa tapahtui. 15 päivää ennen joulua Franciscus pyysi erästä Johannes-nimistä paikkakunnan asukasta auttamaan häntä toiveensa toteuttamisessa: ”Haluaisin tuoda eloon Betlehemissä syntyneen lapsen muiston ja jollakin tavoin nähdä omilla ruumiillisilla silmilläni vastasyntyneen kokeman puutteen, kuinka hän makasi seimessä, nukkui heinillä härän ja aasin vieressä.”[1] Heti tämän kuultuaan tuo uskollinen ystävä valmisteli sopivaan paikkaan kaiken, mitä pyhä Franciscus oli toivonut. 25. joulukuuta Greccioon tuli monia veljiä eri puolilta, tuli myös väkeä seudun maataloista mukanaan kukkia ja soihtuja tuon pyhän yön valaisemiseksi. Kun Franciscus tuli paikalle, hän löysi seimen täynnä heiniä, härän ja aasin. Läsnäolijat kokivat sanomatonta, ennenkuulumatonta iloa joulukuvaelman edessä. Sitten pappi vietti juhlallisesti seimen päällä eukaristiaa, osoittaen Jumalan Pojan lihaksitulemisen ja eukaristian välisen yhteyden. Tuossa tilanteessa Grecciossa ei ollut seimen patsaita, vaan seimen toteuttivat ja elivät todeksi ne, jotka olivat läsnä.[2]

Näin syntyi traditiomme: kaikki iloiten kokoontuneina luolan ympärille, vailla etäisyyttä tapahtuman ja sen salaisuudesta osalliseksi tulevien välillä.

Pyhän Franciscuksen ensimmäinen elämäkerturi, Tuomas Celanolainen, huomauttaa, että tuona yönä tähän yksinkertaiseen ja koskettavaan kuvaelmaan liittyi myös ihmeellisen näyn lahja: yksi läsnäolijoista näki itse Jeesus-lapsen makaavan seimessä. Tuon joulun 1223 seimen luota ”jokainen palasi kotiinsa täynnä sanomatonta iloa”.[3]

3.

Tuolla yksinkertaisella merkillä pyhä Franciscus toteutti suuren evankelioimistyön. Hänen opetuksensa on koskettanut kristittyjen sydäntä ja pysynyt meidän päiviimme saakka autenttisena, yksinkertaisena tapana tuoda esiin uskomme kauneus. Myös itse paikka, jossa ensimmäinen seimi toteutettiin, ilmaisee ja herättää näitä tunteita. Grecciosta on tullut turvapaikka sielulle, hiljaisuuteen kietoutuva kalliolinnake.

Miksi seimi herättää tällaisen ihmetyksen ja koskettaa meitä? Ennen kaikkea siksi, että se osoittaa Jumalan hellyyden. Hän, maailman Luoja, alentaa itsensä pienuuteemme. Elämän lahja, joka jo itsessään on meille salaisuus, on meille vielä ihmeellisempi nähdessämme, että Marian Poika on kaiken elämän lähde ja tuki. Jeesuksessa Isä on antanut meille veljen, joka tulee etsimään meitä ollessamme eksyksissä ja vailla suuntaa; uskollisen ystävän, joka on aina lähellämme. Isä on antanut meille Poikansa, joka antaa meille anteeksi ja vapauttaa meidät synnistä.

Seimen rakentaminen kodeissamme auttaa meitä elämään uudelleen sen, mitä Betlehemissä tapahtui. Luonnollisesti evankeliumit pysyvät aina lähteenä, jonka ansiosta voimme tuntea tuon tapahtuman ja mietiskellä sitä. Mutta sen esittäminen seimen avulla auttaa kuvittelemaan tapahtumaa, koskettaa sydäntämme, kutsuu meitä tuntemaan, että olemme osallisia pelastushistoriasta ja tuon tapahtuman aikalaisia, tapahtuman, joka on elävä ja ajankohtainen hyvin erilaisissa historiallisissa ja kulttuurisissa konteksteissa.

Fransiskaanisesta alkuperästään alkaen seimi on erityisellä tavalla kutsu ”tuntea”, ”koskettaa” köyhyyttä, jonka Jumalan Poika valitsi osakseen tullessaan ihmiseksi. Siten, epäsuorasti, seimi on myös kutsu seurata häntä nöyryyden, köyhyyden ja itsensä kieltämisen tiellä, joka Betlehemin seimestä johtaa ristille. Se on kutsu kohdata hänet ja palvella häntä osoittamalla laupeutta hädänalaisille veljillemme ja sisarillemme (vrt. Matt. 25:31-46).

4.

Haluan nyt pohtia seimiasetelman eri elementtejä käsittääksemme niihin sisältyvän merkityksen. Ensinnäkin asetamme taustaksi tähtitaivaan, pimeän ja hiljaisen yön. Emme tee niin ainoastaan uskollisuudesta evankeliumin kertomaa kohtaan, vaan tuohon taustaan sisältyvän merkityksen vuoksi. Ajatelkaamme, kuinka monta kertaa pimeä yö ympäröi elämäämme. Silti noinakaan hetkinä Jumala ei jätä meitä yksin, vaan on läsnä vastatakseen ratkaiseviin kysymyksiin, jotka koskevat olemassaolomme merkitystä: Kuka minä olen? Mistä tulen? Miksi olen syntynyt tähän aikaan? Miksi rakastan? Miksi kärsin? Miksi kuolen? Antaakseen vastauksen näihin kysymyksiin Jumala tuli ihmiseksi. Hänen läheisyytensä tuo valon pimeyteen ja loistaa niille, jotka kulkevat kärsimyksen synkän varjon kautta (vrt. Luuk. 1:79).

Mainitsemisen arvoisia ovat myös maisemat, jotka ovat osa seimiasetelmia. Usein niissä esiintyy vanhojen talojen ja rakennusten raunioita; joissakin tapauksissa ne korvaavat Betlehemin luolan ja tulevat pyhän perheen asunnoksi. Nähtävästi nuo rauniot saavat innoituksensa dominikaani Jacobus de Varaginen Kultaisesta legendasta (1200-luvulta), jossa kerrotaan pakanallisesta uskomuksesta, että Rauhan temppeli Roomassa romahtaisi Neitsyen synnyttäessä. Nuo rauniot ovat ennen kaikkea näkyvä merkki langenneesta ihmiskunnasta, kaikesta siitä, mikä tuhoutuu, turmeltuu ja kuihtuu. Tämä näkymä kertoo meille, että Jeesus on uutuus vanhan maailman keskellä, hän on tullut parantamaan ja jälleenrakentamaan, korjaamaan elämämme ja maailman alkuperäiseen loistoonsa.

5.

Mitä tunnemmekaan, kun liitämme seimiasetelmaan vuoret, virrat, lampaat ja paimenet! Tällä tavalla muistamme, että niin kuin profeetat ennustivat, koko luomakunta osallistuu Messiaan tulon juhlaan. Enkelit ja johtotähti ovat merkki, että meidätkin kutsutaan lähtemään liikkeelle kohti luolaa ja palvomaan Herraa.

”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti” (Luuk. 2:15). Näin sanoivat paimenet kuultuaan enkelien ilmoituksen. Tähän yksinkertaiseen kuvaukseen sisältyy kaunis opetus. Toisin kuin niin monet ihmiset, joilla on tuhansia muita kiireitä, paimenet saavat ensimmäisinä todistaa olennaisesta: pelastuksen lahjasta. Köyhimmät ja nöyrimmät osaavat ottaa vastaan inkarnaation tapahtuman. Jumalalle, joka kohtaa meidät Jeesus-lapsessa, paimenet vastaavat lähtemällä liikkeelle häntä kohti, kohdatakseen hänet rakastaen, ihmetyksestä kiitollisina. Juuri tästä Jumalan ja hänen lastensa kohtaamisesta Jeesuksessa uskontomme syntyy ja siitä johtuu sen ainutlaatuinen kauneus, joka käy erityisellä tavalla ilmi seimestä.

6.

On tapana lisätä seimiasetel-miimme muitakin symbolisia hahmoja, ennen kaikkea kerjäläisiä ja ihmisiä, jotka tuntevat vain sydämen rikkauden. Hekin ovat täysin oikeutetusti Jeesus-lasta lähellä, ilman että kukaan voisi karkottaa tai ajaa heitä pois, onhan tuo hätämajoituksen kehto sellainen, että köyhät ovat sen vierellä kotonaan. Pikemminkin köyhät ovat etuoikeutetusti osa tuota salaisuutta ja usein juuri he ensimmäisinä tunnistavat Jumalan läsnäolon keskuudessamme.

Seimen köyhät ja yksinkertaiset muistuttavat, että Jumala tuli ihmiseksi niitä varten, jotka eniten tuntevat tarvitsevansa hänen rakkauttaan ja pyytävät, että hän olisi lähellä. Jeesus, ”sydämeltään lempeä ja nöyrä” (Matt. 11:29), syntyi köyhäksi ja eli yksinkertaista elämää opettaakseen meitä käsittämään sen, mikä on olennaista, ja elämään sen mukaisesti. Seimestä käy selvästi ilmi sanoma, että emme voi antaa rikkauden ja katoavaisten, onnea lupaavien tarjousten huijata itseämme. Taustalla oleva Herodeksen palatsi on suljettu ja kuuro ilosanoman julistukselle. Syntyen seimeen Jumala itse aloittaa ainoan todellisen vallankumouksen, joka antaa toivon ja arvokkuuden perinnöttömille ja syrjityille: rakkauden vallankumouksen, hellyyden vallankumouksen. Seimestä Jeesus julistaa, nöyrästi mutta voimallisesti, kutsua jakamaan omastaan köyhien kanssa: se on tie inhimillisempään ja veljellisempään maailmaan, jossa ketään ei suljeta pois eikä syrjitä.

Usein lapset – mutta myös aikuiset! – mielellään lisäävät seimeen muitakin hahmoja, joilla ei näytä olevan mitään yhteyttä evankeliumin kertomuksiin. Mutta silti tuo mielikuvituksen rikkaus ilmaisee, että tuossa Jeesuksen aloittamassa uudessa maailmassa on sijaa kaikelle inhimilliselle ja jokaiselle luodulle. Paimenesta seppään, leipurista muusikkoon, vesiruukkua kantavista naisista leikkiviin lapsiin: kaikki se kuvaa jokapäiväistä pyhyyttä, iloa tehdä arkipäivän asiat epätavallisella tavalla, kun Jeesus jakaa kanssamme jumalallisen elämänsä.

7.

Vähitellen seimi johdattaa meidät luolalle, josta löydämme Mariaa ja Joosefia esittävät hahmot. Maria on äiti, joka katselee lastaan ja näyttää hänet kaikille tulijoille. Hänen hahmonsa saa meidät ajattelemaan suurta salaisuutta, joka ympäröi tämän nuoren naisen, kun Jumala kolkutti hänen tahrattoman sydämensä ovelle. Enkelin ilmoitukseen, jossa tämä pyysi Mariaa tulemaan Jumalan äidiksi, Maria vastasi täysin ja ehdottoman kuuliaisena. Hänen sanansa ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit” (Luuk. 1:38) ovat meille kaikille todistus siitä, kuinka meidän on antauduttava uskossa Jumalan tahdolle. Kyllä-vastauksellaan Maria tuli Jumalan Pojan äidiksi menettämättä neitsyyttään; Pojan kautta hänen neitsyytensä pyhitettiin. Hänessä näemme Jumalanäidin, joka ei pidä Poikaansa vain itsellään, vaan pyytää kaikkia noudattamaan hänen sanojaan ja toteuttamaan niitä (vrt. Joh. 2:5).

Marian vierellä, suojellen lasta ja äitiä, on pyhä Joosef. Yleensä hänet kuvataan sauva kädessä tai toisinaan myös lamppua pidellen. Pyhällä Joosefilla oli hyvin tärkeä rooli Jeesuksen ja Marian elämässä. Hän on varjelija, joka väsymättä suojelee perhettään. Kun Jumala varoittaa häntä Herodeksen uhkauksesta, hän epäröimättä lähtee liikkeelle ja pakenee Egyptiin (vrt. Matt. 2:13-15). Vaaran mentyä ohi hän tuo perheen Nasaretiin, jossa hän on Jeesuksen, pikkupojan ja sitten nuorukaisen, ensimmäinen opettaja. Joosef kantoi sydämessään suurta salaisuutta, joka ympäröi Jeesuksen ja Marian. Hän oli vanhurskas mies, joka aina uskoi itsensä Jumalan tahdon varaan ja toteutti sitä.

8.

Seimen sydän alkaa sykkiä, kun jouluna asetamme siihen Jeesus-lasta esittävän hahmon. Jumala ilmestyy lapsena, jotta ottaisimme hänet käsivarsillemme. Heikkouteen ja haurauteen kätkeytyy hänen voimansa, joka luo ja muuttaa kaiken. Se näyttää mahdottomalta, mutta on totta: Jeesuksessa Jumala oli lapsi ja tuolla tavalla hän halusi paljastaa rakkautensa suuruuden, joka ilmenee hymyssä, kätten ojentamisessa kaikkia kohti.

Lapsen syntymä herättää iloa ja ihmetystä; se asettaa meidät elämän suuren salaisuuden eteen. Nähdessämme, kuinka nuoren avioparin silmät loistavat heidän katsellessaan vastasyntynyttä lastaan, ymmärrämme, mitä Maria ja Joosef tunsivat, kun he Jeesus-lasta katsoessaan havaitsivat Jumalan läsnäolon elämässään.

”Elämä ilmestyi” (1. Joh. 1:2): näin apostoli Johannes tiivistää inkarnaation salaisuuden. Seimi saa meidät näkemään ja koskettamaan tuota ainutlaatuista tapahtumaa, joka muutti historian kulun ja josta käsin ajanlaskummekin jaetaan vuosiin ennen ja jälkeen Kristuksen syntymän.

Jumalan toimintatapa hätkähdyttää, koska näyttää mahdottomalta, että hän luopuisi kirkkaudestaan tullakseen ihmiseksi kuten mekin olemme. Miten yllättävää onkaan, että Jumala toimii aivan niin kuin mekin: nukkuu, saa maitoa äidiltään, itkee ja leikkii kuten kaikki lapset! Kuten aina, Jumala hämmentää meitä, hän on ennakoimaton, jatkuvasti kaavojemme ulkopuolella. Seimi näyttää meille Jumalan sellaisena kuin hän tuli maailmaan; se saa meidät ajattelemaan, kuinka meidän elämämme on liitetty Jumalan omaan elämään. Seimi kutsuu meitä tulemaan hänen opetuslapsikseen, jotta saavuttaisimme elämän lopullisen merkityksen.

9.

Kun loppiaisen juhla lähestyy, asetamme seimen luo kolmea kuningasta esittävät hahmot. Tarkkaillen tähteä nuo viisaat ja rikkaat idän tietäjät lähtivät liikkeelle kohti Betlehemiä tunteakseen Jeesuksen ja tuodakseen hänelle lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Myös näillä lahjoilla on allegorinen merkitys: kulta kunnioittaa Jeesuksen kuninkuutta, suitsuke hänen jumaluuttaan ja mirha hänen pyhää ihmisyyttään, joka kokee kuoleman ja haudan.

Tätä seimiasetelman osaa katsoessamme meitä kutsutaan mietiskelemään sitä, että jokainen kristitty on vastuussa evankeliumin julistamisesta. Jokainen on kutsuttu viemään hyvää sanomaa kaikille kohtaamilleen ihmisille, todistaen konkreettisilla laupeudenteoillaan siitä, mikä ilo on tuntea Jeesus ja hänen rakkautensa.

Tietäjät opettavat, että ihmiset voivat tulla hyvin kaukaa saapuakseen Kristuksen luo. Nuo rikkaat, viisaat muukalaiset, jotka janoavat ääretöntä, lähtevät pitkälle ja vaaralliselle matkalle, joka tuo heidät aina Betlehemiin saakka (vrt. Matt. 2:1-12). Suuri ilo valtaa heidät lapsen, Kuninkaan, edessä. Heitä ei säikäytä köyhä ympäristö; he eivät epäröi polvistua palvomaan häntä. Hänen edessään he ymmärtävät, että Jumala, joka suvereenilla viisaudellaan säätelee tähtien kulkua, ohjaa myös historian kulkua syösten alas vallanpitäjät ja korottaen alhaiset. Ja varmasti, palattuaan maahansa, he kertovat tästä yllättävästä Messiaan kohtaamisesta ja aloittavat evankeliumin levittämisen kansojen keskuuteen.

10.

Seimen edessä muistamme, kuinka lapsina kärsimättömän innokkaasti odotimme, että tulisi aika aloittaa seimen rakentaminen. Nuo muistot tekevät meidät yhä tietoisemmiksi siitä, kuinka suuren lahjan saimme niiltä, jotka välittivät meille uskon. Samalla ne muistuttavat, että velvollisuutemme ja ilomme on jakaa sama kokemus lapsille ja lastenlapsille. Tärkeää ei ole, kuinka seimiasetelma järjestetään; se voi olla aina samanlainen tai joka vuosi erilainen. Ratkaisevaa on, että se puhuu elämällemme. Missä ja millaisessa muodossa tahansa seimi kertoo Jumalan rakkaudesta, Jumalasta, joka tuli lapseksi sanoakseen meille, kuinka lähellä hän on jokaista ihmistä, missä tahansa tilanteessa tämä onkin.

Rakkaat veljet ja sisaret, seimi on osa ihanaa ja vaativaa uskon välittämisen prosessia. Lapsuudesta alkaen ja jokaisessa elämämme vaiheessa se opettaa meitä mietiskelemään Jeesusta, tuntemaan Jumalan rakkauden meitä kohtaan, tuntemaan ja uskomaan, että Jumala on kanssamme ja me olemme hänen kanssaan, että olemme kaikki lapsia, veljiä ja sisaria tuon lapsen, Jumalan ja Neitsyt Marian Pojan ansiosta. Se saa meidät ymmärtämään, että siinä on onnemme. Pyhän Franciscuksen koulussa avatkaamme sydämemme tälle yksinkertaiselle armolle, antakaamme ihmetyksestä nousta esiin nöyrän rukouksen, kiitoksen Jumalalle, joka on halunnut jakaa kanssamme kaiken, jotta emme olisi koskaan yksin.

Grecciossa, seimen pyhäkössä,
1. joulukuuta 2019,
paaviuteni seitsemäntenä vuonna.

Franciscus

[1] Tuomas Celanolainen, Vita Prima, 84: Fonti francescane (FF), n. 468.

[2] Vrt. sama, 85: FF, n. 469.

[3] Sama, 86: FF, n. 470.