Ihmisten veljeys, maailmanrauha ja yhdessä eläminen

Paavi Franciscus ja sunnimuslimien korkea-arvoinen hengellinen johtaja, Al-Azharin yliopiston suurimaami Ahmed Al-Tayeb allekirjoittivat 4.2.2019 Abu Dhabissa tämän julistuksen.

JOHDANTO

Usko johtaa uskovan näkemään toisessa ihmisessä veljen tai sisaren, jota on tuettava ja rakastettava. Usko Jumalaan, joka on luonut maailman, luodut ja kaikki ihmiset – jotka ovat yhdenvertaisia hänen armostaan – kutsuu uskovia ilmaisemaan tätä ihmisten veljeyttä suojelemalla luomakuntaa ja koko maailmankaikkeutta ja tukemalla kaikkia ihmisiä, erityisesti köyhimpiä ja hädänalaisimpia.

Tämä transsendentti arvo oli lähtökohta useille tapaamisillemme ystävällisessä ja veljellisessä ilmapiirissä. Jaoimme nykymaailmamme ilot, surut ja ongelmat. Teimme niin pohtien tieteellistä ja teknistä edistystä, terapeuttisia saavutuksia, digiaikakautta, joukkotiedotusvälineitä ja viestintää. Mietiskelimme myös niin monien veljiemme ja sisartemme kokeman köyhyyden, konfliktien ja kärsimyksen määrää eri osissa maailmaa seurauksena kilpavarustelusta, yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta, korruptiosta, epätasa-arvosta, moraalisesta rappiosta, terrorismista, syrjinnästä, ekstremismistä ja monista muista syistä.

Veljellisistä ja avoimista keskusteluistamme ja kohtaamisesta, joka ilmaisi syvää toivoa valoisasta tulevaisuudesta kaikille ihmisille, syntyi ajatus tästä ihmisten veljeyttä käsittelevästä asiakirjasta. Tekstiä on pohdittu rehellisesti ja vakavasti, jotta se olisi yhteinen julistus hyvästä ja vilpittömästä tahdostamme. Asiakirja kutsuu kaikkia ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan ja ihmisten veljeyteen, liittymään yhteen ja työskentelemään yhdessä, jotta se voisi toimia oppaana tuleville sukupolville ja edistää keskinäisen kunnioittamisen kulttuuria tietoisena suuresta jumalallisesta armosta, joka tekee kaikista ihmisistä veljiä ja sisaria.

ASIAKIRJA

Jumalan nimessä, joka loi kaikki ihmiset tasavertaisiksi oikeuksiltaan, velvollisuuksiltaan ja arvokkuudeltaan ja kutsui heidät elämään yhdessä veljinä ja sisarina, täyttämään maan ja tekemään tunnetuiksi hyvyyden, rakkauden ja rauhan arvot.

Viattoman ihmiselämän nimessä, jonka tappamisen Jumala on kieltänyt, vahvistaen, että joka tappaa ihmisen, on kuin se, joka tappaa koko ihmiskunnan, ja joka pelastaa ihmisen, on kuin se, joka pelastaa koko ihmiskunnan.

Köyhien, kurjien, syrjittyjen ja hädänalaisimpien nimessä, joita Jumala on käskenyt meidän auttaa, velvoitteena, jota vaaditaan kaikilta ihmisiltä, mutta erityisesti varakkailta ja hyvinvoivilta.

Orpojen, leskien, pakolaisten ja kodistaan ja maastaan karkotettujen, kaikkien sodan, vainon ja epäoikeudenmukaisuuden uhrien, heikkojen, pelossa elävien, sotavankien ja kidutettujen nimessä, erotuksetta missä osassa maailmaa tahansa.

Kansojen nimessä, jotka ovat menettäneet turvallisuuden, rauhan ja mahdollisuuden elää yhdessä ja joutuneet tuhon, onnettomuuksien ja sodan uhreiksi.

Ihmisten veljeyden nimessä, joka käsittää kaikki ihmiset, yhdistää heidät ja tekee heistä yhdenvertaisia.

Tämän veljeyden nimessä, jota hajottavat ekstremismiä ja jakautumista ajavat politiikat, rajattoman voitontavoittelun järjestelmät tai vihamieliset ideologiset tendenssit, jotka manipuloivat miesten ja naisten tekoja ja tulevaisuutta.

Vapauden nimessä, jonka Jumala on antanut kaikille ihmisolennoille luodessaan heidät vapaiksi ja antaessaan tämän lahjan heille tunnusmerkiksi.

Oikeudenmukaisuuden ja laupeuden nimessä, jotka ovat hyvinvoinnin perusta ja uskon kulmakivi.

Kaikkien hyvän tahdon ihmisten nimessä kaikkialla maailmassa.

Jumalan nimessä ja kaiken edellä sanotun nimessä Al-Azhar al-Sharif ja idän ja lännen muslimit yhdessä katolisen kirkon ja idän ja lännen katolilaisten kanssa julistavat omaksuvansa tiekseen vuoropuhelun kulttuurin, käyttäytymissäännökseen keskinäisen yhteistyön ja menettelytavakseen ja kriteerikseen vastavuoroisen ymmärryksen.

Me – jotka uskomme Jumalaan ja lopulliseen kohtaamiseen hänen kanssaan ja hänen tuomioonsa – kehotamme uskonnollisen ja moraalisen vastuumme perusteella ja tämän asiakirjan kautta itseämme, maailman johtajia samoin kuin kansainvälisen politiikan ja maailmantalouden toimijoita työskentelemään sitkeästi suvaitsevaisuuden kulttuurin ja rauhanomaisen yhteiselon levittämiseksi sekä puuttumaan asioihin mahdollisimman varhain, jotta lopetetaan viattoman veren vuodattaminen ja sodat, konfliktit, ympäristön tuhoutuminen ja moraalinen ja kulttuurinen rappio, jota maailma nykyään kokee.

Kutsumme älykköjä, filosofeja, uskontojen edustajia, taiteilijoita, media-ammattilaisia ja kulttuuri-ihmisiä kaikkialla maailmassa löytämään uudelleen rauhan, oikeudenmukaisuuden, hyvyyden, kauneuden, ihmisten veljeyden ja rinnakkaiselon arvot, vahvistamaan näiden arvojen tärkeyden pelastuksen ankkureina kaikille ja edistämään niitä kaikkialla.

Tämä julistus lähtee liikkeelle nykytodellisuutemme syvällisestä pohdinnasta, sen onnistumisten arvioinnista ja solidaarisuudesta sen kärsimyksiä, katastrofeja ja onnettomuuksia kohtaan. Se uskoo lujasti, että yksi nykymaailman kriisien tärkeimmistä syistä on ihmisen omantunnon turtuminen, etääntyminen uskonnollisista arvoista ja vallitseva individualismi, johon liittyvät materialistiset filosofiat, jotka jumaloivat ihmistä ja asettavat maailmalliset ja aineelliset arvot korkeimpien ja transsendenttien periaatteiden tilalle.

Vaikka tunnustammekin myönteiset askeleet, joita moderni sivilisaatiomme on ottanut tieteen, teknologian, lääketieteen, teollisuuden ja hyvinvoinnin alalla erityisesti kehittyneissä maissa, haluamme korostaa, että noihin historiallisiin saavutuksiin, niin suuria ja arvokkaita kuin ne ovatkin, liittyy sekä moraalista rappiota, joka vaikuttaa kansainväliseen toimintaan, että hengellisten arvojen ja vastuun heikkenemistä. Kaikki tämä vaikuttaa yleiseen turhautumisen, eristäytymisen ja epätoivon tunteeseen, joka johtaa monet joko ateistisen, agnostisen tai uskonnollisen ekstremismin kitaan tai sokeaan ja fanaattiseen ekstremismiin, joka lopulta rohkaisee riippuvuutta ja yksilöllistä tai kollektiivista itsetuhoa.

Historia osoittaa, että uskonnollinen ekstremismi, äärinationalismi ja myös suvaitsemattomuus ovat tuottaneet maailmassa, sekä idässä että lännessä, merkkejä ”osittaisesta kolmannesta maailmasodasta”. Nämä merkit ovat käyneet tuskallisen ilmeisiksi monissa osissa maailmaa ja monissa traagisissa olosuhteissa, tilanteissa, joissa uhrien, leskien ja orpojen tarkkaa lukumäärää ei edes tiedetä. On alueita, joista on tulossa uusien konfliktien näyttämöitä, jännitteitä puhkeaa ja ase- ja ammusvarastoja kerrytetään, ja tämä kaikki globaalissa kontekstissa, jota varjostavat epävarmuus, pettymys, pelko tulevaisuudesta ja jota lyhytnäköiset talousintressit hallitsevat.

Samoin toteamme, että suuret poliittiset kriisit, epäoikeudenmukaiset tilanteet ja luonnonvarojen epäoikeudenmukainen jakautuminen – kun niistä hyötyy vain rikas vähemmistö maan kansojen enemmistön vahingoksi – ovat aiheuttaneet ja jatkuvasti aiheuttavat valtavan määrän köyhiä, sairaita ja kuolleita. Tämä johtaa katastrofaalisiin kriiseihin, joiden uhreiksi useat maat ovat joutuneet huolimatta luonnonvaroistaan ja näille kansakunnille tyypillisistä nuorten ihmisten resursseista. Tällaisten kriisien edessä, jotka johtavat miljoonien lasten kuolemaan – köyhyyden ja nälän riuduttamina – kansainvälisellä tasolla vallitsee hiljaisuus, jota on mahdoton hyväksyä.

Tässä yhteydessä on selvää, kuinka perhe, yhteiskunnan ja ihmiskunnan perustavanlaatuinen ydin, on olennaisen tärkeä lasten synnyttämiseksi, kasvattamiseksi ja kouluttamiseksi ja jotta heille tarjotaan luja moraalikasvatus ja turvallinen koti. Hyökkäys perheinstituutiota vastaan, sen halveksiminen tai sen tärkeän roolin epäileminen on yksi aikamme vaarallisimmista pahuuksista.

Toteamme myös, että on tärkeää herättää uudelleen uskonnollinen tietoisuus ja elvyttää se uusien sukupolvien sydämissä terveen kasvatuksen, moraaliarvojen noudattamisen ja oikeiden uskonnollisten opetusten kautta. Näin voimme vastustaa individualistisia, itsekkäitä ja ristiriitaisia tendenssejä ja radikalismia ja sokeaa ekstremismiä sen kaikissa ilmenemismuodoissa.

Uskontojen ensimmäinen ja tärkein päämäärä on uskoa Jumalaan, kunnioittaa häntä ja kutsua kaikki ihmiset uskomaan, että tämä maailmankaikkeus on riippuvainen sitä hallitsevasta Jumalasta. Hän on Luoja, joka on muovannut meidät jumalallisella viisaudellaan ja antanut meille elämän lahjan suojellakseen sitä. Kenelläkään ei ole oikeutta ottaa pois tuota lahjaa, uhata sitä eikä manipuloida sitä mielensä mukaan. Jokaisen on suojeltava tätä lahjaa sen alusta sen luonnolliseen loppuun saakka. Siksi tuomitsemme kaikki elämää uhkaavat käytännöt, kuten kansanmurhan, terrori-iskut, pakkosiirrot, elinkaupan, abortin ja eutanasian. Samoin tuomitsemme noita käytäntöjä tukevat politiikat.

Lisäksi julistamme lujasti, että uskonnot eivät koskaan saa lietsoa sotaa, vihamielisiä asenteita, vihollisuuksia ja ekstremismiä, eivät myöskään väkivaltaa ja verenvuodatusta. Nuo traagiset todellisuudet ovat seurausta siitä, että uskontojen opetuksista poiketaan. Ne johtuvat uskontojen poliittisesta manipuloinnista ja sellaisten uskonnollisten ryhmien tulkinnoista, jotka historian kuluessa ovat käyttäneet hyväkseen uskonnollisten tunteiden voimaa ihmisten sydämissä saadakseen heidät toimimaan tavalla, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnon totuuden kanssa. Näin tehdään poliittisten, taloudellisten, maailmallisten ja lyhytnäköisten päämäärien saavuttamiseksi. Kehotamme kaikkia lopettamaan uskontojen välineellistämisen vihan, väkivallan, ekstremismin ja sokean fanaattisuuden lietsomiseksi ja olemaan käyttämättä Jumalan nimeä murhien, maastakarkotusten, terrorismin ja sorron oikeuttamiseksi. Pyydämme tätä, koska yhdessä uskomme Jumalaan, joka ei luonut ihmisiä tapettaviksi tai taistelemaan toisiaan vastaan, ei myöskään kidutettaviksi eikä nöyryytettäviksi elämässään ja olosuhteissaan. Kaikkivaltias Jumala ei tarvitse puolustusta kenenkään taholta eikä halua nimeään käytettävän ihmisten terrorisoimiseen.

Tämä asiakirja, aiempien kansainvälisten asiakirjojen mukaisesti, jotka ovat korostaneet uskontojen tärkeää roolia maailmanrauhan rakentamisessa, vahvistaa seuraavat asiat:

• Luja vakaumus, että uskontojen todelliset opetukset kutsuvat meitä pysymään juurtuneina rauhan arvoihin, puolustamaan keskinäisen ymmärryksen, ihmisten veljeyden ja sopusointuisen rinnakkaiselon arvoja, palauttamaan viisauden, oikeudenmukaisuuden ja rakkauden ja herättämään uudelleen uskonnollisen tajun nuorten keskuudessa, jotta tulevia sukupolvia suojellaan materialistiselta ajattelulta ja vaaralliselta rajatonta ahneutta ja välinpitämättömyyttä edistävältä politiikalta, joka perustuu voimakkaamman oikeuteen eikä oikeuden voimaan.
• Vapaus on jokaisen ihmisen oikeus: jokainen nauttii uskon, ajattelun, ilmaisun ja toiminnan vapautta. Uskontojen, ihonvärien, sukupuolten, rotujen ja kielten moninaisuus ja erilaisuus ovat Jumalan tahtomia hänen viisaudessaan, jonka kautta hän loi ihmiset. Tämä jumalallinen viisaus on lähde, josta kumpuaa oikeus uskon vapauteen ja vapauteen olla erilaisia. Siksi on torjuttava se, että ihmisiä pakotetaan kuulumaan tiettyyn uskontoon tai kulttuuriin, samoin sellaisen kulttuurisen elämäntavan pakottaminen, jota toiset eivät hyväksy.
• Laupeuteen perustuva oikeudenmukaisuus on tie, jota on seurattava sen arvokkaan elämän saavuttamiseksi, johon jokaisella ihmisellä on oikeus.
• Vuoropuhelu, ymmärrys ja suvaitsevaisuuden, toisten hyväksymisen ja rauhanomaisen yhteiselon kulttuurin edistäminen vaikuttaisi merkittävästi niiden monien taloudellisten, sosiaalisten, poliittisten ja ympäristöllisten ongelmien vähentämiseen, jotka kuormittavat suurta osaa ihmiskunnasta.
• Vuoropuhelu uskovien kesken tarkoittaa toistensa kohtaamista yhteisten hengellisten, inhimillisten ja sosiaalisten arvojen valtavalla alueella ja sen tuomista esiin levittämällä korkeimpia moraalisia arvoja, joita uskonnot korostavat. Se tarkoittaa myös hyödyttömien keskustelujen välttämistä.
• Jumalanpalveluspaikkojen – synagogien, kirkkojen ja moskeijoiden – suojeleminen on velvoite, jonka uskonnot, inhimilliset arvot, lait ja kansainväliset sopimukset takaavat. Mikä tahansa yritys hyökätä jumalanpalveluspaikkoja vastaan tai uhata niitä väkivaltaisilla hyökkäyksillä, pommituksilla tai tuholla poikkeaa uskontojen opetuksista ja on selvä kansainvälisen oikeuden loukkaus.
• Iljettävä terrorismi, joka uhkaa ihmisten turvallisuutta sekä idässä että lännessä, sekä pohjoisessa että etelässä, kylväen paniikkia, kauhua ja pessimismiä, ei johdu uskonnosta, vaikka terroristit välineellistävät sitä. Pikemminkin se johtuu uskonnollisten tekstien väärien tulkintojen kasaantumisesta ja nälkään, köyhyyteen, epäoikeudenmukaisuuteen, sortoon ja ylpeyteen liittyvistä politiikoista. Siksi on välttämätöntä lopettaa terroristiliikkeiden tukeminen: niiden rahoittaminen, aseiden ja strategian tarjonta ja pyrkimykset oikeuttaa noita liikkeitä jopa median avulla. Kaikkea sellaista on pidettävä kansainvälisenä rikoksena, joka uhkaa turvallisuutta ja maailmanrauhaa. Tuollainen terrorismi on tuomittava kaikissa ilmenemismuodoissaan.
• Kansalaisuuden käsite perustuu yhtäläisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joiden alaisina kaikki nauttivat oikeudenmukaisuudesta. Siksi on tärkeää perustaa yhteiskunnissamme täyden kansalaisuuden käsite ja torjua termin ”vähemmistö” syrjivä käyttö, joka herättää tunteen eristämisestä ja alemmuudesta. Sen väärinkäyttö valmistaa tietä vihollisuudelle ja epäsovulle; se riistää joiltakin syrjityiltä kansalaisilta saavutukset sekä uskonnolliset- ja kansalaisoikeudet.
• Hyvät suhteet idän ja lännen välillä ovat kiistatta välttämättömiä molemmille. Niitä ei voi korvata eikä laiminlyödä, jotta molemmat voivat vastavuoroisesti rikastua toistensa kulttuureista vuorovaikutuksen ja vuoropuhelun kautta. Länsi voi löytää idästä lääkkeitä hengellisiin ja uskonnollisiin sairauksiin, joita vallitseva materialismi aiheuttaa. Ja itä voi löytää lännestä monia elementtejä, jotka auttavat sitä vapautumaan heikkoudesta, jakautumisesta, konflikteista sekä tieteellisestä, teknisestä ja kulttuurisesta rappiosta. On tärkeää kiinnittää huomiota uskonnollisiin, kulttuurisiin ja historiallisiin eroihin, jotka ovat olennainen idän luonnetta, kulttuuria ja sivilisaatiota muovaava tekijä. Samoin on tärkeää vahvistaa perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien sidettä, jotta taataan arvokas elämä kaikille ihmisille idässä ja lännessä, välttäen kaksinaismoralistista politiikkaa.
• On välttämätöntä tunnustaa naisten oikeudet koulutukseen, työhön ja poliittisten oikeuksiensa harjoittamiseen. Lisäksi on työskenneltävä naisten vapauttamiseksi historiallisesta ja sosiaalisesta painolastista, joka on vastoin heidän uskonsa ja arvokkuutensa periaatteita. On myös välttämätöntä suojella naisia seksuaaliselta riistolta ja siltä, että heitä kohdeltaisiin kauppatavarana tai mielihyvän tai taloudellisen voiton tavoittelun välineinä. Siksi on lopetettava kaikki ne epäinhimilliset ja vulgaarit käytännöt, jotka alentavat naisten arvokkuutta. On ponnisteltava niiden lakien muuttamiseksi, jotka estävät naisia täysin nauttimasta oikeuksistaan.
• Perheen ja yhteiskunnan velvollisuuksiin kuuluu suojella lasten perustavanlaatuista oikeutta kasvaa perheympäristössä, saada ravintoa, kasvatusta ja tukea. Nuo oikeudet on taattava ja niitä on suojeltava, jotta niitä ei laiminlyödä eikä kielletä yhdeltäkään lapselta missään osassa maailmaa. Kaikki lasten arvokkuutta ja oikeuksia loukkaavat käytännöt on tuomittava. On yhtä tärkeää valppaasti varoa vaaroja, joille he altistuvat, erityisesti digitaalisessa maailmassa, ja pitää heidän viattomuutensa kauppaamista ja heidän lapseutensa vahingoittamista rikoksena.

• Vanhusten, heikkojen, vammaisten ja sorrettujen oikeuksien puolustaminen on uskonnollinen ja sosiaalinen velvollisuus. Se on taattava ja sitä on puolustettava ankaran lainsäädännön ja asiaankuuluvien kansainvälisten sopimusten toimeenpanon kautta.

Siksi katolinen kirkko ja Al-Azhar yhdessä julistavat ja sitoutuvat toimittamaan tämän asiakirjan viranomaisille, vaikutusvaltaisille johtajille, uskontojen edustajille kaikkialla maailmassa, alueellisille ja kansainvälisille järjestöille, kansalaisjärjestöille, uskonnollisille instituutioille ja johtaville ajattelijoille. Ne sitoutuvat myös tekemään tunnetuiksi tähän julistukseen sisältyviä periaatteita kaikilla alueellisilla ja kansainvälisillä tasoilla pyytäen näiden periaatteiden toteutumista politiikassa, päätöksissä, lakiteksteissä, koulutusohjelmissa ja viestintämateriaaleissa.

Al-Azhar ja katolinen kirkko pyytävät, että tämä asiakirja olisi tutkimuksen ja harkinnan kohteena kaikissa kouluissa, yliopistoissa ja kasvatus- ja koulutusinstituutioissa, jotta se auttaisi kasvattamaan uusia sukupolvia tuomaan hyvyyttä ja rauhaa toisille ja puolustamaan kaikkialla sorrettujen ja vähäisimpien veljiemme ja sisartemme oikeuksia.

Päätteeksi toivomme, että tämä julistus

• olisi kutsu sovintoon ja veljeyteen kaikkien uskovien kesken, uskovien ja ei-uskovien ja kaikkien hyvän tahdon ihmisten kesken;
• että se vetoaisi jokaiseen rehelliseen omatuntoon, joka torjuu valitettavan väkivallan ja sokean ekstremismin; että se vetoaisi kaikkiin niihin, jotka vaalivat suvaitsevaisuuden ja veljeyden arvoja, joita uskonnot edistävät ja rohkaisevat;
• että se olisi todiste siitä, kuinka suurta on usko Jumalaan, joka yhdistää jakautuneet sydämet ja korottaa ihmisen sielun;
• että se olisi merkki läheisyydestä idän ja lännen, pohjoisen ja etelän välillä ja kaikkien niiden välillä, jotka uskovat, että Jumala on luonut meidät ymmärtämään toisiamme, tekemään yhteistyötä toistemme kanssa ja elämään veljinä ja sisarina, jotka rakastavat toisiaan.

Tätä me toivomme ja tähän pyrimme tarkoituksena saavuttaa yleismaailmallinen rauha, josta kaikki ihmiset voivat nauttia tässä elämässä.

Abu Dhabi, 4. helmikuuta 2019

Al-Azharin suurimaami
Ahmad Al-Tayyeb