20.1.2019

Liturgisessa kalenterissa 20.1.2019 on kirkkovuoden 2. sunnuntai; on kuitenkin mahdollista siirtää hiippakunnan ja koko Suomen suojelijan pyhän Henrikin juhlapyhän (19.1.) vietto tälle sunnuntaille.

Jos vietetään pyhän Henrikin juhlapyhän messua:

Ensimmäinen lukukappale (Sir. 45:12-20, 4-5)

Hänen uskollisuutensa ja nöyryytensä tähden Herra pyhitti hänet, valitsi hänet kaikkien joukosta.

Luemme Sirakin kirjasta.

Aaron sai turbaaninsa päälle kultaruusukkeen, otsakorun, jossa oli pyhä sinettikaiverrus; se oli voiman ja kunnian ylväs merkki, silmien ilo taidokkuudessaan ja kauneudessaan. Ennen häntä ei sellaista kauneutta ollut, eikä vieras ole koskaan sitä pukua kantanut, vaan hänen poikansa ja jälkeläisensä polvesta polveen. Aaronin ruokauhri poltetaan kokonaisuudessaan, ja tämä tapahtuu päivittäin kaksi kertaa. Mooses vihki hänet virkaan ja voiteli hänet pyhällä öljyllä, ja tästä tuli hänelle ja hänen jälkeläisilleen ikuinen liitto, joka pysyy yhtä kauan kuin taivas. Hänen tuli pappina palvella Jumalaa ja siunata kansaa hänen nimessään. Herra valitsi kaikkien joukosta juuri hänet uhraamaan pyhiä polttouhreja, suitsuttamaan suloisesti tuoksuvaa savua muistutukseksi Herralle ja kansan syntien sovitukseksi. Käskyillään Herra antoi hänelle vallan tulkita säädöksiä ja määräyksiä ja opettaa säädökset Jaakobille, saattaa Israelin tietoon Herran laki. Hän sai autiomaassa vastaansa toisen heimon miehiä, jotka olivat hänelle kateellisia: Datanin ja Abiramin miehet ja Korahin joukon, joita kaikkia ajoi katkera viha. Herra näki sen ja suuttui. Hehkuvassa vihassaan hän tuhosi heidät, teki kansan nähden tunnusteon ja poltti heidät tulensa liekeissä. Herra jakoi yhä enemmän Aaronille kunniaansa, antoi hänelle oman perintöosan: hän sai ensimmäisen sadon parhaat hedelmät, ja ennen muuta hän sai kyllälti leipää.

Hänen uskollisuutensa ja nöyryytensä tähden Herra pyhitti hänet, valitsi hänet kaikkien joukosta. Herra salli hänen kuulla äänensä, johdatti hänet tummaan pilveen ja antoi kasvotusten hänelle käskynsä, elämän ja ymmärryksen lain, jotta hän opettaisi sen säännökset Jaakobille, sen ohjeet ja määräykset Israelille.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai:

Ensimmäinen lukukappale (Viis. 3:1-9)

Niin kuin alttarilla poltettavan uhrilahjan hän otti heidät vastaan.

Luemme Viisauden kirjasta.

Oikeamielisten sielut ovat Jumalan kädessä, eikä mikään kärsimys enää ulotu heihin. Ymmärtämättömien silmissä he ovat kuolleita, ja heidän poismenoaan pidetään onnettomuutena, heidän lähtöään täältä perikatona, mutta he ovat päässeet rauhaan. Ihmisten mielestä kuolema oli heille rangaistus, mutta he olivat täynnä kuolemattomuuden toivoa. Kevyesti heitä kuritettiin – runsaasti heitä siunataan. Jumala pani heidät kokeeseen ja havaitsi heidät kelvollisiksi. Niin kuin kultaa sulatusuunissa hän tutki ja koetteli heitä, niin kuin alttarilla poltettavan uhrilahjan hän otti heidät vastaan. Kun tilinteon hetki koittaa, he loistavat kirkkaasti, leimahtavat kuin kipinä olkilyhteessä. He saavat hallintaansa maailman kansat, he jakavat niille oikeutta, ja Herra on iäti heidän kuninkaansa. Ne, jotka turvaavat Herraan, ymmärtävät totuuden, ne, jotka pysyvät uskollisena rakkaudessa, saavat sijansa hänen luonaan. Hänen pyhiensä osaksi tulee armo ja laupeus, hän pitää valituistaan huolen.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 126:1-2ab, 2cd-3, 4-5, 6. – 6)

Kertosäe:  Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat.

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,
se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua
ja riemu kajahti huuliltamme. Kertosäe

Silloin sanoivat vieraat kansat:
”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot,
niistä me saamme iloita. Kertosäe

Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat. Kertosäe

Jotka itkien menevät kylvämään
vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin
lyhteet sylissään. Kertosäe

tai:

(Ps. 124:2-3, 4-5, 7b-8. ‒ 7a)

Kertosäe:    Me pääsimme pakoon kuin lintu pyytäjän paulasta.

Ellei Herra olisi ollut puolellamme,
kun viholliset hyökkäsivät kimppuumme,
meidät olisi nielty elävältä,
kun heidän vihansa myrsky nousi. Kertosäe

Vedet olisivat meidät vieneet,
tulvan aallot peittäneet,
vyöryvät vedet hukuttaneet. Kertosäe

Paula katkesi, ja me pääsimme irti.
Meidän apumme on Herran nimessä,
hänen, joka on luonut taivaan ja maan. Kertosäe

Toinen lukukappale (2. Kor. 5:14-20)

Jumala uskoi meille sovituksen viran.

Luemme apostoli Paavalin toisesta kirjeestä korinttilaisille.

Veljet, Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.

Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Kristuksessa Jumala sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai:

Toinen lukukappale (Room. 8:31b-39)

Ei kuolema eikä elämä voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille.

Veljet, jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala ‒ mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus ‒ mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.”

Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Pyhän Henrikin sekvenssi (Coetus noster), vapaaehtoinen

Soikoon riemu, pyhä, suuri,
Henrikin on juhla juuri,
jalo paimen, uskon muuri,
meille tarjoo riemun tään.

Taivaan ase armoitettu,
valikoitu, ylennetty,
kaunistettu, korotettu
kunnioista ylimpään.

Britanniassa syntyi hän,
sai Herran armon väkevän;
johdatuksest’ Ylimmän
piispaksi hän vihittiin.

Kuulu paimen Upsalan,
sankar’ uskon oikean,
sovassa ristin sotijan
Suomessa hän surmattiin.

Niin moni merkki, ilmestys
osoittaa, ett’ on pyhimys
hän jalo, että Jumalaa,

jot’ alttiisti hän palveli,
rakasti ja julisti,
palvella tulee, rakastaa.

Herran marttyyri, oot vaivas
palkkaa, jonk’ on pannut taivas,
korkeint’ ikikunniassa,
pyhäin seuras ihanassa
korotettu nauttimaan.

Meidät, jotka riemukkaina
kilvan kiitämme sua aina,
seuraan enkeleitten saata,
ilohon, jok’ ei voi laata,
autuaitten asumaan. Aamen.

Halleluja

Halleluja. Halleluja.
Hurskas esipaimenemme ja suojelijamme,
Henrik, jalo veritodistaja,
tee meidät osallisiksi kruunustasi oikeaa tietä kulkien.
Halleluja.

Evankeliumi (Joh. 4:34-39a)

Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai:

Evankeliumi (Matt. 10:28-33)

Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Jos vietetään kirkkovuoden 2. sunnuntain messua:

Ensimmäinen lukukappale (Jes. 62:1-5)

Sulhanen iloitsee morsiamestaan.

Luemme profeetta Jesajan kirjasta.

Siionin tähden minun on puhuttava, Jerusalemin takia en voi vaieta, ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko ja pelastus kuin leimuava soihtu, ennen kuin kansat näkevät sinun vanhurskautesi ja kuninkaat sinun kirkkautesi.

Sinä saat uuden nimen, jonka Herra itse lausuu julki, ja sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä, kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa. Ei sinun nimesi enää ole Hylätty eikä maasi nimi Hedelmätön, vaan sinun nimesi on oleva Rakastettuni ja maasi nimi Puolisoni, sillä Herra rakastaa sinua ja ottaa sinun maasi puolisokseen.

Niin kuin nuorukainen ottaa neidon vaimokseen, niin sinun lapsesi ottavat sinut omakseen, niin kuin sulhanen iloitsee morsiamestaan, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 96:1-2a, 2b-3, 7-8a, 9-10ac. ‒3)

Kertosäe:                      Ilmoittakaa Herran ihmetekoja kaikille kansoille.

Laulakaa Herralle uusi laulu!
Laula Herralle, maa,
laulakaa Herralle, maan asukkaat!
Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! Kertosäe

Kertokaa päivästä päivään
ilosanomaa hänen avustaan.
Julistakaa hänen kunniaansa,
ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kaikille kansoille. Kertosäe

Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herra,
tunnustakaa Herran kunnia ja voima,
tunnustakaa hänen nimensä kunnia! Kertosäe

Kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa eteen!
Vaviskoon koko maa ja pelätköön häntä.
Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!
Oikeutensa mukaan hän tuomitsee kansoja. Kertosäe

Toinen lukukappale (1. Kor. 12:4-11)

Yksi ja sama Henki jakaa kullekin lahjansa niin kuin tahtoo.

Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille.

Veljet, armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Halleluja (vrt. 2. Tess. 2:14)

Halleluja. Halleluja.
Evankeliumin kautta Jumala kutsui meidät
Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden omistamiseen.
Halleluja.

Evankeliumi (Joh. 2:1-11)

Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Siihen aikaan vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”

Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”

Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

21.1.2019 ma pyhä Agnes, neitsyt ja marttyyri, muistopäivä

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 5:1-10)

Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta, ja ihmisiä hänet myös asetetaan edustamaan Jumalan edessä, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien sovittamiseksi. Koska hän itsekin on heikko, hän osaa kohdella ymmärtävästi tietämättömiä ja erehtyviä, ja heikkoutensa tähden hänellä on myös velvollisuus uhrata syntiuhreja yhtä lailla itsensä kuin kansan puolesta. Kukaan ei itse ota tätä arvoa itselleen, vaan ylipapin kutsuu Jumala, joka kutsui jo Aaronin. Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan hänet korotti se, joka sanoi hänelle: ”Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin”, ja toisessa paikassa: ”Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.”

Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus. Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia. Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I ‒ vuoropsalmi (Ps. 110:1, 2, 3, 4. – 4bc)

Kertosäe:       Sinä olet pappi ikuisesti,
sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.

Herra sanoo minun herralleni: ”Istu oikealle puolelleni.
Minä kukistan vihollisesi,
panen heidät jalkojesi alle,
korokkeeksi valtaistuimesi eteen.” Kertosäe

Herra, Siionin valtias,
ojentaa sinulle hallitsijan sauvan.
Ulottukoon sinun mahtisi
myös vihollistesi yli! Kertosäe

Nyt sinulla on valta,
kansasi seuraa sinua yhtenä miehenä.
Pyhillä vuorilla minä sinut synnytin,
sinä synnyit kuin kaste aamuruskon helmasta. Kertosäe

Näin on Herra vannonut,
eikä hän valaansa peruuta:
”Sinä olet pappi ikuisesti,
sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.” Kertosäe

Halleluja (Hepr. 4:12)

Halleluja. Halleluja.
Jumalan sana on elävä ja väkevä.
Se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 2:18-22)

Sulhanen on heidän kanssaan.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: ”Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?” Jeesus vastasi: ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen otetaan heiltä pois, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

22.1.2019 ti arkipäivän messu tai pyhä Vincentius, diakoni ja marttyyri

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 6:10-20)

Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, ei Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä. Hartaasti vain odotamme, että te itse kukin loppuun asti yhtä innokkaasti haluatte kokea yhteisen toivomme täyttymisen. Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut.

Antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi omaan nimeensä, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen hän olisi vannonut. Hän lupasi: ”Minä siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle runsaasti jälkeläisiä”, ja kärsivällisesti odotettuaan Abraham sai, mitä hänelle oli luvattu.

Ihmiset vannovat jonkun itseään suuremman nimeen. Vala merkitsee heille asian vahvistusta, se lopettaa kaikki vastaväitteet. Siksi myös Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu. Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan, joissa hän, Jumala, ei voi valehdella, hän tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni, kun hän oli tullut ylipapiksi, jonka pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 111:1-2, 4-5, 9+10c. – 5b)

Kertosäe:                       Herra muistaa liittonsa ikuisesti.

tai:                                  Halleluja.

Koko sydämestäni minä ylistän Herraa
oikeamielisten joukossa, seurakunnan keskellä.
Suuret ovat Herran teot!
Joka niitä rakastaa, tutkii niitä. Kertosäe

Iäti muistettavia ovat ihmeet, jotka hän on tehnyt.
Anteeksiantava ja laupias on Herra!
Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät,
hän muistaa liittonsa ikuisesti. Kertosäe

Hän lähetti kansalleen lunastuksen,
hän sääti liittonsa ikuiseksi.
Hänen nimensä on pyhä ja pelottava.
Hänen ylistyksensä pysyy iankaikkisesti. Kertosäe

Halleluja (vrt. Ef. 1:17-18)

Halleluja. Halleluja.
Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä
valaiskoon meidän sydämemme silmät näkemään,
millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 2:23-28)

Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.” Ja Jeesus sanoi heille: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

23.1.2019 ke arkipäivän messu

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 7:1-3, 15-17)

Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, Melkisedek oli Salemin kuningas ja Korkeimman Jumalan pappi. Kun Abraham oli paluumatkalla lyötyään kuninkaat, Melkisedek tuli häntä vastaan ja siunasi hänet, ja Abraham antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliistaan. Hän on ensinnäkin ”vanhurskauden kuningas”, mitä hänen nimensä merkitsee, ja lisäksi Salemin kuningas eli ”rauhan kuningas”. Hänellä ei ole isää, ei äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ole alkua eikä loppua. Hänet on kuvattu Jumalan Pojan kaltaiseksi, ja hän pysyy pappina ainaisesti. Asia käy vielä selvemmäksi silloin kun nousee toinen pappi, joka Melkisedekin tavoin ei ole saanut virkaansa inhimillistä syntyperää koskevan lain käskyn mukaan vaan häviämättömän elämänsä voimasta. Hänestä kirjoitukset todistavat: ”Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 110:1, 2, 3, 4. – 4bc)

Kertosäe:      Sinä olet pappi ikuisesti,
sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.

Herra sanoo minun herralleni: ”Istu oikealle puolelleni.
Minä kukistan vihollisesi,
panen heidät jalkojesi alle,
korokkeeksi valtaistuimesi eteen.” Kertosäe

Herra, Siionin valtias,
ojentaa sinulle hallitsijan sauvan.
Ulottukoon sinun mahtisi
myös vihollistesi yli! Kertosäe

Nyt sinulla on valta,
kansasi seuraa sinua yhtenä miehenä.
Pyhillä vuorilla minä sinut synnytin,
sinä synnyit kuin kaste aamuruskon helmasta. Kertosäe

Näin on Herra vannonut,
eikä hän valaansa peruuta:
”Sinä olet pappi ikuisesti,
sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.” Kertosäe

Halleluja (vrt. Matt. 4:23)

Halleluja. Halleluja.
Jeesus julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta
ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 3:1-6)

Kumpi on sapattina luvallista, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus meni taas synagogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: ”Astu esiin”, ja kysyi sitten fariseuksilta: ”Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?” He eivät vastanneet mitään. Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.” Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät heti Herodeksen kannattajien kanssa suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

24.1.2019 to pyhä Frans Salesilainen, piispa ja kirkonopettaja, muistopäivä

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (Hepr. 7:25 – 8:6)

Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, Jeesus pystyy täydellisesti pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan. Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä. Laki tekee ylipappeja ihmisistä, jotka ovat heikkoja, mutta lakia myöhemmin vannottu vala nostaa ylipapiksi Jumalan Pojan, joka on saavuttanut ikuisen täydellisyyden.

Tulemme nyt asian ytimeen: Meillä on ylipappi, joka on asettunut taivaissa istuimelleen Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle. Hän toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse.

Jokainen ylipappi asetetaan tuomaan lahjoja ja uhreja Jumalalle, ja siksi myös meidän ylipapillamme tulee olla tuotavana uhrinsa. Jos hän olisi maan päällä, hän ei olisi edes pappi, koska täällä ovat jo ne, jotka tuovat lain määräämät uhrilahjat. Heidän palveluksensa on kuitenkin vain taivaallisen palveluksen kuva ja varjo. Sanottiinhan Moosekselle, kun hänen oli määrä valmistaa teltta: ”Pidä huoli siitä, että teet kaiken sen esikuvan mukaan, jonka sait nähdä vuorella.” Mutta meidän ylipappimme on saanut paljon tärkeämmän tehtävän, yhtä paljon tärkeämmän kuin on se liitto, jonka välittäjä hän on. Se liitto on suurempi, koska se perustuu suurempiin lupauksiin.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I ‒ vuoropsalmi (Ps. 40:7-8a, 8b-9, 10, 17. – vrt. 8b+9a)    

Kertosäe:        Nyt olen tullut, Herra, täyttääkseni tahtosi.

Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua,
polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä,
mutta sinä teit minulle kuulevat korvat.
Siksi minä sanoin: ”Nyt olen tullut, Herra.” Kertosäe

”Kirjaan on kirjoitettu,
mitä minun pitää tehdä.
Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi,
sinun lakisi on minun sydämessäni.” Kertosäe

Minä julistan sinun vanhurskauttasi
temppeliin kokoontuneelle kansalle,
en lakkaa siitä puhumasta.
Herra, sinä tiedät sen! Kertosäe

Ne, jotka kysyvät tahtoasi,
iloitkoot ja riemuitkoot sinusta.
Ne, jotka rakastavat sinun pelastustasi,
saakoot aina sanoa: ”Suuri on Herra!” Kertosäe

Halleluja (vrt. 2. Tim. 1:10)

Halleluja. Halleluja.
Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on kukistanut kuoleman
ja tuonut valoon elämän evankeliumin kautta.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 3:7-12)

Saastaiset henget huusivat: ”Sinä olet Jumalan Poika!” Mutta hän varoitti niitä paljastamasta häntä.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus siirtyi opetuslastensa kanssa järven rannalle, ja sinne kerääntyi suuri joukko ihmisiä. Heitä tuli Galileasta, Juudeasta ja Jerusalemista, Idumeasta ja Jordanin takaa sekä Tyroksen ja Sidonin seudulta. Heitä tuli suurin joukoin hänen luokseen, kun he kuulivat, mitä kaikkea hän teki. Jeesus käski opetuslastensa pitää venettä varalla, jottei hän jäisi väkijoukon jalkoihin. Hän näet oli parantanut monia, ja niin kaikki, joilla oli vaivoja, tungeksivat häntä kohti yrittäen koskettaa häntä. Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat: ”Sinä olet Jumalan Poika!” Mutta hän varoitti ankarasti niitä paljastamasta häntä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

25.1.2019 pe pyhän apostoli Paavalin kääntymys, juhla

Ensimmäinen lukukappale (Ap.t. 22:3-16)

Nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois, huuda avuksi Jeesuksen nimeä.

Luemme Apostolien teoista.

Niinä päivinä Paavali sanoi väkijoukolle: ”Minä olen juutalainen. Olen syntynyt Kilikian Tarsoksessa mutta kasvanut tässä kaupungissa. Gamalielin oppilaana minut on kasvatettu isiemme lain kaikkien vaatimusten mukaan. Kiivaasti minä taistelin Jumalan puolesta, juuri niin kuin te kaikki tänään teette. Minä olin tälle tielle lähteneiden verivihollinen ja vainosin heitä, pidätin miehiä ja naisia ja toimitin heidät vankilaan. Tämän voi ylipappi ja koko vanhimpien neuvosto todistaa. Heiltä minä myös sain valtuudet, Damaskoksen veljille osoitetut kirjeet, kun lähdin sinne vangitsemaan siellä olevia kristittyjä ja tuomaan heidät Jerusalemiin rangaistaviksi.

Mutta matkalla, kun jo olin lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti puolenpäivän aikaan yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni. Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ Minä kysyin: ’Herra, kuka sinä olet?’ Ääni vastasi: ’Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.’ Ne, jotka olivat kanssani, näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui. Minä kysyin: ’Herra, mitä minun tulee tehdä?’ Herra sanoi minulle: ’Nouse ja mene Damaskokseen. Siellä saat kuulla kaiken, mitä sinun tehtäväksesi on määrätty.’ Minä en nähnyt mitään, koska kirkas valo oli sokaissut minut, ja siksi matkatoverieni oli talutettava minua. Niin sitten saavuin Damaskokseen.

Siellä oli Ananias, hurskas ja lakia noudattava mies, jota kaikki kaupungin juutalaiset pitivät arvossa. Hän tuli luokseni ja sanoi: ’Saul, veljeni, palautukoon näkösi!’ Samassa näköni palasi ja näin hänet. Hän sanoi: ’Isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan tahtonsa, näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen oman äänensä. Sinusta tulee hänen todistajansa, sinä kerrot kaikille ihmisille, mitä olet nähnyt ja kuullut. Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.'”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai:

Ensimmäinen lukukappale (Ap.t. 9:1-22)

Saat kuulla, mitä sinun on tehtävä.

Luemme Apostolien teoista.

Niinä päivinä Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan. Hän meni ylipapin luo ja pyysi tältä Damaskoksen synagogille osoitettuja kirjeitä, jotka valtuuttaisivat hänet vangitsemaan tuolle tielle lähteneet, sekä miehet että naiset, ketkä vain käsiinsä saisi, ja tuomaan heidät Jerusalemiin.

Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Hän kysyi: ”Herra, kuka sinä olet?” Ääni vastasi: ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä.”

Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään. Saul nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään. Toiset veivät hänet Damaskokseen kädestä taluttaen. Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut.

Damaskoksessa oli Ananias-niminen opetuslapsi. Herra puhutteli häntä näyssä: ”Ananias!” ”Tässä olen, Herra”, hän vastasi. Herra sanoi: ”Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee, ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin.” Ananias vastasi: ”Herra, minä olen monilta kuullut, kuinka paljon pahaa se mies on Jerusalemissa tehnyt sinun pyhillesi. Tännekin hän on tullut ylipappien valtuuttamana vangitsemaan kaikki, jotka huutavat avuksi sinun nimeäsi.” Mutta Herra sanoi hänelle: ”Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden.”

Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: ”Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut ‒ Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä.” Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin. Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui.

Saul viipyi jonkin aikaa Damaskoksessa opetuslasten luona. Hän alkoi heti synagogissa julistaa, että Jeesus on Jumalan Poika. Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, olivat ihmeissään. He sanoivat: ”Eikö tämä sama mies pyrkinyt Jerusalemissa tuhoamaan ne, jotka huutavat avuksi Jeesuksen nimeä? Eikö hän tännekin tullut vangitakseen heidät ja viedäkseen ylipappien eteen?” Mutta Saul sai yhä enemmän voimaa. Vääjäämättömin todistein hän osoitti, että Jeesus on Kristus, ja saattoi näin Damaskoksen juutalaiset hämmennyksen valtaan.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 117:1, 2. – Mark. 16:15)

Kertosäe:    Menkää kaikkialle maailmaan
ja julistakaa evankeliumia.

tai:         Halleluja.

Kiittäkää Herraa, kaikki kansat!
Ylistäkää häntä, kansakunnat! Kertosäe

Rajaton on hänen rakkautensa,
iäti hän on meille uskollinen. Kertosäe           

Halleluja (vrt. Joh. 15:16)

Halleluja. Halleluja.
Minä valitsin teidät maailmasta, sanoo Herra,
että lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.
Halleluja.

Evankeliumi (Mark. 16:15-18)

Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumia.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus ilmestyi yhdelletoista opetuslapselle ja sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

26.1.2019 la la pyhät Timoteus ja Titus, piispat, muistopäivä

Ensimmäinen lukukappale (2. Tim. 1:1-8)

Muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on.

Luemme apostoli Paavalin toisesta kirjeestä Timoteukselle.

Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli Jumalan tahdosta, sen lupauksen mukaisesti, jonka olemme saaneet elämästä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tervehtii rakasta poikaansa Timoteusta. Isän Jumalan ja Herramme Kristuksen Jeesuksen armo, laupeus ja rauha sinulle!

Minä kiitän Jumalaa, jota palvelen omatunto puhtaana, niin kuin jo esivanhempani ovat tehneet, ja muistan sinua rukouksissani lakkaamatta, päivin ja öin. Kun muistan kyyneleesi, tahtoisin taas nähdä sinut, jotta saisin sydämeni pohjasta iloita. Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma.

Siksi muistutan sinua, että puhaltaisit täyteen liekkiin Jumalan armolahjan, jonka sait silloin kun minä panin käteni sinun päällesi. Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. Älä siis häpeä todistaa Herrastamme äläkä häpeä minua, joka olen hänen takiaan vangittuna, vaan kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai:

Ensimmäinen lukukappale (Tit. 1:1-5)

Paavali tervehtii Titusta, todellista poikaansa yhteisessä uskossamme.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä Titukselle.

Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli, tervehtii Titusta, todellista poikaansa yhteisessä uskossamme. Isän Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen armo ja rauha sinulle!

Apostolina olen saanut tehtäväkseni auttaa Jumalan valittuja uskomaan, tuntemaan pyhän totuuden ja toivoen odottamaan ikuista elämää. Tämän on Jumala luvannut ennen aikojen alkua, ja hän pysyy sanassaan. Kun oikea aika oli tullut, hän ilmoitti sanansa siinä julistuksessa, joka uskottiin minulle Jumalan, meidän pelastajamme, käskystä.

Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit siellä kaiken, mikä vielä oli järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat niiden ohjeiden mukaan, jotka annoin sinulle.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 96:1-2a, 2b-3, 7-8a, 10. ‒ 3b)

Kertosäe:                      Ilmoittakaa Herran ihmetekoja kaikille kansoille.

Laulakaa Herralle uusi laulu!
Laula Herralle, maa,
laulakaa Herralle, maan asukkaat!
Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! Kertosäe

Kertokaa päivästä päivään
ilosanomaa hänen avustaan.
Julistakaa hänen kunniaansa,
ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kaikille kansoille. Kertosäe

Maan kaikki kansat, tunnustakaa Herra,
tunnustakaa Herran kunnia ja voima,
tunnustakaa hänen nimensä kunnia! Kertosäe

Julistakaa kaikkien kansojen kuulla:
Herra on kuningas!
Hän loi maan, joka pysyy eikä horju.
Oikeutensa mukaan hän tuomitsee kansoja. Kertosäe

Halleluja (Luuk. 4:18)

Halleluja. Halleluja.
Herra on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta.
Halleluja.

Evankeliumi (Luuk. 10:1-9)

Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä. Hän sanoi heille: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle kodille.’ Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen. Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.'”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Iltamessu seuraavasta sunnuntaista.