Lukukappaleet 21.7.2019 alkavalle viikolle



21.7.2019 Kirkkovuoden 16. sunnuntai – vuosi C

Ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 18:1-10a)

Herra, älä kulje palvelijasi ohi.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti. Hän sanoi: ”Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi. Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa? Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Levähtääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo.” He sanoivat: ”Hyvä on, tee niin.”

Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: ”Hae joutuin kolme vakallista parhaita vehnäjauhoja, tee taikina ja leivo leipiä!” Sitten hän kiiruhti karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmistamaan ateriaa. Hän toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, asetti ruoan vieraittensa eteen ja jäi puun alle seisomaan ja palvelemaan heitä heidän syödessään.

Miehet kysyivät Abrahamilta: ”Missä on vaimosi Saara?” Hän vastasi: ”Tuolla teltassa.” Silloin yksi heistä sanoi: ”Ensi vuonna minä palaan sinun luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin on vaimollasi Saaralla poika.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 15:2-3a, 3bc-4ab, 5. ‒ 1a)

Kertosäe:                            Herra, kuka saa tulla sinun temppeliisi?

Se, joka on rehellinen ja tekee oikein,
jonka sydän on vilpitön ja puheet totta,
ja joka ei panettele. Kertosäe

Se, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa
eikä saata naapuriaan huonoon huutoon,
joka kaihtaa kunniattomia
mutta pitää arvossa Herraa pelkääviä. Kertosäe

Se, joka ei vaadi lainasta korkoa
eikä ota lahjusta viattoman vahingoksi.
Hyvin käy sen, joka näin elää. Kertosäe

Toinen lukukappale (Kol. 1:24-28)

Salaisuus, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, on nyt paljastettu pyhille.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä kolossalaisille.

Veljet, nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on kirkko. Minusta on tullut sen palvelija, kun Jumala suunnitelmansa mukaisesti uskoi minun tehtäväkseni ilmoittaa teille täydellisesti sanansa, salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen. Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Halleluja (vrt. Luuk. 8:15)

Halleluja. Halleluja.
Autuaita ne, jotka puhtain ja ehein sydämin säilyttävät Jumalan sanan
ja kestävinä tuottavat satoa.
Halleluja.

Evankeliumi (Luuk. 10:38-42)

Martta otti hänet vieraakseen. Maria on valinnut hyvän osan.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan Jeesus tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

22.7.2019 ma pyhä Maria Magdalena, juhla

Ensimmäinen lukukappale (Laul. l. 3:1-4a)

Löysin hänet, jota rakastan!

Luemme Laulujen laulusta.

Näin sanoo neito: ”Yöllä, kun lepäsin vuoteellani, minä kaipasin häntä, jota rakastan. Etsin häntä, mutta en löytänyt. Silloin päätin: minä lähden ulos, kierrän kaupungin kadut ja torit, etsin sieltä häntä, jota rakastan. Minä lähdin etsimään, mutta en löytänyt. Vastaani tuli vartijoita öisellä kierroksellaan. Minä kysyin heiltä: ”Oletteko nähneet häntä, jota rakastan?” Mutta kun jatkoin kulkuani, heti löysin hänet, jota rakastan!”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

tai:

Ensimmäinen lukukappale (2. Kor. 5:14-17)

Emme enää tunne Kristusta pelkästään inhimilliseltä kannalta.

Luemme apostoli Paavalin toisesta kirjeestä korinttilaisille.

Veljet, Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.

Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 63:2, 3-4, 5-6, 8-9. ‒ 2b)

Kertosäe:                           Sieluni janoaa sinua, Jumalani.

Jumala, minun Jumalani, sinua minä odotan.
Sieluni janoaa sinua,
ruumiini ikävöi sinua
ja uupuu autiomaassa ilman vettä. Kertosäe

Pyhäkössä saan nähdä sinut,
kokea sinun voimasi ja kirkkautesi.
Suurempi kuin elämä on sinun armosi.
Minun huuleni ylistävät sinua. Kertosäe

Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän,
minä kohotan käteni sinun nimeesi.
Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa,
ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin. Kertosäe

Sinä olet tullut avukseni,
ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.
Koko voimallani minä tarraudun sinuun,
ja sinun oikea kätesi tukee minua. Kertosäe

Halleluja

Halleluja. Halleluja.
Sano meille, Maria, mitä näit tiellä?
Näin elävän Kristuksen haudan ja ylösnousseen kunnian.
Halleluja.

Evankeliumi (Joh. 20:1, 11-18)

Minä olen nähnyt Herran ja hän sanoi minulle näin.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Johanneksen mukaan.

Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?” Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.”

Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Maria.” Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” ‒se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene veljieni luo ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”

Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

23.7.2019 ti arkipäivän messu

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (2. Moos. 14:21 – 15:1)

Israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin.

Luemme Toisesta Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Mooses kohotti kätensä merta kohti, ja Herra pani meren väistymään syrjään nostamalla ankaran itätuulen, joka puhalsi koko yön. Näin hän muutti meren kuivaksi maaksi. Vedet jakautuivat kahtia, ja kun israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, vedet olivat muurina kummallakin puolen. Egyptiläiset lähtivät takaa-ajoon, ja faraon kaikki hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen seurasivat israelilaisten perässä keskelle merta. Mutta aamuyöstä Herra katsoi tuli- ja pilvipatsaasta egyptiläisiin päin ja saattoi heidän joukkonsa sekasortoon. Hän antoi heidän vaunujensa pyörien juuttua kiinni, niin että ajaminen kävi vaikeaksi. Silloin egyptiläiset sanoivat: ”Meidän on lähdettävä pakoon! Herra sotii israelilaisten puolella meitä vastaan!”

Herra sanoi Moosekselle: ”Ojenna kätesi merta kohti, niin vedet palaavat egyptiläisten, heidän sotavaunujensa ja heidän vaunumiestensä päälle.” Mooses ojensi kätensä merta kohti, ja aamunkoitteessa meri palasi entiselle paikalleen. Se tuli pakenevia egyptiläisiä vastaan, ja Herra pyyhkäisi heidät meren aaltojen sekaan. Vedet palasivat ja peittivät vaunut ajajineen, faraon koko sotajoukon, joka oli seurannut israelilaisia mereen, eikä heistä jäänyt henkiin ainoatakaan. Mutta israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa maata pitkin, ja vedet olivat muurina heidän kummallakin puolellaan.

Näin Herra pelasti sinä päivänä Israelin Egyptin käsistä, ja israelilaiset saivat nähdä egyptiläisten makaavan kuolleina meren rannalla. Ja kun israelilaiset näkivät, miten Herran käsi oli lyönyt Egyptin, he pelkäsivät Herraa ja uskoivat häneen ja hänen palvelijaansa Moosekseen.

Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän ylistyslaulun: ”Minä laulan ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen suisti!”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (2. Moos. 15:8-9, 10+12, 17. – 1a)

Kertosäe:               Laulakaamme ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri.

Sinun vihasi henkäys sai vedet kasautumaan.
Vyöryvät aallot seisoivat paikoillaan kuin muuri,
syvyyksien vedet jähmettyivät keskellä merta.
Vihollinen sanoi: ”Minä ajan heitä takaa, otan heidät kiinni,
käyn saaliin kimppuun, saan kaikkea mielin määrin.
Minä paljastan miekkani, minä tuhoan heidät.” Kertosäe

Sinä puhalsit jälleen,
ja meri peitti heidät.
Vyöryviin vesiin he upposivat kuin lyijy.
Sinä ojensit oikean kätesi, ja maa nielaisi heidät. Kertosäe

Sinä viet heidät perille,
annat heidän juurtua omaan maahasi,
vuorelle, jolle teit asumuksesi, Herra,
sinun pyhäkköösi, jonka kätesi ovat perustaneet. Kertosäe

Halleluja (Joh. 14:23)

Halleluja. Halleluja.
Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani, sanoo Herra.
Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen.
Halleluja.

Evankeliumi (Matt. 12:46-50)

Hän osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: ”Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni.”

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan, Jeesuksen puhuessa väkijoukolle, hänen äitinsä ja veljensä olivat tulleet paikalle. He seisoivat ulkona ja tahtoivat puhua hänen kanssaan. Joku tuli sanomaan Jeesukselle: ”Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja haluavat puhua kanssasi.” Mutta Jeesus vastasi sanantuojalle: ”Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?” Hän osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: ”Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni. Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

24.7.2019 ke arkipäivän messu, tai pyhä Sharbel Makhluf, pappi

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (2. Moos. 16:1-5, 9-15)

Minä annan sataa teille leipää taivaasta.

Luemme Toisesta Mooseksen kirjasta.

Israelilaiset lähtivät liikkeelle Elimistä ja tulivat Sinin autiomaahan, joka on Elimin ja Siinain välillä. He tulivat sinne toisen kuun viidentenätoista päivänä Egyptistä lähtönsä jälkeen. Autiomaassa israelilaiset alkoivat nurista Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: ”Kunpa Herran käsi olisi lyönyt meidät kuoliaaksi Egyptissä, kun vielä olimme lihapatojen ääressä ja saimme leipää kylliksemme. Mutta te olette tuoneet meidät tänne autiomaahan tappaaksenne nälkään kaikki nämä ihmiset!”

Herra sanoi Moosekselle: ”Minä annan sataa teille leipää taivaasta, niin että kansa voi joka päivä mennä keräämään leipää, mutta vain sen päivän tarpeiksi. Näin minä panen heidät koetukselle, että näkisin, noudattavatko he minun lakejani vai eivät. Kuitenkin kun he sapatin aattona valmistavat ruoaksi sen, mitä ovat tuoneet mukanaan, sitä tulee kaksi kertaa niin paljon kuin heillä on muina päivinä.”

Mooses sanoi Aaronille: ”Kutsu kaikki israelilaiset Herran eteen, sillä hän on kuullut heidän valituksensa.” Aaronin puhuessa israelilaisille kaikki kääntyivät katsomaan autiomaahan päin, ja silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä. Herra sanoi Moosekselle: ”Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: ’Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.'”

Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on?” He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: ”Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 78:18-19, 23-24, 25-26, 27-28. – 24b)

Kertosäe:                            Herra antoi heille taivaan leipää.

Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaa
vaatimalla mielensä mukaista ruokaa.
He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat:
”Hänkö voisi kattaa pöydän autiomaahan?” Kertosäe

Hän antoi pilville käskyn
ja avasi taivaan ovet,
ja mannaa satoi heidän ruoakseen,
hän antoi heille taivaan viljaa. Kertosäe

Ihmiset söivät enkelten leipää,
saivat ruokaa runsain määrin.
Hän päästi taivaasta irti itätuulen
ja nostatti voimallaan tuulen etelästä. Kertosäe

Hän antoi sataa lihaa kuin tomua,
taivaan lintuja kuin merten hiekkaa.
Hän pudotti ne heidän leiriinsä,
heidän asumustensa ympärille. Kertosäe

Halleluja

Halleluja. Halleluja.
Siemen on Jumalan sana, ja kylväjä on Kristus;
jokainen, joka löytää hänet, pysyy iankaikkisesti.
Halleluja.

Evankeliumi (Matt. 13:1-9)

Osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi satakertaisen sadon.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Sinä päivänä Jeesus lähti ulos, meni järven rantaan ja asettui istumaan. Hänen ympärilleen kokoontui silloin niin suuri joukko ihmisiä, että hänen oli siirryttävä veneeseen. Hän istui veneessä ja väkijoukko seisoi rannalla, ja hän puhui heille pitkään vertauksin.

Hän sanoi: ”Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan. Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää. Jolla on korvat, se kuulkoon!”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

25.7.2019 to pyhä apostoli Jaakob, juhla

Ensimmäinen lukukappale (2. Kor. 4:7-15)

Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa.

Luemme apostoli Paavalin toisesta kirjeestä korinttilaisille.

Veljet, tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Me tosin elämme, mutta meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin kuolevaisessa ruumiissamme. Meissä siis tekee työtään kuolema, mutta teissä elämä. Meillä on sama uskon Henki, josta on kirjoitettu: ”Minä uskon, ja siksi puhun.” Niin mekin puhumme, koska uskomme. Me tiedämme, että hän, joka herätti kuolleista Herran Jeesuksen, herättää Jeesuksen tullessa meidätkin ja tuo meidät eteensä yhdessä teidän kanssanne. Tämä kaikki tapahtuu teidän takianne, jotta yhä enenevä armo synnyttäisi yhä useammissa runsasta kiitollisuutta Jumalan kunniaksi.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 126:1-2ab, 2cd-3, 4-5, 6. ‒ 5)

Kertosäe:                           Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat.

Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,
se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua
ja riemu kajahti huuliltamme. Kertosäe

Silloin sanoivat vieraat kansat:
”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot,
niistä me saamme iloita. Kertosäe

Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat. Kertosäe

Jotka itkien menevät kylvämään
vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin
lyhteet sylissään. Kertosäe

Halleluja (vrt. Joh. 15:16)

Halleluja. Halleluja.
Minä valitsin teidät maailmasta, sanoo Herra,
että lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.
Halleluja.

Evankeliumi (Matt. 20:20-28)

Minun maljani te vielä juottekin.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan Sebedeuksen poikien äiti tuli yhdessä poikiensa kanssa Jeesuksen luokse ja polvistui anovasti hänen eteensä. ”Mitä haluat?” Jeesus kysyi. Nainen sanoi hänelle: ”Lupaathan, että nämä kaksi poikaani saavat valtakunnassasi istua vierelläsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella.” Jeesus vastasi: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, joka minun on juotava?” ”On”, he vastasivat. Silloin hän sanoi heille: ”Minun maljani te vielä juottekin, mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille Isäni on ne tarkoittanut.” Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat veljeksille. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien puolesta.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

26.7.2019 pe pyhät Joakim ja Anna, Neitsyt Marian vanhemmat, muistopäivä

Ensimmäinen lukukappale (2. Moos. 20:1-17)

Lain välitti Mooses (Joh. 1:17).

Luemme Toisesta Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Jumala puhui kaiken tämän: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.

Älä käytä väärin Herran, Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka käyttää väärin hänen nimeään.

Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että saisit elää kauan siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

Älä tapa. Älä tee aviorikosta. Älä varasta. Älä todista valheellisesti toista ihmistä vastaan.

Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 19:8, 9, 10, 11. – Joh. 6:68c)

Kertosäe:                            Herra, sinulla on ikuisen elämän sanat.

Herra on antanut täydellisen lain,
se virvoittaa mielen.
Herran ohjeet ovat luotettavat,
ne neuvovat taitamatonta. Kertosäe

Herran käskyt ovat oikeat,
ne ilahduttavat sydämen.
Herran määräykset ovat kirkkaat,
ne avaavat silmäni näkemään. Kertosäe

Herran pelko on puhdas,
se pysyy iäti.
Herran säädökset ovat lujat,
ne ovat oikeita kaikki. Kertosäe

Ne ovat kalliimmat kuin puhdas kulta,
kalliimmat kuin kullan paljous,
makeammat kuin mesi,
maistuvammat mehiläisen hunajaa. Kertosäe

Halleluja (vrt. Luuk. 8:15)

Halleluja. Halleluja.
Autuaita ne, jotka puhtain ja ehein sydämin säilyttävät Jumalan sanan
ja kestävinä tuottavat satoa.
Halleluja.

Evankeliumi (Matt. 13:18-23)

Joka kuulee sanan ja ymmärtää sen, tuottaa satoa.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kuulkaa siis, mitä vertaus kylväjästä tarkoittaa. Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen. Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta. Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen. Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

27.7.2019 la arkipäivän messu, tai Neitsyt Maria

Vuosi I – ensimmäinen lukukappale (2. Moos. 24:3-8)

Tämä on sen liiton veri, jonka Herra tekee teidän kanssanne.

Luemme Toisesta Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Mooses palasi ilmoittamaan kansalle, mitä Herra oli sanonut ja säätänyt. Kansa vastasi yhteen ääneen: ”Me teemme kaiken, mitä Herra on käskenyt.” Mooses kirjoitti muistiin kaikki Herran antamat määräykset. Seuraavana aamuna Mooses rakensi vuoren juurelle alttarin ja pystytti sen luo kaksitoista kivipatsasta Israelin kahdentoista heimon mukaan. Hän lähetti israelilaisia nuorukaisia uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan sonneja yhteysuhriksi Herralle. Puolet niiden verestä Mooses pani uhrimaljoihin, ja puolet hän vihmoi alttarille. Sitten hän otti liiton kirjan ja luki sen kansan kuullen, ja kansa sanoi: ”Me teemme kuuliaisesti kaiken, mitä Herra on käskenyt.” Mooses otti veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: ”Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuosi I – vuoropsalmi (Ps. 50:1-2, 5-6, 14-15. – 14a)

Kertosäe:                            Anna Jumalalle uhriksi kiitos.

Jumala, Herra Jumala, on puhunut
ja kutsunut koolle koko maanpiirin,
idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka.
Siionista, täydellisen kauniista,
Jumala ilmestyy kirkkaudessaan. Kertosäe

”Kootkaa luokseni kaikki minun palvelijani,
jotka ovat uhrein tehneet kanssani liiton.”
Taivaat julistavat Jumalan vanhurskautta.
Hän on oikeuden Jumala. Kertosäe

”Anna Jumalalle uhriksi kiitos,
täytä lupauksesi Korkeimmalle.
Huuda minua avuksi hädän päivänä!
Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.” Kertosäe

Halleluja (vrt. Jaak. 1:21bc)

Halleluja. Halleluja.
Ottakaa sävyisästi vastaan sana, joka on teihin istutettu
ja joka voi pelastaa teidän sielunne.
Halleluja.

Evankeliumi (Matt. 13:24-30)

Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus esitti väkijoukolle toisen vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin mies, joka kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?’ Isäntä sanoi heille: ’Se on vihamieheni työtä.’ Miehet kysyivät silloin häneltä: ’Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?’ ’En’, hän vastasi, ’te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Iltamessu seuraavasta sunnuntaista:

28.7.2019 Kirkkovuoden 17. sunnuntai – vuosi C

Ensimmäinen lukukappale (1. Moos. 18:20-32)

Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Herra sanoi: ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän.”

Miehet lähtivät kulkemaan Sodomaan päin, mutta Abraham jäi vielä seisomaan Herran eteen. Abraham astui lähemmäksi ja kysyi: ”Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Ehkä kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat? On mahdotonta, että surmaisit vanhurskaat yhdessä jumalattomien kanssa ja että vanhurskaitten kävisi samoin kuin jumalattomien. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?” Herra sanoi: ”Jos löydän Sodomasta viisikymmentä vanhurskasta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupungin.”

Abraham vastasi: ”Minä olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?” Herra vastasi: ”En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi.” Abraham kysyi vielä: ”Entä jos siellä on neljäkymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen.” Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?” Herra vastasi: ”En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä.” Mutta Abraham sanoi: ”Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?” Herra sanoi: ”Niiden kahdenkymmenen takia jätän sen hävittämättä.” Mutta Abraham sanoi: ”Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?” Herra sanoi: ”Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi (Ps. 138:1-2a, 2b+3, 6-7ab, 7c-8. ‒ 3a)

Kertosäe:                            Päivänä, jona huusin sinua, sinä vastasit, Herra.

Koko sydämestäni minä sinua kiitän,
sinua minä soitollani ylistän enkelien edessä.
Minä kumarrun pyhään temppeliisi päin. Kertosäe

Minä kiitän sinun nimeäsi
armosi ja uskollisuutesi tähden.
Kun huusin sinua, sinä vastasit,
annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta. Kertosäe

Herra on korkeuksissa, mutta hän näkee alhaisimmankin
ja erottaa jo etäältä ylpeän.
Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon,
sinä annat minulle voimaa elää.
Vihamieheni tahtovat minulle pahaa,
mutta sinä ojennat kätesi. Kertosäe

Sinun väkevä kätesi pelastaa minut.
Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen.
Iäti kestää sinun armosi.
Ethän jätä kesken kättesi työtä! Kertosäe

Toinen lukukappale (Kol. 2:12-14)

Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa ja antoi kaikki rikkomukset anteeksi.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä kolossalaisille.

Veljet, kasteessa teidät yhdessä Kristuksen kanssa haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Halleluja (Room. 8:15bc)

Halleluja. Halleluja.
Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden,
ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!”
Halleluja.

Evankeliumi (Luuk. 11:1-13)

Pyytäkää, niin teille annetaan.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Kun Jeesus oli ollut rukoilemassa, eräs hänen opetuslapsistaan pyysi: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan.” Jeesus sanoi heille: ”Kun rukoilette, sanokaa näin: ’Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Anna meille päivästä päivään jokapäiväinen leipämme. Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen.'”

Jeesus sanoi vielä: ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee.

Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.