10. VIIKON KESKIVIIKKO VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Kun. 18:20-39)
Oppikoon tämä kansa, että sinä olet Jumala! Käännä heidän sydämensä taas puoleesi.
Luemme Ensimmäisestä kuninkaiden kirjasta.
Niinä päivinä kuningas Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmelinvuorelle. Karmelinvuorella Elia kääntyi kansan puoleen ja sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” Kansa ei vastannut hänelle mitään. Elia sanoi silloin kansalle: ”Minä yksin olen jäänyt jäljelle Herran profeetoista, kun taas Baalin profeettoja on neljäsataaviisikymmentä. Tuokaa meille kaksi nuorta sonnia. He saavat valita itselleen niistä toisen. Paloitelkoot sitten sen ja pankoot palat polttopuiden päälle, mutta tulta älkööt sytyttäkö. Minä teen samoin toiselle sonnille, panen sen puiden päälle mutta en sytytä tulta. Huutakoot he sitten avuksi omaa jumalaansa, minä huudan Herraa. Se jumala, joka vastaa tulella, on tosi Jumala.” Väki huusi yhteen ääneen: ”Hyvä!”
Elia sanoi Baalin profeetoille: ”Valitkaa itsellenne sonneista toinen. Valmistakaa te ensin uhrinne, koska teitä on enemmän. Huutakaa jumalanne nimeä, mutta älkää sytyttäkö tulta.” He ottivat sonnin ja valmistivat uhrin. Aamusta keskipäivään saakka he sitten kutsuivat Baalia huutaen: ”Baal, Baal, vastaa meille!” Ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, vaikka he hyppivät paikalle rakennetun alttarin ympärillä.
Tuli keskipäivä, ja Elia pilkkasi heitä sanoen: ”Huutakaa kovempaa! Onhan hän jumala, mutta hänellä taitaa olla kiireitä. Jospa hän on pistäytynyt tarpeilleen, vai olisiko hän matkoilla? Ehkä hän nukkuu ja herää kohta.” Profeetat huusivat vielä kovemmalla äänellä ja viiltelivät tapansa mukaan itseään miekoilla ja keihäillä, niin että olivat aivan veressä. Puolenpäivän jälkeen he tulivat hurmoksiin ja olivat siinä tilassa ruokauhrin aikaan saakka. Mutta ei kuulunut ääntä, ei tullut vastausta, mitään ei tapahtunut.
Silloin Elia sanoi kansalle: ”Tulkaa tänne luokseni.” Kaikki kerääntyivät hänen lähelleen. Elia korjasi Herran alttarin, joka oli hajotettu. Hän otti kaksitoista kiveä, yhtä monta kuin oli Jaakobista polveutuvia heimoja, hänestä, jolle oli tullut tämä Herran sana: ”Sinun nimesi on oleva Israel.” Hän rakensi kivistä Herralle alttarin ja kaivoi sen ympärille ojan, johon olisi mahtunut kaksi sea-mittaa jyviä. Sitten hän latoi puut alttarille, paloitteli sonnin ja pani palat puiden päälle. Hän sanoi: ”Täyttäkää neljä ruukkua vedellä ja valuttakaa vesi polttouhrin ja puiden päälle.” Sitten hän sanoi: ”Tehkää sama uudelleen.” Näin tehtiin. Hän sanoi: ”Tehkää se kolmannen kerran.” Se tehtiin kolmannen kerran. Vesi valui alttarin ympärille ja täytti ojankin.
Ruokauhrin aikaan profeetta Elia astui kansan eteen ja sanoi: ”Herra, Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala! Tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen palvelijasi ja olen tehnyt kaiken tämän sinun käskystäsi. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, jotta tämä kansa oppisi, että sinä, Herra, olet Jumala! Vastaa ja käännä heidän sydämensä taas puoleesi!”
Silloin Herran tuli iski alas. Se söi polttouhrin ja puut sekä alttarin kivet ja mullan ja nuoli ojasta veden. Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: ”Herra on Jumala! Herra on Jumala!”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 16:1-2a, 4, 5, 8, 11. – 1)
Kertosäe:
Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.
Jumala, pidä minusta huoli,
sinuun minä turvaan.
Minä sanon Herralle: ”Sinä olet minun valtiaani.” Kertosäe
Tuska ja vaiva tulee niiden osaksi,
jotka seuraavat vieraita jumalia.
Minä en ota osaa juhlamenoihin,
joissa vuodatetaan juomauhrina verta,
en edes mainitse heidän jumaliaan! Kertosäe
Herra, sinä olet minun perintöosani ja maljani,
sinun kädessäsi on minun arpani.
Minä pidän aina edessäni Herran.
Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju. Kertosäe
Sinä osoitat minulle elämän tien,
sinun kasvojesi edessä on ehtymätön ilo,
sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. Kertosäe
Halleluja
(Ps. 25:4b, 5a)
Halleluja. Halleluja.
Opeta minua kulkemaan polkujasi, Jumalani,
ohjaa minut totuuteesi.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Matt: 5:17-19)
En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.