18. VIIKON KESKIVIIKKO VUOSI II

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE

(Jer. 31:1-7)

Minä olen sinua aina rakastanut.

Luemme profeetta Jeremian kirjasta.

”Silloin”, sanoo Herra, ”minä olen jälleen kaikkien Israelin heimojen Jumala, ja ne ovat minun kansani.”

Näin sanoo Herra: ”Kansa, joka pääsi miekkaa pakoon, sai armon autiomaassa. Israel palaa jälleen maahansa ja löytää rauhan.”

Herra ilmestyi minulle, hän tuli kaukaa ja sanoi: ”Minä olen sinua aina rakastanut, Israel, siksi vedän sinua luokseni uskollisesti. Minä rakennan sinut uudelleen, taas sinä nouset, neitsyt Israel. Jälleen sinä koristaudut juhlaan, otat käteesi rummun, lähdet karkeloon toisten iloitsevien kanssa! Sinä istutat taas viinitarhoja Samarian vuorille. Ne, jotka istuttavat, saavat myös korjata sadon. Tulee päivä, jolloin vartijat huutavat Efraimin vuorilla: ’Tulkaa, lähdetään Siioniin Herran, Jumalamme, luo!’”

Näin sanoo Herra: ”Iloitkaa ja riemuitkaa Jaakobista, huutakaa ylistystä kansoista parhaalle! Kiittäkää Herraa, kaikukoon kaikkialla huuto: ’Nyt sinä, Herra, pelastat kansasi, kaikki, jotka ovat jäljellä Israelista!’”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi

(Jer. 31:10, 11-12ab, 13. – vrt. 10d)

Kertosäe:

Herra pitää meistä huolen kuin paimen laumastaan.

Kansat, kuulkaa Herran sana!
Tulkoon se tiettäväksi merten ääriin saakka!
Sanokaa näin: Hän, joka hajotti Israelin, kokoaa sen jälleen,
hän pitää siitä huolta kuin paimen laumastaan. Kertosäe

Herra lunastaa Jaakobin,
vapauttaa hänet väkevämmän kädestä. 
He tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla,
virtanaan he tulevat, nauttivat Herran hyvyyttä. Kertosäe

Silloin neito iloitsee karkeloiden,
nuoret ja vanhat yhdessä riemuitsevat.
He ovat saaneet kärsiä, mutta minä muutan
heidän surunsa riemuksi,
lohdutan ja ilahdutan heitä. Kertosäe

Halleluja

(Luuk. 7:16)

Halleluja. Halleluja. 

Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta.

Jumala on tullut kansansa avuksi. 

Halleluja.

EVANKELIUMI

(Matt. 15:21-28)

Suuri on sinun uskosi, nainen!

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni.” Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. 

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.” Mutta Jeesus vastasi: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.” Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: ”Herra, auta minua!” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.” ”Ei olekaan, Herra”, vastasi nainen, ”mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot.” Siitä hetkestä tytär oli terve. 

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.