19. VIIKON TORSTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Hes. 12:1-12)
Lähde päiväsaikaan heidän nähtensä.
Luemme profeetta Hesekielin kirjasta.
Minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihminen, sinä asut uppiniskaisen kansan parissa. Vaikka heillä on silmät, he eivät näe, vaikka heillä on korvat, he eivät kuule, sillä he ovat uppiniskaista kansaa. Ihminen, kokoa sinä tavarasi, niin kuin pakkosiirtolainen kokoaa, päiväsaikaan ja heidän nähtensä, ja lähde pois. Lähde asunnostasi kuin pakkosiirtolainen, siirry heidän nähtensä muualle asumaan. Kenties he silloin huomaavat, miten uppiniskaista kansaa he ovat. Vie tavarasi ulos niin kuin pakkosiirtolaiset vievät, päiväsaikaan ja heidän nähtensä, ja illalla, heidän nähtensä, lähde. Lähde matkaan niin kuin pakkosiirtolainen. Revi heidän nähtensä seinään aukko ja mene tavaroinesi siitä ulos. Nosta kantamuksesi heidän nähtensä harteillesi ja vie se ulos pimeän aikaan. Sinun tulee peittää kasvosi, niin ettet näe maata jonka jätät. Minä panen sinut merkiksi Israelin kansalle.”
Minä tein niin kuin Herra oli minua käskenyt. Vein päivällä tavarani ulos niin kuin pakkosiirtolainen vie tavaransa, illalla revin käsin seinään aukon, ja kun pimeä tuli, menin tavaroineni siitä ulos ja nostin kantamukseni heidän nähtensä harteilleni.
Aamulla tuli minulle tämä Herran sana: ”Ihminen, ovathan israelilaiset, nuo niskoittelijat, kysyneet sinulta, mitä teet? Sano heille: ’Näin sanoo Herra Jumala: Tämä ennustus on osoitettu ruhtinaalle, joka hallitsee Jerusalemissa, ja kaupungin kaikille israelilaisille.’ Sano heille: ’Minä olen teille merkki. Niin kuin minä tein, niin tehdään Jerusalemin asukkaille. Heidät vangitaan ja viedään pakkosiirtolaisuuteen, ja ruhtinas on heidän joukossaan. Kun pimeä tulee, hänkin nostaa kantamuksensa harteilleen ja lähtee. He repivät muuria päästäkseen taakkoineen siitä läpi, ja ruhtinas peittää kasvonsa, jotta ei näkisi maataan.’”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 78:56-57, 58-59, 61-62. – vrt. 7b)
Kertosäe:
Älkää unohtako, mitä Herra on tehnyt!
He kapinoivat Jumalaa vastaan, he koettelivat häntä, Korkeinta!
He eivät noudattaneet hänen säädöksiään
vaan kääntyivät omille teilleen ja olivat uskottomia kuten isänsä,
kelvottomia kuin löystynyt jousi. Kertosäe
He vihastuttivat hänet uhraamalla kukkuloilla,
loukkasivat häntä jumaliensa kuvilla.
Jumala näki sen, ja hänen vihansa syttyi,
hän hylkäsi Israelin kokonaan. Kertosäe
Hän antoi voimansa tunnuksen joutua saaliiksi,
jätti pyhän arkkunsa vihollisen käsiin,
ja kansansa hän antoi miekan armoille,
niin hän omiinsa vihastui. Kertosäe
Halleluja
(Ps. 119:135)
Halleluja. Halleluja.
Kirkasta kasvosi palvelijallesi.
Opeta minut tuntemaan käskysi!
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Matt. 18:21-19:1)
En sano sinulle, että on annettava anteeksi seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus.
”Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: ’Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.’ Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.
Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ’Maksa, mitä olet velkaa!’ Mies heittäytyi maahan ja pyysi: ’Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.’ Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa.
Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: ’Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?’ Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan.
Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi.”
Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän, hän lähti Galileasta ja tuli sitten Jordanin itäpuolta kulkien Juudeaan.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.