2. VIIKON KESKIVIIKKO VUOSI II

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Sam. 17:32-33, 37, 40-51)
Daavid voitti filistealaisen lingolla ja kivellä.

Luemme Ensimmäisestä Samuelin kirjasta.

Niinä päivinä Daavid sanoi Saulille: ”Kuninkaan ei pidä menettää rohkeuttaan! Minä, sinun palvelijasi, menen taistelemaan tuon filistealaisen kanssa.” Saul sanoi Daavidille: ”Ei sinusta ole taistelemaan tuon filistealaisen kanssa. Sinähän olet vasta poikanen, ja hän on ollut soturi nuoruudestaan asti.” Daavid sanoi vielä: ”Herra, joka pelasti minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tuon filistealaisen käsistä.” Silloin Saul sanoi Daavidille: ”Mene, Herra olkoon sinun kanssasi!”

Daavid otti sauvansa, valitsi joenuomasta viisi sileää kiveä ja pani ne paimenlaukkuunsa, jossa hän piti tavaroitaan. Sitten hän lähti linko kädessä astumaan kohti filistealaista. Tämä lähestyi Daavidia edellään kilvenkantaja. Filistealainen katseli Daavidia ja näki, että hän oli sorea, parraton nuorukainen, mitätön vastustajaksi. Hän huusi Daavidille: ”Koirako minä olen, kun tulet minua vastaan keppi kädessä?” Ja filistealainen kirosi Daavidia kaikkien jumaliensa nimeen ja sanoi: ”Tule tänne, niin minä syötän sinun lihasi taivaan linnuille ja villipedoille!” Mutta Daavid vastasi: ”Sinä tulet minua vastaan mukanasi miekka, tappara ja keihäs, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimessä. Hän on sen sotajoukon Jumala, jota sinä olet pilkannut. Tänä päivänä Herra jättää sinut minun käsiini. Minä katkaisen kaulasi ja syötän sinut ja koko filistealaisten sotajoukon raadot taivaan linnuille ja villipedoille. Silloin koko maa saa tietää, että Israelilla on Jumala, ja koko tämä joukko tajuaa, että Herra voi auttaa ilman miekkaa ja keihästä. Sota on Herran vallassa, ja hän antaa teidät meidän käsiimme.”

Kun filistealainen lähti tulemaan Daavidia kohti, Daavid ryntäsi juosten häntä vastaan, pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. Hän linkosi sen ja osui filistealaista otsaan. Kivi puhkaisi otsan, ja filistealainen kaatui suulleen maahan. Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä. Daavid juoksi filistealaisen luo, tarttui hänen miekkaansa ja veti sen tupesta, iski hänet kuoliaaksi ja hakkasi häneltä miekalla pään poikki. Nähdessään sankarinsa kuolleen filistealaiset lähtivät pakoon.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 144:1, 2, 9-10. – 1a)

Kertosäe:
Kiitetty olkoon Herra, minun kallioni!

Kiitetty olkoon Herra,
minun kallioni!
Hän opettaa käteni taistelemaan,
käsivarteni käymään sotaa. Kertosäe

Hän on uskollinen suojelijani, hän on linnani,
hän on turvani ja pelastajani,
kilpi, jonka taakse suojaudun.
Hän alistaa kansat valtaani. Kertosäe

Jumala, minä laulan sinulle uuden laulun,
kymmenkielisellä harpulla minä sinulle soitan.
Sinä annat kuninkaille voiton,
sinä pelastat palvelijasi Daavidin julmalta miekalta. Kertosäe

Halleluja
(vrt. Matt. 4:23)

Halleluja. Halleluja.
Jeesus julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta
ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Mark. 3:1-6)
Kumpi on sapattina luvallista,
pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus meni taas synagogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: ”Astu esiin”, ja kysyi sitten fariseuksilta: ”Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?” He eivät vastanneet mitään. Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: ”Ojenna kätesi.” Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät heti Herodeksen kannattajien kanssa suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.