4. VIIKON MAANANTAI VUOSI II
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(2. Sam. 15:13-14, 30, 16:5-13a)
Meidän on paettava Absalomin käsistä. Antakaa Simein kirota,
jos Herra on käskenyt.
Luemme Toisesta Samuelin kirjasta.
Niinä päivinä Daavidin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: ”Israelin miesten mielet ovat kääntyneet Absalomin puolelle.” Silloin Daavid sanoi kaikille Jerusalemissa oleville miehilleen: ”Tulkaa, meidän on paettava, muuten emme voi pelastua Absalomin käsistä. Pitäkää kiirettä, tai hän ehtii saavuttaa meidät. Silloin olemme tuhon omat, ja hän hävittää miekalla koko kaupungin.”
Daavid peitti päänsä ja lähti avojaloin ja itkien nousemaan Öljymäen rinnettä, ja myös kaikki hänen mukanaan kulkevat peittivät päänsä ja nousivat rinnettä itkien.
Kun kuningas Daavid ehti Bahurimin kohdalle, kylästä tuli häntä vastaan eräs Saulin sukulainen, nimeltään Simei, Geran poika. Tullessaan hän huusi kirouksia ja heitteli kivillä Daavidia ja hänen miehiään, vaikka koko sotaväki ja päälliköt olivat kuninkaan molemmin puolin. Simei huusi ja kirosi Daavidia näin: ”Pois täältä, pois, sinä murhamies ja roisto! Nyt Herra on kostanut sinulle Saulin suvun veren! Sinä rupesit kuninkaaksi Saulin jälkeen, mutta nyt Herra antoi kuninkuuden pojallesi Absalomille. Onnettomuutesi on omaa syytäsi, sinä murhamies!”
Abisai, Serujan poika, sanoi kuninkaalle: ”Miten tuo koiranraato saa kirota herraani ja kuningastani? Minä menen ja lyön häneltä pään poikki.” Mutta kuningas sanoi: ”Miksi te puututte minun asioihini, Serujan pojat? Antaa hänen kirota. Jos Herra on käskenyt hänen kirota Daavidia, kuka silloin voi panna hänet tilille siitä?” Ja Daavid sanoi Abisaille ja palvelijoilleen: ”Jos kerran minun oma poikani tavoittelee henkeäni, mitä silloin voi odottaa tuolta benjaminilaiselta? Jättäkää hänet rauhaan ja antakaa hänen huutaa kirouksiaan, jos Herra on häntä käskenyt. Ehkäpä Herra näkee kärsimäni vääryyden ja hyvittää ne kiroukset, joita tuo mies on tänään syytänyt niskaani.” Daavid kulki miehineen tietä eteenpäin.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 3:2-3, 4-5, 6-7. – 8a)
Kertosäe:
Tule avukseni, Herra!
Jumalani, pelasta minut!
Herra, miten paljon minulla on ahdistajia!
Monet nousevat minua vastaan,
monet sanovat minusta:
”Ei Jumalakaan häntä auta.” Kertosäe
Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani,
sinä nostat minun pääni pystyyn.
Minä huudan avukseni Herraa,
ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan. Kertosäe
Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun.
Koko yön Herra suojelee minua.
En pelkää, vaikka tuhatpäinen
joukko joka puolelta saartaisi minut. Kertosäe
Halleluja
(Luuk. 7:16)
Halleluja. Halleluja.
Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta.
Jumala on tullut kansansa avuksi.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Mark. 5:1-20)
Saastainen henki, lähde tästä miehestä.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus ja hänen opetuslapsensa tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. Heti kun Jeesus nousi veneestä, häntä vastaan tuli hautaluolista mies, jossa oli saastainen henki. Mies asusti haudoissa, eikä kukaan pystynyt enää köyttämään eikä kahlehtimaan häntä. Monet kerrat hänet oli kahlittu sekä käsistä että jaloista, mutta hän oli särkenyt kahleet ja katkonut köydet, eikä kukaan kyennyt hillitsemään häntä. Kaiket päivät ja yöt hän oleskeli haudoissa ja vuorilla, huusi ja runteli itseään kivillä. Kun hän nyt kaukaa näki Jeesuksen, hän tuli juosten paikalle, heittäytyi maahan hänen eteensä ja huusi kovalla äänellä: ”Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!” Jeesus näet oli jo käskemässä saastaista henkeä lähtemään miehestä. ”Mikä sinun nimesi on?” Jeesus kysyi, ja sai vastauksen: ”Legioona, sillä meitä on monta.” Henget pyysivät ja rukoilivat, ettei Jeesus ajaisi niitä pois siltä seudulta.
Lähistöllä oli vuoren rinteellä suuri sikalauma laitumella. Pahat henget pyysivät Jeesukselta: ”Päästä meidät sikalaumaan, anna meidän mennä sikoihin.” Hän antoi niille luvan. Silloin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen. Sikoja oli noin kaksituhatta, ja ne hukkuivat kaikki.
Sikopaimenet lähtivät pakoon ja kertoivat kaikesta tästä kaupungissa ja kylissä. Ihmisiä lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja näkivät pahojen henkien vaivaaman miehen istuvan siellä. Mies, jossa oli ollut legioona henkiä, istui vaatteet yllään ja täydessä järjessään. Tämä sai heidät pelon valtaan. Paikalla olleet kertoivat heille, mitä pahojen henkien vaivaamalle oli tapahtunut ja kuinka sikojen oli käynyt. Silloin kaikki alkoivat pyytää, että Jeesus poistuisi siltä seudulta.
Kun Jeesus nousi veneeseen, pahoista hengistä vapautunut pyysi saada jäädä hänen seuraansa. Jeesus ei siihen suostunut vaan sanoi hänelle: ”Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro tästä suuresta teosta, jonka Herra on armossaan sinulle tehnyt.” Mies lähti ja alkoi Dekapoliin alueella julistaa, mitä Jeesus oli tehnyt hänelle. Kaikki olivat ihmeissään.
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.