4. VIIKON TIISTAI VUOSI II

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(2. Sam. 18:9-10, 14b, 24-25a, 18:30-19:3)
Kunpa olisin saanut kuolla sinun sijastasi, Absalom, poikani.

Luemme Toisesta Samuelin kirjasta.

Niinä päivinä Absalom, joka ratsasti muulilla, osui vastakkain Daavidin miesten kanssa. Kun muuli tuli suuren tiheäoksaisen tammen alle, Absalom takertui hiuksistaan puuhun ja jäi riippumaan taivaan ja maan välille, ja muuli hänen altaan meni menojaan. Eräs mies näki tämän ja meni kertomaan Joabille: ”Minä näin Absalomin riippuvan tammessa.” Joab otti kolme keihästä ja iski ne Absalomin rintaan, kun tämä vielä elävänä riippui tammessa.

Daavid istui porttikäytävässä, ja tähystäjä oli noussut muurille, porttirakennuksen katolle. Yhtäkkiä tämä huomasi yksinään juoksevan miehen. Hän huusi ja ilmoitti asian kuninkaalle. Kuningas sanoi: ”Jos mies on yksin, hän tuo hyviä tietoja.” Kuningas sanoi: ”Jää tähän lähelle odottamaan.” Hän astui syrjään ja jäi odottamaan. Sitten nubialainen saapui ja sanoi: ”Kuulkoon herrani ja kuninkaani ilosanoman: Herran tuomio on tänään vapauttanut sinut kaikista niistä, jotka nousivat sinua vastaan.” Kuningas kysyi nubialaiselta: ”Onko Absalom turvassa?” Nubialainen vastasi: ”Käyköön kaikille herrani ja kuninkaani vihollisille ja vastustajille, niin kuin hänelle kävi!”

Kuningas joutui suunniltaan surusta. Hän nousi itkien porttirakennuksen yläkertaan ja huusi mennessään: ”Poikani Absalom, oma poikani Absalom! Kunpa olisin saanut kuolla sinun sijastasi, Absalom, poikani, poikani!” Joabille kerrottiin: ”Kuningas vain itkee ja suree Absalomia.” Sotaväen voitonriemu muuttui suruksi, kun se kuuli kuninkaan surevan poikaansa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 86:1-2, 3-4, 5-6. – 1a)

Kertosäe:
Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle.

Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle,
minä olen köyhä ja avuton.
Varjele minua, minä olen hurskas ja uskollinen,
auta palvelijaasi, joka turvaa sinuun.
Sinä olet minun Jumalani. Kertosäe

Herra, armahda minua!
Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sieluni sinun puoleesi.
Täytä palvelijasi ilolla! Kertosäe

Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi,
runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille,
jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunpyyntöni. Kertosäe

Halleluja
(Matt. 8:17)

Halleluja. Halleluja.
Kristus kantoi meidän tautimme,
otti taakakseen meidän sairautemme.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Mark. 5:21-43)
Tyttö, minä sanon sinulle: nouse.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan, kun Jeesus oli veneellä palannut toiselle puolen järveä, hänen luokseen kerääntyi paljon väkeä. Hänen vielä ollessaan rannalla sinne tuli yksi synagogan esimiehistä, nimeltään Jairos. Jeesuksen nähtyään mies heittäytyi hänen jalkoihinsa ja pyysi hartaasti: ”Tule, tyttäreni on kuolemaisillaan. Pane kätesi hänen päälleen, niin hän paranee eikä kuole.” Jeesus lähti miehen mukaan, ja suuri väkijoukko seurasi häntä ja tungeksi hänen ympärillään.

Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua; pikemminkin hänen tilansa oli huonontunut. Hän oli kuullut Jeesuksesta, ja nyt hän väentungoksessa tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittaansa. Nainen näet ajatteli: ”Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen.” Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi ruumiissaan, että vaiva oli poissa.

Jeesus tunsi heti, että hänestä oli lähtenyt voimaa. Hän kääntyi tungoksessa ja kysyi: ”Kuka koski vaatteisiini?” Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Sinä näet, millaisen tungoksen keskellä olet, ja kysyt: kuka koski minuun?” Mutta Jeesus katseli ympärilleen nähdäkseen sen, joka niin oli tehnyt. Nainen vapisi pelosta, sillä hän tiesi mitä hänelle oli tapahtunut. Hän tuli Jeesuksen eteen, heittäytyi maahan ja kertoi hänelle totuudenmukaisesti kaiken. Jeesus sanoi hänelle: ”Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi.”

Jeesuksen vielä puhuessa tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: ”Tyttäresi kuoli jo, miksi enää vaivaisit opettajaa.” Tämän kuultuaan Jeesus sanoi esimiehelle: ”Älä pelkää, vaan usko.” Hän ei antanut kenenkään muun tulla mukaansa kuin Pietarin ja Jaakobin sekä Johanneksen, Jaakobin veljen. He tulivat synagogan esimiehen kotiin, ja Jeesus näki hälisevän väenpaljouden ja kuuli ihmisten itkevän ja valittavan suureen ääneen. Hän meni sisään ja sanoi: ”Miksi te noin hälisette ja itkette? Ei lapsi ole kuollut, hän nukkuu.” Jeesukselle naurettiin. Mutta hän ajoi kaikki ulos, otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä seuralaisensa ja meni huoneeseen, jossa lapsi oli. Hän otti lasta kädestä ja sanoi hänelle: ”Talita kuum!” Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle: nouse. Heti tyttö nousi ja käveli; hän oli kaksitoistavuotias. Kaikki olivat hämmästyksestä suunniltaan. Jeesus kielsi ankarasti heitä kertomasta tästä kenellekään. Tytölle hän käski antaa syötävää.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.