14. VIIKON TORSTAI VUOSI I 

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Moos. 44:18-21, 23b-29, 45:1-5)
Jumala lähetti minut Egyptiin pelastamaan teidät.

Luemme Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Juuda astui Joosefin eteen ja sanoi: ”Anna anteeksi, herra, että rohkenen puhua muutaman sanan. Älä vihastu minuun – sinä, joka olet kuin farao. Sinä itse kysyit meiltä: ’Onko teillä isää tai veljeä?’ Ja me sanoimme sinulle: ’Meillä on vanha isä, ja hänellä on nuori poika, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään. Pojan oma veli on kuollut, hän on äitinsä lapsista ainoana jäljellä ja isällemme hyvin rakas.’ Sinä sanoit meille: ’Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että saan nähdä hänet omin silmin. Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän mukananne, ette saa enää astua minun eteeni.’

Kun olimme palanneet kotiin, kerroimme isällemme, sinun palvelijallesi, mitä olit sanonut. Kun hän sitten kerran sanoi: ’Lähtekää jälleen ostamaan meille vähän syötävää’, me vastasimme: ’Emme voi mennä sinne, ellei nuorin veljemme ole mukanamme. Ilman häntä emme voi astua sen miehen eteen.’ Niin isämme sanoi meille: ’Tiedättehän, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa. Toinen heistä lähti luotani, ja minä luulen, että hänet on peto raadellut, sillä en ole sen koommin nähnyt häntä. Jos te nyt viette tämän toisenkin pois luotani ja hänelle sattuu onnettomuus, te syöksette minut, harmaapään, murheen murtamana tuonelaan.’”

Nyt Joosef ei enää jaksanut hillitä itseään. Koska paikalla oli paljon palvelusväkeä, hän huusi: ”Pois täältä kaikki!” Niinpä ketään vierasta ei ollut läsnä, kun Joosef kertoi veljilleen, kuka hän oli. Hän puhkesi itkemään niin suureen ääneen, että egyptiläiset faraon hovia myöten kuulivat sen. Joosef sanoi veljilleen: ”Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?” Mutta hänen veljensä eivät tyrmistykseltään kyenneet vastaamaan hänelle mitään.

Joosef sanoi veljilleen: ”Tulkaa tänne minun luokseni.” He astuivat lähemmäksi, ja hän sanoi: ”Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka te myitte Egyptiin. Mutta älkää olko murheissanne älkääkä syyttäkö itseänne siitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala lähetti minut teidän edellänne pelastamaan ihmishenkiä.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 105:16-17, 18-19, 20-21. – 5a)

Kertosäe:
Muistakaa Herran ihmetyöt.

Tai:
Halleluja.

Kun Herra antoi nälänhädän kohdata maata
ja ehdytti leivän saannin,
hän lähetti heidän edellään miehen,
Joosefin, joka myytiin orjaksi. Kertosäe

Joosefin jalkoihin pantiin kahleet,
hän kantoi rautarengasta kaulassaan,
kunnes hänen sanansa kävivät toteen.
Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi. Kertosäe

Kuningas vapautti hänet,
kansojen hallitsija käski avata kahleet.
Hän antoi valtakuntansa Joosefin hallintaan,
kaiken omaisuutensa hänen hoidettavakseen. Kertosäe

Halleluja
(Mark. 1:15)

Halleluja. Halleluja.
Jumalan valtakunta on tullut lähelle.
Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Matt. 10:7-15)
Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Menkää ja julistakaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’ Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa. Työmies on ruokansa ansainnut.

Kun tulette johonkin kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on käyntinne arvoinen, ja jääkää asumaan hänen luokseen lähtöönne saakka. Kun menette taloon, toivottakaa talon väelle rauhaa. Jos talo on sen arvoinen, saakoon se toivottamanne rauhan, mutta jos se ei ansaitse sitä, palatkoon toivotus teille takaisin. Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne. Totisesti: Sodoman ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin se kaupunki.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.