15. VIIKON MAANANTAI VUOSI I 

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(2. Moos. 1:8-14, 22)
Meidän on toimittava viisaasti, etteivät he enää lisäänny.

Luemme Toisesta Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Egyptissä nousi valtaan uusi kuningas, joka ei tiennyt Joosefista mitään. Hän sanoi kansalleen: ”Israelilaiset ovat tulleet liian lukuisiksi ja voimakkaiksi. Nyt meidän on toimittava viisaasti, etteivät he enää lisäänny. Muuten voi käydä niin, että he sodan sattuessa liittyvät vihollisiimme, alkavat taistella meitä vastaan ja lähtevät pois tästä maasta.”

Niin israelilaisille asetettiin työnjohtajia, joiden oli määrä näännyttää heidät raskaalla pakkotyöllä. Heidät pantiin rakentamaan Pitomin ja Ramseksen kaupungit, joihin tuli faraon varastot. Mutta mitä enemmän heitä sorrettiin, sitä enemmän he lisääntyivät ja sitä laajemmalle he levisivät, niin että egyptiläiset alkoivat vihata heitä. He pakottivat lopulta israelilaiset orjikseen ja katkeroittivat heidän elämänsä ankaralla työllä, laastin- ja tiilenteolla ja raskaalla maatyöllä, kaikenlaisella pakkotyöllä.

Niin farao antoi koko kansalleen käskyn, että kaikki heprealaisille syntyneet pojat oli heitettävä Niiliin mutta tytöt oli jätettävä eloon.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 124:1-3, 4-6, 7-8. – 8a)

Kertosäe:
Meidän apumme on Herran nimessä.

Ellei Herra olisi ollut puolellamme – näin sanokoon Israel –
ellei Herra olisi ollut puolellamme,
kun viholliset hyökkäsivät kimppuumme,
meidät olisi nielty elävältä,
kun heidän vihansa myrsky nousi. Kertosäe

Vedet olisivat meidät vieneet,
tulvan aallot peittäneet,
vyöryvät vedet hukuttaneet.
Ylistetty olkoon Herra!
Hän ei antanut meitä heidän hampaittensa raadeltaviksi. Kertosäe

Me pääsimme pakoon kuin lintu pyytäjän paulasta.
Paula katkesi, ja me pääsimme irti.
Meidän apumme on Herran nimessä,
hänen, joka on luonut taivaan ja maan. Kertosäe

Halleluja
(Matt. 5:10)

Halleluja. Halleluja.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
heidän on taivasten valtakunta.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Matt. 10:34 – 11:1)
En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä.

Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.

Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt. Joka ottaa profeetan vastaan siksi, että tämä on profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas, saa vanhurskaalle kuuluvan palkan. Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi – totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille.”

Annettuaan kaikki nämä ohjeet kahdelletoista opetuslapselleen Jeesus lähti muihin sen seudun kaupunkeihin opettamaan ja julistamaan.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.