17. VIIKON MAANANTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(2. Moos. 32:15-24, 30-34)
Tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta.
Luemme Toisesta Mooseksen kirjasta.
Niinä päivinä Mooses lähti laskeutumaan vuorelta kantaen kahta liitontaulua, joihin oli kirjoitettu molemmin puolin. Taulut olivat Jumalan tekemät, ja niihin kaiverrettu kirjoitus oli Jumalan kirjoittama. Kun Joosua kuuli kansan meluavan, hän sanoi Moosekselle: ”Leiristä kuuluu taistelun pauhu.” Mutta Mooses vastasi: ”Ei sieltä kaiu voitonhuuto, ei siellä valiteta tappiota, laulua minä sieltä kuulen.”
Kun Mooses saapui leiriin ja näki sonnin ja villin karkeloinnin, hänen vihansa syttyi ja hän paiskasi taulut murskaksi vuoren juurelle. Hän otti heidän tekemänsä sonnin, poltti sen tulessa, murensi sen hienoksi, sekoitti veteen ja juotti veden israelilaisille.
Mooses kysyi Aaronilta: ”Mitä pahaa tämä kansa on sinulle tehnyt, kun johdatit sen näin suureen syntiin?” Aaron vastasi: ”Älä suutu, herrani! Sinähän tiedät, miten altis tämä kansa on pahaan. He sanoivat minulle: ’Tee meille jumala, joka johtaa meitä matkallamme. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä.’ Minä kysyin heiltä: ’Kenellä on kultaa?’ Silloin he riisuivat korut yltään ja antoivat ne minulle. Minä heitin ne tuleen, ja siitä tuo sonni syntyi.”
Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: ”Te olette tehneet hyvin suuren synnin. Minä nousen nyt vuorelle Herran luo. Ehkä voin sovittaa teidän syntinne.” Sitten Mooses palasi Herran luo ja sanoi: ”Voi, Herra! Tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta. Anna anteeksi heidän syntinsä. Mutta jos et anna, niin pyyhi minun nimeni kirjastasi.” Silloin Herra sanoi Moosekselle: ”Minä pyyhin kirjastani kaikkien niiden nimet, jotka tekevät syntiä minua vastaan. Mene nyt ja vie kansa maahan, josta olen sinulle puhunut. Minun enkelini kulkee sinun edelläsi. Mutta tilinteon päivänä minä rankaisen kansaa sen synnistä.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Ps. 106:19-20, 21-22, 23. – 1a)
Kertosäe:
Kiittäkää Herraa, hän on hyvä!
Tai:
Halleluja.
Horebin juurella he valoivat sonnin
ja kumarsivat tekemäänsä patsasta.
He vaihtoivat Herran, Kunniansa,
ruohoa syövän naudan kuvaan. Kertosäe
He unohtivat Jumalan, pelastajansa,
hänet, joka teki suuria Egyptissä,
Haamin maassa ihmeellisiä töitä,
pelottavia tekoja Kaislamerellä. Kertosäe
Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät,
mutta Mooses, hänen valittunsa,
astui hänen eteensä ja suojeli heitä,
taivutti hänet säästämään kansan. Kertosäe
Halleluja
(Jaak. 1:18)
Halleluja. Halleluja.
Tahtonsa mukaan Isä synnytti meidät totuuden sanalla,
että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Matt. 13:31-35)
Sinapinsiemenestä kasvaa puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.
Siihen aikaan Jeesus esitti väkijoukolle myös tällaisen vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.”
Vielä hän esitti heille vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.”
Kaiken tämän Jeesus puhui väkijoukolle vertauksin. Vertauksitta hän ei puhunut heille mitään, jotta tämä profeetan sana kävisi toteen: ”Minä avaan suuni ja puhun vertauksin, tuon julki sen, mikä on ollut salattua maailman luomisesta saakka.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.