18. VIIKON TIISTAI VUOSI I 

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(4. Moos. 12:1-13)
Mooses ei ole kuin muut profeetat. Kuinka te siis rohkenette puhua häntä vastaan?

Luemme Neljännestä Mooseksen kirjasta.

Niinä päivinä Mooses oli ottanut vaimokseen nubialaisnaisen, ja tämän naisen takia Mirjam ja Aaron alkoivat parjata häntä. He sanoivat: ”Onko Herra todellakin ilmaissut tahtonsa vain Mooseksen kautta? Eikö hän ole puhunut myös meille?” Herra kuuli heidän puheensa. Mutta Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.

Yhtäkkiä Herra sanoi Moosekselle, Aaronille ja Mirjamille: ”Lähtekää kaikki kolme pyhäkköteltalle.” Heidän mennessään sinne Herra laskeutui pilvipatsaassa ja asettui teltan ovelle. Sitten hän kutsui Aaronia ja Mirjamia, ja he astuivat esiin. Herra sanoi: ”Kuulkaa minun sanani! Kun joukostanne nousee profeetta, minä ilmaisen itseni hänelle näyssä, unessa minä hänelle puhun. Näin en puhu Moosekselle, palvelijalleni, joka kaikessa on minun uskottuni. Hänelle puhun suoraan kasvoista kasvoihin, en arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti. Hän saa katsoa Herran kirkkautta suoraan. Kuinka te siis rohkenette puhua Moosesta, minun palvelijaani vastaan?”

Ja Herra poistui vihastuneena. Kun pilvi oli väistynyt teltan päältä, oli Mirjam spitaalista lumivalkoinen. Kääntyessään Mirjamiin päin Aaron huomasi, mitä oli tapahtunut. Silloin Aaron sanoi Moosekselle: ”Anna anteeksi, herrani, älä rankaise meitä synnistä, jonka teimme tyhmyyttämme! Mirjam ei saa jäädä tuon näköiseksi! Hänhän on kuin kuollut sikiö, joka tulee äitinsä kohdusta puoleksi mädäntyneenä!” Mooses huusi Herraa ja sanoi: ”Oi Jumala! Paranna hänet!”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 51:3-4, 5-6a, 6b-7, 12-13. – vrt. 3a)

Kertosäe:
Herra, ole armollinen,
sillä me olemme tehneet syntiä.

Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi,
pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani
ja anna lankeemukseni anteeksi. Kertosäe

Minä tiedän pahat tekoni,
minun syntini on aina minun edessäni.
Sinua, sinua vastaan olen rikkonut,
olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi. Kertosäe

Oikein teet, kun minua nuhtelet,
ja syystä sinä minut tuomitset.
Syntinen olin jo syntyessäni,
synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun. Kertosäe

Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä,
älä ota minulta pois pyhää henkeäsi. Kertosäe

Halleluja
(Joh. 1:49b)

Halleluja. Halleluja.
Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Matt. 14:22-36)
Käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.

Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Kun kansanjoukko oli tullut ravituksi, Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.

Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: ”Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Silloin Pietari sanoi hänelle: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” ”Tule!” sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. ”Herra, pelasta minut!” hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”

Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.”

Päästyään järven yli he nousivat maihin Gennesaretissa. Kun seudun ihmiset huomasivat, kuka oli tullut, he lähettivät sanan joka puolelle, ja niin kaikki sairaat tuotiin Jeesuksen luo. He pyysivät saada edes koskettaa hänen viittansa tupsua, ja kaikki, jotka sitä koskettivat, parantuivat.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Tai (erityisesti vuonna A, kun yllä oleva evankeliumi on jo luettu edellisenä maanantaina):

EVANKELIUMI
(Matt. 15:1-2, 10-14)
Jokainen istutus, joka ei ole minun taivaallisen Isäni istuttama, revitään juurineen pois.

Luemme pyhästä evankeliumista Matteuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesuksen luo tuli Jerusalemista fariseuksia ja lainopettajia. ”Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat isien perinnäissääntöjä?” he kysyivät. ”Hehän eivät pese käsiään, kun rupeavat syömään.”

Jeesus kutsui väkijoukon luokseen ja sanoi: ”Kuulkaa ja ymmärtäkää. Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos.”

Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Tiedätkö, että fariseukset suuttuivat sinuun, kun puhuit noin?” Hän vastasi: ”Jokainen istutus, joka ei ole minun taivaallisen Isäni istuttama, revitään juurineen pois. Älkää välittäkö heistä, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Ja kun sokea taluttaa toista sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.