2. VIIKON LAUANTAI VUOSI I 

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Hepr. 9:2-3, 11-14)
Hän on uhrannut oman verensä ja näin hän on kertakaikkisesti astunut sisään kaikkeinpyhimpään.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, ensimmäisen liiton pyhäkkönä oli teltta, jonka etumaisessa huoneessa oli lampunjalka, pöytä ja uhrileivät. Tätä osaa nimitettiin ”pyhäksi”. Toisen verhon takana oli se teltan osa, josta käytettiin nimeä ”kaikkeinpyhin”.

Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, jota ei ole tehty ihmiskäsin ja joka siis ei kuulu tähän luomakuntaan. Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen Hengen voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 47:2-3, 6-7, 8-9. – 6)

Kertosäe:
Jumala astuu ylös riemun kaikuessa,
Herra pasuunoiden soidessa.

Taputtakaa käsiänne, kaikki kansat,
kohottakaa riemuhuuto Jumalalle!
Herra on Korkein, pelätkää häntä!
Hän on suuri, koko maailman kuningas. Kertosäe

Jumala astuu ylös riemun kaikuessa,
Herra pasuunoiden soidessa.
Ylistäkää Jumalaa, ylistäkää,
ylistäkää kuningastamme, ylistäkää! Kertosäe

Jumala on koko maailman kuningas.
Laulakaa hänelle psalmi.
Jumala on kansojen kuningas,
Jumala istuu pyhällä istuimellaan. Kertosäe

Halleluja
(vrt. Ap.t. 16:14b)

Halleluja. Halleluja.
Herra, avaa meidän sydämemme
ottamaan vastaan Poikasi sanat.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Mark. 3:20-21)
Hänen omaisensa luulivat, että hän oli poissa tolaltaan.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Siihen aikaan Jeesus palasi kotiin, ja kansaa kerääntyi taas niin paljon, etteivät hän ja opetuslapset edes päässeet syömään. Kun Jeesuksen omaiset kuulivat kaikesta tästä, he lähtivät sinne ottaakseen hänet huostaansa, sillä he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.