22. VIIKON TIISTAI VUOSI I 

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Tess. 5:1-6, 9-11)
Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan.

Luemme apostoli Paavalin ensimmäisestä kirjeestä tessalonikalaisille.

Aikamääristä teille ei tarvitse kirjoittaa, veljet, sillä te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina.

Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 27:1, 4, 13-14. – 13)

Kertosäe:
Minä uskon, että saan nähdä Herran hyvyyden
elävien maassa.

Herra on minun valoni ja pelastukseni,
ketä minä pelkäisin?
Herra on minun elämäni turva,
ketä siis säikkyisin? Kertosäe

Yhtä minä pyydän Herralta, yhtä ainoaa minä toivon:
että saisin asua Herran temppelissä kaikki elämäni päivät!
Saisin katsella Herran ihanuutta hänen pyhäkössään
ja odottaa, että hän vastaa minulle. Kertosäe

Minä uskon, että saan nähdä Herran hyvyyden
elävien maassa.
Luota Herraan!
Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan! Kertosäe

Halleluja
(Luuk. 7:16)

Halleluja. Halleluja.
Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta.
Jumala on tullut kansansa avuksi.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Luuk. 4:31-37)
Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan Jeesus meni Kapernaumin kaupunkiin, joka on Galileassa. Hän opetti siellä sapattina, ja ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän puhui niin kuin puhuu se, jolla on valta.

Synagogassa oli mies, jossa oli saastainen henki. Se huusi kovalla äänellä: ”Voi, mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!” Mutta Jeesus käski henkeä ankarasti: ”Ole vaiti! Lähde hänestä.” Silloin paha henki paiskasi miehen maahan väkijoukon keskelle ja lähti hänestä vahingoittamatta häntä. Kaikki olivat ymmällä ja sanoivat toisilleen: ”Mitä tämä puhe oikein on? Hän käskee saastaisia henkiä vallalla ja voimalla, ja ne lähtevät tiehensä.” Niin Jeesuksen maine levisi sillä seudulla kaikkialle.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.