26. VIIKON KESKIVIIKKO VUOSI I 

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Neh. 2:1-8)
Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, niin salli minun lähteä rakentamaan uudelleen isieni kaupunkia.

Luemme Nehemian kirjasta.

Kuningas Artakserkseen kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena, nisan-kuussa, olin kerran tarjoilemassa kuninkaalle. Kuningas ei ollut koskaan ennen nähnyt minua masentuneena, ja kun ojensin hänelle viinimaljan, hän kysyi: ”Miksi näytät noin surulliselta? Et kai sinä ole sairas? Varmaan jokin huoli painaa mieltäsi.” Minä pelästyin kovin, mutta sanoin sitten kuninkaalle: ”Saakoon kuningas elää ikuisesti! Kuinka minä en näyttäisi surulliselta, kun kaupunki, jossa esi-isieni haudat ovat, on tuhottu ja sen portit poltettu?”

Kuningas kysyi: ”Mitä siis toivot minulta?” Minä rukoilin taivaan Jumalaa ja vastasin: ”Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, jos tahdot osoittaa suopeutta palvelijallesi, niin salli minun lähteä Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia, jossa esi-isieni haudat ovat.” Kuningas, jonka vieressä istui kuningatar, kysyi minulta: ”Kuinka kauan matkasi kestäisi? Milloin tulisit takaisin?” Kun esitin suunnitelmani, kuningas hyväksyi sen ja antoi minulle luvan lähteä, ja minä lupasin palata sovittuun aikaan mennessä.

Sanoin kuninkaalle vielä: ”Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, anna mukaani Eufratin länsipuolisen maakunnan maaherroille osoitetut käskykirjeet, jotta he sallisivat minun kulkea alueidensa läpi Juudaan. Samoin pyydän kirjettä kuninkaan metsien vartijalle Asafille, että hän toimittaisi minulle puuta temppelin portteja ja kaupungin muureja varten ja sitä taloa varten, johon asetun asumaan.” Kuningas antoi minulle tällaiset kirjeet, sillä Jumalan suojaava käsi oli ylläni.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 137:1-2, 3, 4-5, 6. – 6a)

Kertosäe:
Tarttukoon kieleni kitalakeen, ellen sinua muista.

Virtojen varsilla Babyloniassa
me istuimme ja itkimme,
kun muistimme Siionia.
Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme. Kertosäe

Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet, vaativat meitä laulamaan,
ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme,
käskivät meidän iloita ja sanoivat:
”Laulakaa meille Siionin lauluja!” Kertosäe

Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja
vieraalla maalla?
Jerusalem, jos sinut unohdan,
kadotkoon käteni voima! Kertosäe

Tarttukoon kieleni kitalakeen,
ellen sinua muista,
ellen pidä ylimpänä ilonani
sinua, Jerusalem! Kertosäe

Halleluja
(vrt. Fil. 3:8-9)

Halleluja. Halleluja.
Olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois,
jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja kuuluisin hänelle.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Luuk. 9:57-62)
Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan, kun Jeesus ja opetuslapset tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”

Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”

Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.