3. VIIKON LAUANTAI VUOSI I 

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Hepr. 11:1-2, 8-19)
Hän odotti kaupunkia, jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt.

Luemme kirjeestä heprealaisille.

Veljet, usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen todiste, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.

Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen. Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt.

Uskon kautta Saara kykeni saamaan jälkeläisen, koska hän piti lupauksen antajaa luotettavana, vaikka hänen aikansa jo oli ohi. Siksi yksi ainoa, mieskuntonsa jo menettänyt, sai jälkeläisiä yhtä suuren määrän kuin on taivaalla tähtiä, yhtä luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyväsiä.

Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.

Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, vaikka hänelle oli sanottu: ”Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.” Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Luuk. 1:69bc-70, 71-72b, 72c-75. – 68)

Kertosäe:
Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala!
Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen.

Väkevän pelastajan hän on nostanut meille
palvelijansa Daavidin suvusta,
niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut
pyhien profeettojensa suulla. Kertosäe

Hän on pelastanut meidät vihollistemme vallasta,
kaikkien vihamiestemme käsistä.
Hän on nyt osoittanut laupeutensa,
uskollisuutensa isiämme kohtaan. Kertosäe

Hän on pitänyt mielessään pyhän liittonsa,

valan, jonka hän isällemme Abrahamille vannoi.
Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina,
pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään
kaikkina elämämme päivinä. Kertosäe

Halleluja
(Joh. 3:16)

Halleluja. Halleluja.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon,
että antoi ainoan Poikansa,
jotta jokainen, joka häneen uskoo, saisi iankaikkisen elämän.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Mark. 4:35-41)
Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Markuksen mukaan.

Tuona päivänä, illan tultua, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Nyt lähdemme vastarannalle.” Opetuslapset lähettivät väen pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen mukaansa. Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Opettaja, etkö näe, me hukumme!” Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: ”Vaikene, ole hiljaa!” Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Jeesus sanoi heille: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: ”Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.