30. VIIKON TORSTAI VUOSI I 

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Room. 8:31b-39)
Mikään luotu ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa.

Luemme apostoli Paavalin kirjeestä roomalaisille.

Veljet, jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala – mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus – mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.”

Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 109:21-22, 26-27, 30-31. – 26b)

Kertosäe:
Herra, pelasta minut armossasi.

Herra, minun Herrani, auta minua nimesi tähden,
sillä sinun armosi on hyvä; pelasta minut.
Minä olen köyhä ja avuton,
sydämeni on haavoilla. Kertosäe

Auta minua, Herra, Jumalani!
Pelasta minut armossasi.
Tulkoot he tuntemaan sinun kätesi voiman,
saakoot tietää, että sinä, Herra, autat. Kertosäe

Suureen ääneen minä kiitän Herraa,
kansan keskellä minä häntä ylistän.
Hän seisoo sorretun vierellä
ja pelastaa hänet niiden käsistä,
jotka tahtovat hänet tuomita. Kertosäe

Halleluja
(vrt. Luuk. 19:38, 2:14)

Halleluja. Halleluja.
Siunattu hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä!
Taivaassa rauha, kunnia korkeuksissa!
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Luuk. 13:31-35)
Eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: ”Lähde pois täältä, Herodes aikoo tappaa sinut.” Mutta hän vastasi: ”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani – eihän ole mahdollista, että profeetta surmataan muualla kuin Jerusalemissa.

Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. Ja minä sanon teille, että te ette minua näe ennen kuin sinä päivänä, jona sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.