32. VIIKON MAANANTAI VUOSI I 

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Viis. 1:1-7)
Viisaus on henki, joka rakastaa ihmistä. Herran henki täyttää kaiken maan.

Luemme Viisauden kirjasta.

Rakastakaa oikeamielisyyttä, maailman hallitsijat, ajatelkaa Herraa vilpittömin mielin, sydämen yksinkertaisuudessa etsikää häntä. Ne, jotka eivät häntä koettele, voivat hänet löytää, hän ilmaisee itsensä niille, jotka eivät häntä epäile. Väärä järkeily erottaa Jumalasta, hänen mahtinsa paljastaa mielettömät, jotka tahtovat panna sen kokeeseen. Vehkeilijän sieluun ei viisaus tule, ei se asetu synnintekijän ruumiiseen. Pyhä henki kasvattaa ja opettaa. Se ei siedä vilppiä, se kaihtaa järjetöntä järkeilyä ja näyttää voimansa, kun vääryys lähestyy. Viisaus on henki, joka rakastaa ihmistä mutta ei jätä rankaisematta sitä, jolla on rienaus huulillaan. Jumala tutkii hänen sisimpänsä, pitää tarkoin silmällä hänen sydäntään ja kuuntelee, mitä hänen kielensä puhuu. Herran henki täyttää kaiken maan, se pitää kaiken olevan koossa ja tietää kaiken, mitä puhutaan.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 139:1-3, 4-6, 7-8, 9-10. – 24b)

Kertosäe:
Herra, ohjaa minut ikiaikojen tielle.

Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kertosäe

Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken.
Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Kertosäe

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,
minne voisin paeta sinun edestäsi?
Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Kertosäe

Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi. Kertosäe

Halleluja
(Fil. 2:15d, 16a)

Halleluja. Halleluja.
Te loistatte kuin tähdet maailmassa,
kun pidätte esillä elämän sanaa.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Luuk. 17:1-6)
Vaikka veljesi seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: ’Minä kadun’, anna hänelle anteeksi.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Viettelysten täytyy tulla, se on väistämätöntä, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! Parempi olisi hänelle, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassa, kuin että hän johdattaa lankeemukseen yhdenkään näistä vähäisistä. Pitäkää varanne! Jos veljesi tekee väärin, nuhtele häntä, ja jos hän sitten katuu, anna hänelle anteeksi. Vaikka hän seitsemästi päivässä rikkoisi sinua vastaan ja seitsemästi tulisi sanomaan sinulle: ’Minä kadun’, anna hänelle anteeksi.”

Apostolit sanoivat Herralle: ”Anna meille vahvempi usko!” Herra sanoi: ”Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ’Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä.”

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.