33. VIIKON MAANANTAI VUOSI I

ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(1. Makk. 1:10-15, 41-43, 54-57, 62-64)
Israelin yllä oli raskas viha.

Luemme Ensimmäisestä makkabilaiskirjasta.

Niinä päivinä nousi juuriverso, joka oli pahuutta täynnä: Antiokhos Epifanes, kuningas Antiokhoksen poika. Hän oli ollut Roomassa panttivankina, mutta kreikkalaisvallan 137. vuotena hänestä tuli kuningas.

Noihin aikoihin Israelissa alkoi esiintyä miehiä, jotka eivät piitanneet Jumalan laista, ja he saivat houkutelluksi monia puolelleen. He sanoivat ihmisille: ”Meidän pitää tehdä liitto ympärillämme asuvien kansojen kanssa. Sen jälkeen, kun eristäydyimme niistä, olemme kokeneet monia onnettomuuksia.” Tällainen puhe oli ihmisten mieleen. Jotkut heistä innostuivat asiasta niin, että lähtivät kuninkaan puheille, ja kuningas antoi heille luvan ottaa käyttöön muiden kansojen lait ja tavat. Jerusalemiin rakennettiinkin urheilukoulu, jossa nuoria miehiä kasvatettiin muiden kansojen tapaan. Jotkut korjauttivat ympärileikkauksensa jäljet ja luopuivat näin pyhästä liitosta. He siirtyivät pakanoiden puolelle ja myivät itsensä tekemään pahaa.

Kuningas antoi määräyksen, että valtakunnan kaikkien kansojen tuli olla yhtä ainoaa kansaa ja jokaisen niistä tuli luopua omista laeistaan ja tavoistaan. Kaikki muut kansat noudattivat kuninkaan käskyä, ja monet israelilaisetkin mukautuivat kuninkaan määräämiin palvontamenoihin, uhrasivat epäjumalille ja häpäisivät sapatin.

Kislev-kuun viidentenätoista päivänä vuonna 145 temppelin polttouhrialttarille pystytettiin turmion iljetys. Kaikkialle Juudean kaupunkeihin rakennettiin alttareita, ja kaduilla ja ovien edustalla poltettiin suitsukkeita. Kaikki Jumalan lain kirjat, jotka löydettiin, revittiin ja poltettiin. Jos tavattiin joku, jolla oli liiton kirja tai joka yhä noudatti sen lakia, hänet surmattiin kuninkaan määräyksen mukaan.

Monet israelilaiset pysyivät kuitenkin lujina ja kieltäytyivät urheasti syömästä epäpuhdasta ruokaa. Heidän mielestään oli parempi kuolla kuin saastuttaa itsensä ruoalla ja häväistä pyhä liitto, ja niin heidät surmattiin. Israelin yllä oli raskas viha.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.

Vuoropsalmi
(Ps. 119:53, 61, 134, 150, 155, 158. – vrt. 88)

Kertosäe:
Herra, anna minun elää,
niin olen kuuliainen sinun käskyillesi.

Minä joudun suunniltani jumalattomien tähden,
jotka hylkäävät sinun lakisi. Kertosäe

Jumalattomien köydet kiertyvät ympärilleni,
mutta minä en unohda sinun lakiasi. Kertosäe

Vapauta minut sortajistani,
että voisin noudattaa säädöksiäsi. Kertosäe

Ilkeät vainoojat ovat jo lähellä –
he ovat kaukana sinun laistasi. Kertosäe

Jumalattomat ovat kaukana pelastuksesta,
koska he eivät piittaa sinun määräyksistäsi. Kertosäe

Minä voin pahoin, kun näen luopioita,
jotka eivät noudata sinun sanaasi. Kertosäe

Halleluja
(Joh. 8:12)

Halleluja. Halleluja.
Minä olen maailman valo, sanoo Herra.
Sillä, joka seuraa minua, on elämän valo.
Halleluja.

EVANKELIUMI
(Luuk. 18:35-43)
Mitä haluat minun tekevän sinulle? Herra, anna minulle näköni.

+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.

Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra, anna minulle näköni.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut.” Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.

Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.