34. VIIKON TORSTAI VUOSI I
ENSIMMÄINEN LUKUKAPPALE
(Dan. 6:12-28)
Jumala lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan.
Luemme profeetta Danielin kirjasta.
Niinä päivinä miehet riensivät yhdessä Danielin talon kattohuoneeseen ja tapasivat Danielin hartaasti rukoilemassa Jumalaansa. Silloin he menivät kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: ”Kuningas! Sinähän olet antanut kirjallisen määräyksen, että jos joku kolmenkymmenen päivän aikana rukoilee jotakin keneltä tahansa jumalalta tai ihmiseltä paitsi sinulta, kuningas, hänet heitettäköön leijonien luolaan.” Kuningas vastasi: ”Se määräys on peruuttamaton, niin sanoo Meedian ja Persian laki.” Silloin he sanoivat kuninkaalleen: ”Daniel, joka on Juudan pakkosiirtolaisia, ei ole välittänyt sinusta, kuningas, eikä antamastasi kirjallisesta määräyksestä, vaan kolme kertaa päivässä hän rukoilee rukouksensa.”
Kun kuningas kuuli tämän, hän tuli murheelliseksi ja alkoi miettiä, kuinka voisi pelastaa Danielin. Auringonlaskuun saakka hän etsi keinoa säästääkseen hänet rangaistukselta. Mutta miehet riensivät jälleen yhdessä kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: ”Muista, kuningas, että Meedian ja Persian lain mukaan ei mitään kuninkaan antamaa määräystä tai asetusta saa muuttaa!” Silloin kuningas käski noutaa Danielin ja heittää hänet leijonien luolaan. Kuningas sanoi Danielille: ”Sinun jumalasi, jota sinä alati palvelet, pelastakoon sinut!” Luolan suulle tuotiin kivi, ja kuningas sulki sen sinetillään ja ylimystensä sineteillä, ettei mikään voisi muuttaa Danielin kohtaloa. Sen jälkeen kuningas meni palatsiinsa. Hän vietti yönsä paastoten eikä huolinut luokseen naista, ja uni pakeni hänen silmistään.
Aamun koitteessa kuningas nousi ja kiirehti leijonien luolalle. Tultuaan luolan suulle hän huusi Danielia murheellisella äänellä ja sanoi: ”Daniel, elävän jumalan palvelija! Onko jumalasi, jota sinä alati palvelet, pystynyt pelastamaan sinut leijonilta?” Daniel vastasi: ”Ikuisesti eläköön kuningas! Minun Jumalani lähetti enkelin sulkemaan leijonien kidan, eivätkä ne vahingoittaneet minua, koska Jumalani havaitsi minut viattomaksi, enkä minä ole tehnyt mitään väärää myöskään sinua kohtaan, kuningas.”
Kuningas ilahtui kovin ja käski nostaa Danielin luolasta. Hänet nostettiin ylös, eikä hänessä ollut mitään vammaa, sillä hän oli luottanut Jumalaansa. Silloin kuningas käski noutaa ne miehet, jotka olivat syyttäneet Danielia, ja heittää heidät lapsineen ja vaimoineen leijonien luolaan. Eivätkä he olleet ehtineet luolan pohjalle, kun leijonat jo kävivät heidän kimppuunsa ja raatelivat heidät.
Sitten kuningas Dareios kirjoitti kaikille maailman kansoille ja kansakunnille, mitä kieliä ne puhuivatkin: ”Kaikkinainen menestys teille! Minä annan seuraavan käskyn: Kaikkialla valtani piirissä vavisten pelättäköön Danielin Jumalaa, sillä hän on elävä Jumala ja ikuisesti pysyvä, hänen kuninkuutensa ei koskaan häviä eikä hänen valtansa koskaan lopu. Hän pelastaa ja vapauttaa, hän antaa ennusmerkkejä ja tekee ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin leijonien kynsistä.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.
Vuoropsalmi
(Dan. 3:68, 71, 72, 69, 70, 73, 74. – 59b)
[Nov. Dan. 3:68, 69, 70, 71, 72, 73, 74. – 59b]
Kertosäe:
Kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti.
Kiittäkää Herraa, kaste ja pyry,
kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kertosäe
Kiittäkää Herraa, jää ja pakkanen,
kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kertosäe
Kiittäkää Herraa, huurre ja lumi,
kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kertosäe
Kiittäkää Herraa, yö ja päivä,
kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kertosäe
Kiittäkää Herraa, valo ja pimeys,
kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kertosäe
Kiittäkää Herraa, salama ja pilvet,
kiittäkää ja ylistäkää häntä ikuisesti. Kertosäe
Kiittäköön Herraa maa,
kiittäköön ja ylistäköön häntä ikuisesti. Kertosäe
Halleluja
(Luuk. 21:28)
Halleluja. Halleluja.
Nostakaa rohkeasti päänne pystyyn,
sillä teidän vapautuksenne on lähellä.
Halleluja.
EVANKELIUMI
(Luuk. 21:20-28)
Vieraat kansat polkevat Jerusalemia, kunnes niille annettu aika täyttyy.
+ Luemme pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan.
Siihen aikaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kun te näette Jerusalemin olevan sotajoukkojen piirittämä, silloin tiedätte, että sen hävitys on lähellä. Silloin on kaikkien Juudeassa asuvien paettava vuorille. Niiden, jotka ovat kaupungissa, on lähdettävä sieltä, eikä maaseudulla olevien pidä tulla kaupunkiin. Sillä ne päivät ovat koston päiviä: kaikki, mitä on kirjoitettu, käy toteen. Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! Tähän maahan tulee suuri hätä, ja tätä kansaa kohtaa viha. Monet surmataan miekan terällä, toiset viedään vangiksi kaikkien kansojen sekaan, ja vieraat kansat polkevat Jerusalemia, kunnes niille annettu aika täyttyy.
Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.”
Tämä on Herran (Jumalan) sanaa.